Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
-
Itsekriittinen tähtihyökkääjä Otto Kivenmäki kehuu SaiPaa ja Raimo Helmistä, mutta vaatii joukkueeltaan tasaisuuttaLue lisää »
-
Kaapo Kakko kaupattiin toiselle puolelle mannerta − ura jatkuu Seattle KrakenissaLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Puheet pitänyt Pelicans kaatoi sarjakärki SaiPan ja onnistui kasvojen pesussaanLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Tappara kaudella 2021–2022
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetMinusta tuossa aika selkeästi Rautakorpi toteaa, ettei haluttua pelitapaa saatu toteutettua, vaan peli meni kulmaralliksi, jolla ei ole voittamisen kanssa mitään tekemistä. Pelitapaa ei siis muutettu, toteutus vaan sakkasi. Valmennus toki vastaa kaikesta. Onneksi ei lähdetty potkuja antamaan kenelläkään, vaan asiat analysoitiin järjellä. Muutos parempaan oli odotettavissa viimeistään materiaalin parantuessa ja Tapolan meriitit tietäen.
Valmentajan potkut ja pelillisten asioiden kritisointi, ovat luonnollisesti eri asiat. Itse en potkuja ole valmennusryhmään toivonut, mutta tuo muutoksen tarve oli mielestäni välttämätön.
Monihan alkukauden toitotti, että kun hallitaan maaliodottamia ja kiekonhallintaa, niin mitään ei tulisi muuttaa. Rautakorpi tässä hyvin toteaa, että laidoissa pyöriminen on kaukana voittavasta pelistä.
Jos haluat Pizzaa, niin mene Pizzeriaan. Alkukaudesta jompi kumpi jäi tekemättä. Joko ei haluttu riittävästi. Tai sitten haluttiin, mutta mentiin väärään paikkaan.
Viimeksi muokattu:
Jääkiekko olisikin helppoa, jos se aina onnistuisi nappiin pelkällä materiaaliedulla.
Tuolla kaudella edellisellä kierroksella TPS 4-0 lauluun, finaaleissa Kärpät meni 3-0 johtoon ennenkuin Tappara alkoi pelaamaan.
Itselle tuo finaalisarja jäi kiinni kaikista hopeista isoimmin taktisen puolen pettämiseen.
Silloin 2018 jäi vähän sellainen jälkimaku, että Tappara ei osannut käsitellä viikon taukoa välierien jälkeen ja kovaa mediarummutusta. Iskikö jopa ihan ujo hyvänolon tunne, kun runkosarjassa ylivoimaiseksi esteeksi muodostunut Tepsi kaatui suoraan 4-0? Finaalien alku meni ohi ja sitten kun päästiin mukaan, oli jo vähän myöhäistä. Kahta vuotta aiemmin 2016 finaalien alku meni ohi päinvastaisesta syystä kun eeppinen Kärpät-sarja huipentui Oulun 7.pelissä, kova lataus purkautui ja HIFK oli Helsingissä ihan ylivoimainen ekassa ja kolmannessa finaalissa. Ei ole helppoa voittaa oikealla tavalla välierissä. Seuraava sarja olisi hyvä viedä 4-2, jos sinne asti joskus päästään? Ensi keväänä?
Nyt oikeastaan ainoa kysymysmerkki menestyksen tiellä on rutiinin ja tasaisuuden löytäminen pelaamiseen. Viime viikolla nähty ilme riittää niin pitkälle kuin on tarve, koska materiaali on tähän sarjaan erittäin, erittäin kova. Yksinään se ei kuitenkaan riitä, materiaalihan oli kivikova myös viime syksynä. Pelitaso heittelehti kuitenkin aina mitalipeleihin saakka, eikä joukkue ollut missään vaiheessa stabiili mestariehdokas. Oikeastaan jopa tuossa viime viikon kolmen voiton putkessa nähtiin molempien äärilaitojen Tapparaa, onneksi niin päin että loppua kohden joukkueen itseluottamus huokui jo katsomoon asti. Jos tuo ilme pystytään säilyttämään ensi viikkoon, niin joukkue on hyvällä tiellä. Kovia mittareita on onneksi heti tiedossa Växjön, TPS:n ja Sportin muodossa.
