Jos kerrankin voi sanoa, ettei kyllä pätkääkään harmita olla täällä Saksassa pandemian keskellä vs. olla paikalla Hakametsän hallissa niin nyt on hyvä hetki siihen. Kotipelien esitys on kyllä aivan karmaiseva ja aivan liian usein. Syitä täytyy kysyä joukkueelta ja jokainen voi sitten itsekseen miettiä, mikä on todellisuus.
Jos tässä nyt ennen omaa listaa aloittaa positiivisen puolelta niin Tapparahan on pelannut ihan hyvää kiekkoa vieraspeleissä. Muutama yksilökin on onnistunut ja peli parhaimmillaan soljuu ihan näyttävästi. Vieraissa on tullut jopa niitä helkkarin tylyjä ja tylsiä perusvoittoja ja vastustaja on jätetty nollille. Kuitenkin perusongelma on se, että pääsääntöisesti Tapparan pelissä tapahtuu aivan liian paljon jopa pelin aikana. On selvää, että kauteen lähdettiin isoin odotuksin ja kaikesta näkee, että monta asiaa on harjoittelussakin muutettu. Pelitapa näyttää syntyvän, mutta matka on perkeleen pitkä.
Sitten taas tähän pidempään listaan eli negatiiviseen:
1) Tappara näyttää edelleen kaukana vastustajan maalista hyvältä, nopealta ja taistelevalta, mutta se taistelu suuntautuu pelin ulkopuolelle. Pelaajat eivät mene kunnolla maalille eivätkä uskalla oikeasti haastaa kiekollisena, jonka suora seuraus on se, että Tappara ei juurikaan saa hankittua ylivoimaa itselleen. Jos sitä sitten saadaan niin erityisesti kotona ylivoimalla on ihan sama trendi nähtävissä: kierretään kulmaa kulman perään, mutta kunnollinen pyöritys ja jatkuva laukausuhka jäävät viivalle.
2) Kotipeleissä yleisö ei näytä olevan Tapparalle voimavara vaan enemmänkin haitta. Peliin saadaan kierroksia yleisöstä hyvin hetkellisesti, mutta mitään tulosta ei synny. Erityisesti kotona Tappara yrittää pelata aivan liian nopeaa kiekollista peliä taitotasoonsa nähden, jolloin jokainen syöttö on heikko, heitellään paineettomista tilanteista pitkiä ja mitään keskialueen syöttöketjuja ei synny. Pelaajat yrittävät vuorotellen kuljettaa kiekkoa, mutta päätykiekot dominoivat pelitapahtumaa. Päätykiekot jopa voitetaan, mutta puutteelliset tukitoimet muuten näkyvät. Kiekollisen pelin hienouksille on paikkansa, mutta ne hienoudet tulevat vain näkyviin, jos perusasiat ovat kunnossa. Erityisesti kotona syötöt, vastaanotot, liikkeet jne. ovat kaikki päin honkia omasta päästä lähtien.
3) Tapparan yliyritteliäs päätykiekkoralli johtaa siihen, että pelaajat yrittävät päädyssä ja kulmissa auttaa toisiaan liikaa, kukaan ei uskalla jäädä maalille ja toisaalta kiekkoa rummutetaan viivassa jatkuvasti. Viivalla tapahtuvassa toiminnassa ei tapahdu Tapparalla kauden ylittävästi yhtään mitään kehitystä: pelaajat odottavat viivassa ennen laukausta aivan liian kauan, jolloin koko tilanne kuihtuu kasaan. Mitään muita tilanteita Tappara ei edes tuota, joten noista pitäisi sitten toimia nopeasti. Hyökkäysalueen ylipelaaminen takapleksissä taas avaa paljon vastahyökkäyspaikkoja.
Tässä on muutama karkea kohta, jotka vaativat pikaista palaveria joukkueessa. Mitä ikinä Tappara nopealla vyörytyksellään kotona yrittääkään, se ei tällä hetkellä tuota pelaajille onnistumisia. Päinvastoin: tämä tuhoaa itseluottamuksen. Ihan ensimmäinen asia, joka on valmennuksen vastuulla on se, että sentteripelaaminen asetetaan säälliseen kuntoon. Suurin ongelma on se, että Tapparan sentterit eivät tiputa pohjille auttamaan pakkeja, jolloin helppoja ja nopeita hyökkäyksiä ei synny. Sentteri on aivan keskeisellä pelipaikalla ja hän pystyy käynnistämään hyökkäykset siten, että ne kiihtyvät keskialueella. Tämän kiihtymisen kautta syntyy kaikki hyvä, mitä suorahyökkäyspelaamiseen on saatavilla. Tapparan luisteluvoimainen laituriosasto menee täysin hukkaan, kun sentterit eivät edes omalla puolustusalueella pelaa oikealla kohdalla. Katsoin tarkalla silmällä viimeistä peliä HPK:ta vastaan ja olen kyllä todella pettynyt siihen, miten ensimmäisen erän jälkeen kertaakaan sentteri ei tullut pakin syöttöalustaksi. Tappara puskee kiekottomana ja pakkien on pakko avata helvetin pitkillä syötöillä seisoville laitureille, jotka eivät pääse vauhdilla alueelle. Sen verran pitkään Tapolakin on jääkiekkoa valmentanut, että luulisi jo näkevän pelaajien olevan tilassa, jossa heille pitää antaa vähemmän vapauksia ja enemmän pelikirjaa. Erityisesti kotipeleissä on todella aneemista katsoa, kun joukkue ei saa jumalauta kahdessa erässä kuin yhden suoran hyökkäyksen ja siitäkin vedetään ohi.
Paljon on vuosien varrella Levtchiä haukuttu, mutta Levtchi on tällä hetkellä Tapparan ainoa pelaaja, joka pystyy henkilökohtaisella taidollaan tekemään paikkoja edes muille. Kukaan muu ei tällä hetkellä pysty auttamaan yhtään - aivan huippunimiä laitureissa valuu koko ajan hukkaan, kun yhteisen suunnitelman mukaan ei synny peliä. Erityisen pettynyt olen siihen, että Patrik Virta on saanut aikaa vaikka muille jakaa, mutta mitään parannusta ei tunnu tapahtuvan. Äijä on kiekottomana ihan hyvä jääkiekkoilija, mutta herran jestas kun saa kiekon niin aina aivan karmivia ja epärytmisiä ratkaisuja. Joukkueen on syytä palaveerata pikaisesti ja jos tämä homma ei rupea kohta oikenemaan niin sitten valmennukselle on annettava monoa. Tuolla materiaalilla kovin vähäinenkin valmennus riittäisi tuottamaan ihan perushyvää peliä.