Mainos

Tappara kaudella 2021–2022

  • 205 929
  • 791

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Voisko CHL-pelien taso olla vaan heikompaa kuin Liigan, varsinkin niiden ekojen kierrosten höntsyt?

Ainakin Liigassa näkee taas tämän, että kaikilla on maalivahtipeli aivan julmetun hyvällä tasolla.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tappara on pelatun 3.5 erän perusteella viime kausilta tuttu haluton ja sekava porukka. Surullista katsottavaa. Torstaina naapuri iskee tylyt lukemat taululle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: S.T.
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Vanha viisaus, Tapparan peli on paskaa jos se ei ole kusta.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Voisko CHL-pelien taso olla vaan heikompaa kuin Liigan, varsinkin niiden ekojen kierrosten höntsyt?

Ei heikompaa. Mutta ei eisbärenit ja luganot vaivaudu scouttaamaan Tapparaa, vaan oman pelin kautta lähdetään. Tuollaisessa avoimessa pelissä Tapparan hyväkuntoiset ja taitavat jätkät kyllä pärjäävät. Liigassa tulee taktisuus vastaan ties monennenko kerran. Toki on selvää että nyt myös treenataan kovempaa kuin CHL-pelien aikaan, mutta kovin pitkään ei voida mennä tämän selityksen taakse. Nyt on oikeasti Tapolan valmennusryhmällä näytön paikka.
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vanha viisaus, Tapparan peli on paskaa jos se ei ole kusta.
Mutta siitä ei tarvitse valittaa, kun penkin takana ei irvistele Rautanaama...

@Corkscrew , ihmettelin kolmannessa erässä, että Tanus tuntui olevan jäällä oikeastaan koko ajan tasoitusta haettaessa. Onkohan siellä ollut saikun alla kevyempi kuorma ja eilen huilanneena voitiin peluuttaa ihan huolella? Muutama yksilö tuntui olevan raskaammalle jalalla, mutta selityksenä tämänpäiväiselle se ei kyllä käy.

Mikä helvetti siinä ylivoimassa mättää? Kiekko polttaa joka jätkällä lavassa, syötöt pomppivat lavan yli tai ne annetaan toista metriä vituiksi? Kaikki kunnia Saloselle ja laukaukselleen, mutta reiluun vuorokauteen on pointilla turhan monta kertaa pyyhkinyt lumet kiekon päältä. Välillä sitä tulee pyöriteltyä päätään, kun Kuusela pyörittää edelleen oikealta ja Tanus vasemmalta. Levtchi hengailee "Barkovina" maalin edessä. Ranteet auki kahden kierroksen jälkeen, kuka sitä sanoikaan, että on pitkä syksy?
 

Hirvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viime kauden otteet menivät materiaalivajauksen piikkiin, mutta kyllä tuolla porukalla pitäisi pystyä pikkuisen parempaan. Vähän hiipii mieleen että johtuiko viime kauden kyvyttömyys isoksi osaksi penkin takaa. En tiedä, annetaan ajan näyttää mutta paljon pitää parantua ettei mennä viime kauden raiteita pitkin seinään.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Toki on selvää että nyt myös treenataan kovempaa kuin CHL-pelien aikaan, mutta kovin pitkään ei voida mennä tämän selityksen taakse.
Tapparan kova treenaus on nykyisin täyttä roskaa. Tapola itsekin myönsi, että urheilullisuudesta on lipsuttu viime kausina. Kärpät 2018, HPK 2019, KalPa ja Lukko 2021 ovat olleet kaikki urheilullisuudessa Tapparaa valovuoden edellä. Runkosarjan tahmaisuutta on seliteltyä jollakin kovalla treenillä. Sama tahmaisuus on kantanut pitkälle kevääseen ja seinä on tullut vastaan melko jyrkkänä.

Tappara tuntuu organisaationa nykyisin pöhöttyneeltä. Tulee väkisin mieleen vuosituhannen alun jälkeiset Jokerit. Rahaa on, kovia pelaajia hankitaan ja tulokset jäävät keskinkertaisiksi. Pelitavan täydellinen uudistaminen kaudeksi 2017-2018 ei toiminut, mutta samalla tiellä näytetään yhä jatkavan. Nyt ovat muutkin osa-alueet alkaneet sakata. Lienee edessä taas pitkä kylmä kausi.
 