Nyt oikeastaan ainoa kysymysmerkki menestyksen tiellä on rutiinin ja tasaisuuden löytäminen pelaamiseen. Viime viikolla nähty ilme riittää niin pitkälle kuin on tarve, koska materiaali on tähän sarjaan erittäin, erittäin kova. Yksinään se ei kuitenkaan riitä, materiaalihan oli kivikova myös viime syksynä. Pelitaso heittelehti kuitenkin aina mitalipeleihin saakka, eikä joukkue ollut missään vaiheessa stabiili mestariehdokas. Oikeastaan jopa tuossa viime viikon kolmen voiton putkessa nähtiin molempien äärilaitojen Tapparaa, onneksi niin päin että loppua kohden joukkueen itseluottamus huokui jo katsomoon asti. Jos tuo ilme pystytään säilyttämään ensi viikkoon, niin joukkue on hyvällä tiellä. Kovia mittareita on onneksi heti tiedossa Växjön, TPS:n ja Sportin muodossa.
Taustalla Ripa ruuvaa "Syksyn mestarit 2021" -plakaattia Ilves-päädyn seinään Tillun pitäessä viivotinta millintarkasti linjassa edellisvuosien plakaattien kanssa.Oli tämäkin hyvä "en ole sarjassa koskaan nähnyt marraskuussa jaettavan palkintoja"
Silloin 2018 jäi vähän sellainen jälkimaku, että Tappara ei osannut käsitellä viikon taukoa välierien jälkeen ja kovaa mediarummutusta. Iskikö jopa ihan ujo hyvänolon tunne, kun runkosarjassa ylivoimaiseksi esteeksi muodostunut Tepsi kaatui suoraan 4-0? Finaalien alku meni ohi ja sitten kun päästiin mukaan, oli jo vähän myöhäistä.
Niin tai sitten se oli vaan se joukkueessa vellonut paskatauti.
Olen ollut viimeiset n. 5 peliä aika tyytyväinen Tapparan ilmeeseen. Selvästi pelaajat ovat löytäneet punaisen langan ja lukemattomat loukkaantumiset ovat tuoneet näkyville sen, että Tapparan peli on alkanut kantamaan. Pikku hiljaa pelissä on löytynyt selvästi huomattavasti suoraviivaisempaa maalille pyrkivää mentaliteettia, jonka vuoksi myös pelien katsominen on alkanut maistua muultakin kuin puulta.
Ehkäpä tästä kuitenkin tulee Tapparalle ihan hyvä kausi :)
Ehkäpä tästä kuitenkin tulee Tapparalle ihan hyvä kausi :)
Levtchi - Morley - Merelä
Moilanen - Virta - Kuusela
Tanus - Platzer - Puhakka
Henrikson - Rauhala - Rönni
Vittasmäki - Tuulola
Brady - Kinnunen
Seppälä - Jürgens
Rantakari
Merelä, Moilanen, Tanus ja Tuulola tekevät paluun jäälle. Poissa jatkavat pitkäaikaistoipilaat Peltola sekä Luoto, joiden seuraan liittyvät Bertrand sekä Salonen. Pakisto on vihdoin yhtä aikaa terveenä, ellei sitten Rantakarin merkitseminen täytemieheksi tarkoita pelikunnottomuutta.
Moilanen - Virta - Kuusela
Tanus - Platzer - Puhakka
Henrikson - Rauhala - Rönni
Vittasmäki - Tuulola
Brady - Kinnunen
Seppälä - Jürgens
Rantakari
Merelä, Moilanen, Tanus ja Tuulola tekevät paluun jäälle. Poissa jatkavat pitkäaikaistoipilaat Peltola sekä Luoto, joiden seuraan liittyvät Bertrand sekä Salonen. Pakisto on vihdoin yhtä aikaa terveenä, ellei sitten Rantakarin merkitseminen täytemieheksi tarkoita pelikunnottomuutta.
Expendable
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Tampa Bay Lightning
Onko Bertrandilla pitkä loukki onko tietoa? Liigapörssin kannalta mietin...
Voi hyvin olla ettei ole loukki ensinkään. Rönni ja Henriksson pelasivat hyvin Ruotsissa ja saavat tänään jatkaa. Huomenna voi olla jo taas eri miehet alaketjuissa.Onko Bertrandilla pitkä loukki onko tietoa? Liigapörssin kannalta mietin...
