Kai mä olen sitten ihan ihmishirviö, kun en tiedä, että mihin päähän koronarikkeiden vakavuusasteikolla tämän oikein sijoittaisi. Ei sillä, olen ollut esim. sitä mieltä, että kauppakeskusten ämpäreitä jakavia unisia markkinointipäälliköitä voisi tempaista hellästi sillä ämpärillä otsaan. Mutta kun näitä eri vaateita täällä lukee, niin tietämättä voisi kuvitella lapsia uhratun paholaiselle. Noh, nyt heidät taidettiin toisaalta "uhrata" jääkiekon alttarille.
Kyllä tänne erilaisia mielipiteitä mahtuu. Tässä asiassa ja teossa yhdistyy aika monta urheilufaneille ikävää seikkaa eri puolilta. Jos miettii tekoa yksittäisen ihmisen vääränä tekona, niin kaikkihan mokaavat joskus. Ja toisaalta, tässä on tarkoituksella rikottu sekä liigan sääntöä että yhteiskunnan lakia "urheilullisen edun tavoittelussa". Siitä vertaus doping-rikkomuksiin, vaikka vaikutus kentällä ja toiminnan kesto olisivatkin paljon vähäisempiä. Vertaus tarkoitukselliseen huijaamiseen ("rajojen venyttäminen" kuten nesteytys Lahdessa) osuu isoon osaan urheiluyleisöä aika kipeästi.
Toiseksi, sama yleisö on - ainakin isolta osin - pyrkinyt pandemia-tilanteessa noudattamaan huomattavastikin elämäänsä rajoittavia annettuja ohjeita ja suosituksia yhteisen edun nimissä. Ei pelkästään, eikä edes pääosin oman etunsa. Sitten kun tartuntatautilakia rikotaan tarkoituksellisesti (ei, en usko hetkeäkään, että koronapositiivisen eristysohjeissa on tässä mitään tulkinnanvaraa) yhden seuran "urheilullisen edun tavoittelussa", niin tuo nostaa kierrokset seuraavalle tasolle. Päinvastoin kuin urheilullisen huijaamisen suhteen, tässä tuo huijauksen mahdollinen pieni hyöty saa kiukun vain nousemaan. Miksi joku menee tekemään tällaista tuollaisella prosenttikiekko-asenteella?
Kolmantena tässä on, ehkä pienemmälle joukolle, tuo hyvin vastemielinen valmentajan/urheilujohtajan valta-aseman väärinkäyttö junioriurheilijoita kohtaan. Valmentajien ja vastaavien pitäisi opettaa junioreista paitsi hyviä urheilijoita, niin myös vastuullisia yhteiskunnan jäseniä ja kokonaisia ihmisiä. Se asenne loistaa tästä poissaolollaan. "Huijaa ja venytä rajoja vaikka sitten pienestäkin hyödystä, kunhan et jää kiinni".
Neljäntenä on sitten tuo viestintä, jossa paitsi myönnetään julkisesti se mistä jäädään kiinni, niin kielletään asioita joista kuitenkin jäädään kiinni myöhemmin, ja loppujen lopuksi paetaan "en muista", "käsitykseni mukaan", "ei ole tullut ilmi" puolitotuuksien taakse, kunnes lopetetaan kaikki kommentointi. Tämä ei auta rakentamaan tunnetta, että tämä oli nyt tässä.
Teko on ehkä yksittäinen (toivottavasti), mutta se on moitittavaa usealla tasolla. Enkä silti kaipaa verta Rautakorvelta tai Tapparalta. Tarinan päähenkilöt ovat linjansa valinneet, ja olen lähinnä pahoillani seuran perinteiden ja tavallisten fanien puolesta, joilla ei ole näiden muutamien idioottien puuhasteluun osaa eikä arpaa. Ilves-faneilla on paljon kokemusta vastemielisistä klikeistä seuran huipulla.