Viimeksi muokattu:

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tapparan kova treenaus on nykyisin täyttä roskaa. Tapola itsekin myönsi, että urheilullisuudesta on lipsuttu viime kausina.

En usko että se on noin yksinkertaista. Kovaa varmasti treenataan mutta pitäisi treenata järkevimmin. Tapola on käynyt aiemmin tutustumassa Frölundan toimintatapoihin ja kertonut julkisesti että Ruotsissa uskalletaan harjoitella kovempaa kuin Suomessa. Mutta aina vain kovempaa on helppo treenata, optimointi onkin ihan eri juttu.

Ja voi toki olla että viime kaudella tehtiin virheitä ja joukkue lipsui urheilullisuudessa. Nyt on vaihdettu puoli joukkuetta joten enää näitä selityksiä ei yksinkertaisesti voi julkisuuteen antaa. On tekojen aika ja Tapolan valmennusryhmä vastuussa siitä että viime kauden ailahtelu ei enää toistu.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Olipa huono esitys HPK pelissä Tapparalta. Jotenkin kuvaavaa oli kun Peltola liukuu kuin harrastepelaaja ja tulee kolatuksi. Kuolleesta kulmasta joo mutta eihän siä noin voi surffata. Jokaisessa kiekossa oltiin viimeisenä, erikoinen alku chl ilotulitusten jälkeen.
Täytyyhän tuon alkaa sujumaankin, se on selvä, mutta kyllä paineita on Tapolalla jos kymmenen ottelua vaikka sohitaan tuohon tyyliin…
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sport-peli oli huono, mutta niinhän ne aina. HPK-pelikään ei ollut CHL-ilotulituksen tasoista (tai sitten just tuo, että liigassa ollaan taktisempia) mutta se voitettiin kuitenkin ilman suurempia vaikeuksia. Kausi avattu kahdella vieraspelillä, joista toisesta voitto. Parantaa pitää mutta eiköhän ne parannakin. Joukkueessa on hurja potentiaali vaikka Vaasan reissulla se jäikin pimentoon. Eteenpäin.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Onko Tyler Morley loukkaantunut vai miksi ei ole ollut peleissä mukana?

Jotain pientä on juu. Ensi viikolla pitäisi olla mukana.

Tämä vain tähän liittyen ja nyt muuten peliin liittyen. On jossakin raivostuttavan ja surullisen välimaastossa, että tiettyjä juttuja ei tunnuta Tapparassa saavan kuntoon, vaikka aikaa kuluukin. Jääkiekossa saa kyllä hävitä ja vastustajat ovat hyviä, en sitä sano. Alkukausi on ollut hyvä CHL:n näkökulmasta, mutta suoritustaso laski välittömästi, kun Liiga alkoi. HPK:ta vastaan ei ollut mitään superpeliä ja seuraavassa tulikin jo aivan selvä tappio.

Näistä samoista asioista Tampereella puhutaan kaudesta toiseen, mutta ei vain tunnu homma muuttuvan. Onneksi nyt on aikaa miettiä peräti torstaihin asti, miten Ilveksen kanssa toimitaan, mutta kyllä pikku hiljaa alkaisi toivoa sitä, että ammattitaito jostain paidan syvyyksistä alkaa löytyä. Poikkeuksellisesti otan voimakkaasti kantaa, koska luottoni on käytännössä rajaton, mutta jotain muutoksia on tehtävä valmennukseen, jos viime kauden oireet alkavat toistua eli pelissä ei olla lainkaan valmiita pelaamaan toistuvasti. Sporttia vastaan löytyi suunnilleen kaikki viime kauden pelin oireet jo.