Ja tämän illan 0-2 -maali korosti jälleen tätä oman alueen puolustamista, jota en voi sietää. Painottoman puolen laituri täyttää keskellä tyhjää tilaa ja jättää viivan täysin auki. Vilkuili kyllä kiekolliseen sekä viivamieheen, mutta peitti sitä vaaratonta tyhjää tilaa.
Tätä samaa epätasaisuutta kuin viime kaudella. Tulee hyviä jaksoja, huonompia jaksoja, koskaan ei oikeastaan tiedä mitä tulee. Materiaali on onneksi niin kova että tällä ryhmällä voi vähän takellellenkin mennä keväällä pitkälle, mutta valitettavasti TPS näytti tänään toisessa erässä sellaista kollektiivista soljuvaa joukkuepeliä mitä Tapparalta nähdään ani harvoin. Kotipelaaminen varsinkin on vaikeaa, tänäänkin paljon tilanteita joissa lähdettiin vielä hakemaan yhtä syöttöä kun suoraviivaisempi ratkaisu vaikutti luonnollisimmalta. Silmiinpistävää oli omista lähtemisen vaikeus, TPS pääsi todella monta kertaa väliin eikä Tappara päässyt oikein ollenkaan vauhtiin kiekon kanssa. Heljangolta huippupeli ja piti joukkueen pystyssä vaikeilla hetkillä, kentän paras kirvesrinta.
hammerhead
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku
Mukava katsella Heljangon toimintaa pelistä toiseen. Todella varmaa suorittamista ja kaikki epävarmuudet ja heikkoudet tuntuu olevan taakse jäänyttä elämää. Antaa todellakin joukkueelle mahdollisuuden voittoon joka ilta.
Mukava katsella Heljangon toimintaa pelistä toiseen. Todella varmaa suorittamista ja kaikki epävarmuudet ja heikkoudet tuntuu olevan taakse jäänyttä elämää. Antaa todellakin joukkueelle mahdollisuuden voittoon joka ilta.
Erikoista kuinka jossain vaiheessa tyyliin "jokainen" torjunta oli ylipelaamista ja maaleja meni mitä ihmeelisimmän helpon oloisesti. Nyt ukko vetää hirveällä itseluottamuksella eikä hätäilystä ja ylipelaamisesta tietoakaan. Tästä Heljangosta mä diggaan.
Tapparan viimeinen kausi Hakametsässä tuotti kolme 3 voittoa 11:sta ottelusta. Tasapelejä kertyi kaksi kappaletta, joista toisesta irtosi lisäpiste jatkoajalla. Taival päättyi kolmeen suoraan tappioon. Vuoroin Hakametsästä pisteet kävivät keräämässä Jukurit, TPS sekä HPK. Kiitos Tappara.
Tapparan viimeinen kausi Hakametsässä tuotti kolme 3 voittoa 11:sta ottelusta. Tasapelejä kertyi kaksi kappaletta, joista toisesta irtosi lisäpiste jatkoajalla. Taival päättyi kolmeen suoraan tappioon. Vuoroin Hakametsästä pisteet kävivät keräämässä Jukurit, TPS sekä HPK. Kiitos Tappara.
Turhautunut fiilis itsellekin jäi, että naapuri vei viimeisen paikallisen ja viimeisestä pelistäkin tuli nenuun. 1970-luvulla ensimmäinen Tapparan matsi hakametsässä ja sitä kaksikkoa elää ja hengittää edelleen. Vaikka tappio tuli tänään, niin kyllä pelaajat yritti tosissaan. Aina ei voi voittaa, mutta tosissaan voi ja pitää yrittää aina. Sitä on Tappara. Ikuisesti.
Kyllä sen verran riepoo nää kotiottelut että on se onni että päästiin tuolta hakamettästä vihdoin pois. Kauhea ottelu Tapparalta poislukien alun rynnistys ja lopun myös. Hieno oli nähdä Susi Tapparan paita päällä kuin myös Teppo ja muutama muu kuten Isokasi. Sentään näytti syövän tämä tappio useimpia pelaajia mutta kyllä oli syytäkin. Areenalla tavataan toivottavasti kovan kotijoukkueen merkeissä.
Onhan tämä koti- ja vieraspelien kontrasti ollut aika kummallinen.
Kotoa nippa nappa 1 piste per peli ja vieraskentältä paria pistettä. Hakemetsän peleistä maaliero -1 ja vieraspeleistä +23. Kotikentällä YV 5%, vieraissa 30%. Kotikentällä AV 81,5% ja vieraskentällä 92,3%.
Jospa se Nokialla pelaaminen nyt helpottaisi tätä kotivaivaakin. Tesomalla pelaamisessakaan ei ollut mitään ongelmaa.
Kotoa nippa nappa 1 piste per peli ja vieraskentältä paria pistettä. Hakemetsän peleistä maaliero -1 ja vieraspeleistä +23. Kotikentällä YV 5%, vieraissa 30%. Kotikentällä AV 81,5% ja vieraskentällä 92,3%.
Jospa se Nokialla pelaaminen nyt helpottaisi tätä kotivaivaakin. Tesomalla pelaamisessakaan ei ollut mitään ongelmaa.
Jos kerrankin voi sanoa, ettei kyllä pätkääkään harmita olla täällä Saksassa pandemian keskellä vs. olla paikalla Hakametsän hallissa niin nyt on hyvä hetki siihen. Kotipelien esitys on kyllä aivan karmaiseva ja aivan liian usein. Syitä täytyy kysyä joukkueelta ja jokainen voi sitten itsekseen miettiä, mikä on todellisuus.
Jos tässä nyt ennen omaa listaa aloittaa positiivisen puolelta niin Tapparahan on pelannut ihan hyvää kiekkoa vieraspeleissä. Muutama yksilökin on onnistunut ja peli parhaimmillaan soljuu ihan näyttävästi. Vieraissa on tullut jopa niitä helkkarin tylyjä ja tylsiä perusvoittoja ja vastustaja on jätetty nollille. Kuitenkin perusongelma on se, että pääsääntöisesti Tapparan pelissä tapahtuu aivan liian paljon jopa pelin aikana. On selvää, että kauteen lähdettiin isoin odotuksin ja kaikesta näkee, että monta asiaa on harjoittelussakin muutettu. Pelitapa näyttää syntyvän, mutta matka on perkeleen pitkä.
Sitten taas tähän pidempään listaan eli negatiiviseen:
1) Tappara näyttää edelleen kaukana vastustajan maalista hyvältä, nopealta ja taistelevalta, mutta se taistelu suuntautuu pelin ulkopuolelle. Pelaajat eivät mene kunnolla maalille eivätkä uskalla oikeasti haastaa kiekollisena, jonka suora seuraus on se, että Tappara ei juurikaan saa hankittua ylivoimaa itselleen. Jos sitä sitten saadaan niin erityisesti kotona ylivoimalla on ihan sama trendi nähtävissä: kierretään kulmaa kulman perään, mutta kunnollinen pyöritys ja jatkuva laukausuhka jäävät viivalle.
2) Kotipeleissä yleisö ei näytä olevan Tapparalle voimavara vaan enemmänkin haitta. Peliin saadaan kierroksia yleisöstä hyvin hetkellisesti, mutta mitään tulosta ei synny. Erityisesti kotona Tappara yrittää pelata aivan liian nopeaa kiekollista peliä taitotasoonsa nähden, jolloin jokainen syöttö on heikko, heitellään paineettomista tilanteista pitkiä ja mitään keskialueen syöttöketjuja ei synny. Pelaajat yrittävät vuorotellen kuljettaa kiekkoa, mutta päätykiekot dominoivat pelitapahtumaa. Päätykiekot jopa voitetaan, mutta puutteelliset tukitoimet muuten näkyvät. Kiekollisen pelin hienouksille on paikkansa, mutta ne hienoudet tulevat vain näkyviin, jos perusasiat ovat kunnossa. Erityisesti kotona syötöt, vastaanotot, liikkeet jne. ovat kaikki päin honkia omasta päästä lähtien.
3) Tapparan yliyritteliäs päätykiekkoralli johtaa siihen, että pelaajat yrittävät päädyssä ja kulmissa auttaa toisiaan liikaa, kukaan ei uskalla jäädä maalille ja toisaalta kiekkoa rummutetaan viivassa jatkuvasti. Viivalla tapahtuvassa toiminnassa ei tapahdu Tapparalla kauden ylittävästi yhtään mitään kehitystä: pelaajat odottavat viivassa ennen laukausta aivan liian kauan, jolloin koko tilanne kuihtuu kasaan. Mitään muita tilanteita Tappara ei edes tuota, joten noista pitäisi sitten toimia nopeasti. Hyökkäysalueen ylipelaaminen takapleksissä taas avaa paljon vastahyökkäyspaikkoja.
Tässä on muutama karkea kohta, jotka vaativat pikaista palaveria joukkueessa. Mitä ikinä Tappara nopealla vyörytyksellään kotona yrittääkään, se ei tällä hetkellä tuota pelaajille onnistumisia. Päinvastoin: tämä tuhoaa itseluottamuksen. Ihan ensimmäinen asia, joka on valmennuksen vastuulla on se, että sentteripelaaminen asetetaan säälliseen kuntoon. Suurin ongelma on se, että Tapparan sentterit eivät tiputa pohjille auttamaan pakkeja, jolloin helppoja ja nopeita hyökkäyksiä ei synny. Sentteri on aivan keskeisellä pelipaikalla ja hän pystyy käynnistämään hyökkäykset siten, että ne kiihtyvät keskialueella. Tämän kiihtymisen kautta syntyy kaikki hyvä, mitä suorahyökkäyspelaamiseen on saatavilla. Tapparan luisteluvoimainen laituriosasto menee täysin hukkaan, kun sentterit eivät edes omalla puolustusalueella pelaa oikealla kohdalla. Katsoin tarkalla silmällä viimeistä peliä HPK:ta vastaan ja olen kyllä todella pettynyt siihen, miten ensimmäisen erän jälkeen kertaakaan sentteri ei tullut pakin syöttöalustaksi. Tappara puskee kiekottomana ja pakkien on pakko avata helvetin pitkillä syötöillä seisoville laitureille, jotka eivät pääse vauhdilla alueelle. Sen verran pitkään Tapolakin on jääkiekkoa valmentanut, että luulisi jo näkevän pelaajien olevan tilassa, jossa heille pitää antaa vähemmän vapauksia ja enemmän pelikirjaa. Erityisesti kotipeleissä on todella aneemista katsoa, kun joukkue ei saa jumalauta kahdessa erässä kuin yhden suoran hyökkäyksen ja siitäkin vedetään ohi.
Paljon on vuosien varrella Levtchiä haukuttu, mutta Levtchi on tällä hetkellä Tapparan ainoa pelaaja, joka pystyy henkilökohtaisella taidollaan tekemään paikkoja edes muille. Kukaan muu ei tällä hetkellä pysty auttamaan yhtään - aivan huippunimiä laitureissa valuu koko ajan hukkaan, kun yhteisen suunnitelman mukaan ei synny peliä. Erityisen pettynyt olen siihen, että Patrik Virta on saanut aikaa vaikka muille jakaa, mutta mitään parannusta ei tunnu tapahtuvan. Äijä on kiekottomana ihan hyvä jääkiekkoilija, mutta herran jestas kun saa kiekon niin aina aivan karmivia ja epärytmisiä ratkaisuja. Joukkueen on syytä palaveerata pikaisesti ja jos tämä homma ei rupea kohta oikenemaan niin sitten valmennukselle on annettava monoa. Tuolla materiaalilla kovin vähäinenkin valmennus riittäisi tuottamaan ihan perushyvää peliä.
Jos tässä nyt ennen omaa listaa aloittaa positiivisen puolelta niin Tapparahan on pelannut ihan hyvää kiekkoa vieraspeleissä. Muutama yksilökin on onnistunut ja peli parhaimmillaan soljuu ihan näyttävästi. Vieraissa on tullut jopa niitä helkkarin tylyjä ja tylsiä perusvoittoja ja vastustaja on jätetty nollille. Kuitenkin perusongelma on se, että pääsääntöisesti Tapparan pelissä tapahtuu aivan liian paljon jopa pelin aikana. On selvää, että kauteen lähdettiin isoin odotuksin ja kaikesta näkee, että monta asiaa on harjoittelussakin muutettu. Pelitapa näyttää syntyvän, mutta matka on perkeleen pitkä.
Sitten taas tähän pidempään listaan eli negatiiviseen:
1) Tappara näyttää edelleen kaukana vastustajan maalista hyvältä, nopealta ja taistelevalta, mutta se taistelu suuntautuu pelin ulkopuolelle. Pelaajat eivät mene kunnolla maalille eivätkä uskalla oikeasti haastaa kiekollisena, jonka suora seuraus on se, että Tappara ei juurikaan saa hankittua ylivoimaa itselleen. Jos sitä sitten saadaan niin erityisesti kotona ylivoimalla on ihan sama trendi nähtävissä: kierretään kulmaa kulman perään, mutta kunnollinen pyöritys ja jatkuva laukausuhka jäävät viivalle.
2) Kotipeleissä yleisö ei näytä olevan Tapparalle voimavara vaan enemmänkin haitta. Peliin saadaan kierroksia yleisöstä hyvin hetkellisesti, mutta mitään tulosta ei synny. Erityisesti kotona Tappara yrittää pelata aivan liian nopeaa kiekollista peliä taitotasoonsa nähden, jolloin jokainen syöttö on heikko, heitellään paineettomista tilanteista pitkiä ja mitään keskialueen syöttöketjuja ei synny. Pelaajat yrittävät vuorotellen kuljettaa kiekkoa, mutta päätykiekot dominoivat pelitapahtumaa. Päätykiekot jopa voitetaan, mutta puutteelliset tukitoimet muuten näkyvät. Kiekollisen pelin hienouksille on paikkansa, mutta ne hienoudet tulevat vain näkyviin, jos perusasiat ovat kunnossa. Erityisesti kotona syötöt, vastaanotot, liikkeet jne. ovat kaikki päin honkia omasta päästä lähtien.
3) Tapparan yliyritteliäs päätykiekkoralli johtaa siihen, että pelaajat yrittävät päädyssä ja kulmissa auttaa toisiaan liikaa, kukaan ei uskalla jäädä maalille ja toisaalta kiekkoa rummutetaan viivassa jatkuvasti. Viivalla tapahtuvassa toiminnassa ei tapahdu Tapparalla kauden ylittävästi yhtään mitään kehitystä: pelaajat odottavat viivassa ennen laukausta aivan liian kauan, jolloin koko tilanne kuihtuu kasaan. Mitään muita tilanteita Tappara ei edes tuota, joten noista pitäisi sitten toimia nopeasti. Hyökkäysalueen ylipelaaminen takapleksissä taas avaa paljon vastahyökkäyspaikkoja.
Tässä on muutama karkea kohta, jotka vaativat pikaista palaveria joukkueessa. Mitä ikinä Tappara nopealla vyörytyksellään kotona yrittääkään, se ei tällä hetkellä tuota pelaajille onnistumisia. Päinvastoin: tämä tuhoaa itseluottamuksen. Ihan ensimmäinen asia, joka on valmennuksen vastuulla on se, että sentteripelaaminen asetetaan säälliseen kuntoon. Suurin ongelma on se, että Tapparan sentterit eivät tiputa pohjille auttamaan pakkeja, jolloin helppoja ja nopeita hyökkäyksiä ei synny. Sentteri on aivan keskeisellä pelipaikalla ja hän pystyy käynnistämään hyökkäykset siten, että ne kiihtyvät keskialueella. Tämän kiihtymisen kautta syntyy kaikki hyvä, mitä suorahyökkäyspelaamiseen on saatavilla. Tapparan luisteluvoimainen laituriosasto menee täysin hukkaan, kun sentterit eivät edes omalla puolustusalueella pelaa oikealla kohdalla. Katsoin tarkalla silmällä viimeistä peliä HPK:ta vastaan ja olen kyllä todella pettynyt siihen, miten ensimmäisen erän jälkeen kertaakaan sentteri ei tullut pakin syöttöalustaksi. Tappara puskee kiekottomana ja pakkien on pakko avata helvetin pitkillä syötöillä seisoville laitureille, jotka eivät pääse vauhdilla alueelle. Sen verran pitkään Tapolakin on jääkiekkoa valmentanut, että luulisi jo näkevän pelaajien olevan tilassa, jossa heille pitää antaa vähemmän vapauksia ja enemmän pelikirjaa. Erityisesti kotipeleissä on todella aneemista katsoa, kun joukkue ei saa jumalauta kahdessa erässä kuin yhden suoran hyökkäyksen ja siitäkin vedetään ohi.
Paljon on vuosien varrella Levtchiä haukuttu, mutta Levtchi on tällä hetkellä Tapparan ainoa pelaaja, joka pystyy henkilökohtaisella taidollaan tekemään paikkoja edes muille. Kukaan muu ei tällä hetkellä pysty auttamaan yhtään - aivan huippunimiä laitureissa valuu koko ajan hukkaan, kun yhteisen suunnitelman mukaan ei synny peliä. Erityisen pettynyt olen siihen, että Patrik Virta on saanut aikaa vaikka muille jakaa, mutta mitään parannusta ei tunnu tapahtuvan. Äijä on kiekottomana ihan hyvä jääkiekkoilija, mutta herran jestas kun saa kiekon niin aina aivan karmivia ja epärytmisiä ratkaisuja. Joukkueen on syytä palaveerata pikaisesti ja jos tämä homma ei rupea kohta oikenemaan niin sitten valmennukselle on annettava monoa. Tuolla materiaalilla kovin vähäinenkin valmennus riittäisi tuottamaan ihan perushyvää peliä.
Jotain luonnetta tai yhteishenkeä tuosta porukasta vielä uupuu, koska muutama kotiesitys on tänä syksynä ollut ihan kammottavaa tekemistä. Tapparan kiekonhallintaan perustuva pelitapa on haavoittuvainen kun kiekkoa pidetään paljon, mutta ei saada tärkeää avausmaalia runnottua sisään. No ei kai, kun kukaan ei ole runnomassa maalilla, vaan kiekotellaan jossain kulman ja viivan väliä kaukana parhaalta maalintekosektorilta. Pelkkä kiekonhallinta ei jääkiekossa riitä, vaan sitä pitää hallita oikeilla alueilla. Ja pystyä myös murtautumaan keskustaan, vaikka sitten kiekonmenetyksen uhalla. Tässä joukkue on epäonnistunut pahasti monessa kotipelissä.
Sitten taas toisaalta, kaksi kertaa on voitettu selkä seinää vasten -tilanteessa ruotsalainen huippuseura. Noissa voitoissa takuumiehenä on ollut Heljanko, joka yleensä pystyy pelaamaan huippupelin silloin kun sitä todella tarvitaan. Pitkässä runkosarjassa pitäisi olla kuitenkin rutiinia ja tasaisuutta, sitä nyky-Tapparalla ei vaan jostain syystä ole. Pitää todella toivoa ja uskoa että Areenalle siirtyminen resetoi tämän surkean kotipelitilanteen, ja heti perjantaina pitäisi voittaa monestakin syystä. Nykytahdilla kärkikuusikko karkaa, ja kyllä tuolla joukkueella säälipleijaripaikka olisi valtava pettymys. Eikä Ilveksellekään voi joka peliä hävitä, ei vaan voi.
Sitten taas toisaalta, kaksi kertaa on voitettu selkä seinää vasten -tilanteessa ruotsalainen huippuseura. Noissa voitoissa takuumiehenä on ollut Heljanko, joka yleensä pystyy pelaamaan huippupelin silloin kun sitä todella tarvitaan. Pitkässä runkosarjassa pitäisi olla kuitenkin rutiinia ja tasaisuutta, sitä nyky-Tapparalla ei vaan jostain syystä ole. Pitää todella toivoa ja uskoa että Areenalle siirtyminen resetoi tämän surkean kotipelitilanteen, ja heti perjantaina pitäisi voittaa monestakin syystä. Nykytahdilla kärkikuusikko karkaa, ja kyllä tuolla joukkueella säälipleijaripaikka olisi valtava pettymys. Eikä Ilveksellekään voi joka peliä hävitä, ei vaan voi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
-
Itsekriittinen tähtihyökkääjä Otto Kivenmäki kehuu SaiPaa ja Raimo Helmistä, mutta vaatii joukkueeltaan tasaisuuttaLue lisää »
-
Kaapo Kakko kaupattiin toiselle puolelle mannerta − ura jatkuu Seattle KrakenissaLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Puheet pitänyt Pelicans kaatoi sarjakärki SaiPan ja onnistui kasvojen pesussaanLue lisää »