Niille, jotka eivät näitä viime kauden Tapparan oireita tunne:
  • jokainen syöttö on edessä, takana, vieressä, naapurissa
  • omissa hiihdellään niin kauan ja rännitetään kiekkoa ilman mitään viisikon rakennetta kunnes se lopulta menetetään, kun vastustaja vaan karvaa
  • avauspelaaminen on kävelyä, ei lähde nopeaa avausta vaan kävellään keskelle ja paukutetaan epärytminen päätyyn
  • hyökkäysalueella kukaan ei mene maalille ja pelaaminen on samanlaista rännittelyä paikasta toiseen, kaikilla pelaajilla on halua maalin taakse, muttei kellään maalin eteen
  • viivalla pidetään kiekkoa kunnes se menetetään tai ei koskaan laiteta maalille
  • seurauksena Dufva varmaan hymyili koko illan kopissa, kun Tapparan jokainen veto tulee viivalta ja on n. kolmen omakotitalon kokoinen tontti maalin edessä, josta kukaan ei ole 60 minuutin aikana ampunut kertaakaan. Tapparan ainoat sipaisut maalilla olivat yllättäen maaleja ja aivan maalin edestä
Näistä asioista on puhuttu niin paljon, että vaadin syyskuusta alkaen välitöntä reagointia asioihin, jos tämä lähtee väärään suuntaan. Hävitä saa edelleen, mutta nämä viime kauden synnit pitää ainakin joltakin osin saada painettua minimiin. Ja jos ei saada painettua syntilistaa lyhyemmäksi niin jotain radikaalia muutosta tarvitaan. Olen valmis harkitsemaan erittäin epätapparamaisia vaihtoehtoja, jos homma ei muutu.

Edit: sama homma blogissani Avausviikonlopun antia - aivan liian tuttua & aivan liian nopeasti!
 
Viimeksi muokattu:

axe

Jäsen
Niille, jotka eivät näitä viime kauden Tapparan oireita tunne:
  • jokainen syöttö on edessä, takana, vieressä, naapurissa
  • omissa hiihdellään niin kauan ja rännitetään kiekkoa ilman mitään viisikon rakennetta kunnes se lopulta menetetään, kun vastustaja vaan karvaa
  • avauspelaaminen on kävelyä, ei lähde nopeaa avausta vaan kävellään keskelle ja paukutetaan epärytminen päätyyn
  • hyökkäysalueella kukaan ei mene maalille ja pelaaminen on samanlaista rännittelyä paikasta toiseen, kaikilla pelaajilla on halua maalin taakse, muttei kellään maalin eteen
  • viivalla pidetään kiekkoa kunnes se menetetään tai ei koskaan laiteta maalille

Mää oon yksinkertainen ihminen ja haluan yksinkertaistaa kaikki nää viat ja ongelmat yhteen ja ainoaan seikkaan: mentaalipuolen valmiuteen. Tai siis lähinnä sen puutteeseen. Se on vain käsittämätöntä, kuinka usein Tappara tulee näihin "ynnä-muihin" huonosti ja pelaa paskasti, kun sitten vertailukohtana on kunkin kauden "Nemesis-vastustajat": Kärpät aiemmin, Lukko viime kaudella jne. Ihan valovuosi eroa siinä omassa, vastustajasta riippumattomassa tekemisessä. Ihan kuin kahdessa päivässä olisi yhtäkkiä opittu taas syöttämään ja luistelemaan ja olemaan vahvoja kamppailuissa. Kahtena peli-iltana peräkkäin ei saada keskikastin porukoita vastaan edes hyökättyä, seuraavana päivänä myllytetään kärkijoukkuetta vastaan joka vaihdossa. Tykätään selittää, että se on se vastustaja siellä kaukalossa hiekottamassa pelaamista myös, ja tottahan se on, mutta kuinka uskottavaa on, että ne paljon häviävät heikompimateriaaliset joukkueet saavat omalla tekemisellään Tapparan näyttämään kentällä täysiltä puupökkelöiltä, kun taas sitten ne huippumateriaalin kovat joukkueet eivät siihen kykene? Satunnaisesti niin voi tapahtua, mutta että vuosien jatkuvalla otannalla?

Mitään todellista pelitavallista, fyysistä tai treenikuormallista ongelmaa Tapparassa ei ole, ainoa vika on kollektiivisesti korvien välissä, kun ei pystytä lyömään parasta pöytään illasta toiseen. Kun ei pään sisältä lähde tunteella, niin kaikki ne pelisysteemit on turhia. Kun ei ole kiimaa, ollaan jäljessä vauhdissa ja voimassa.

Tiedän, ymmärrän ja myös hyväksyn, että se parasta-pöytään-ilta-toisensa-jälkeen ei ole lainkaan helppoa eikä edes mahdollista, vaan niitä ohipelejäkin väkisin tulee. Syitä on monia ja pääasiallinen se, että ihmiset on ihmisiä eikä koneita, ja joukkueet muodostuvat ihmisistä. Mutta Tapparalla tätä omaan tasoon nähden huonosti pelaamista tapahtuu aivan liian usein, se suoritushaitari on mielettömän leveä ja liian usein ollaan siellä haitarin huonommassa päässä jopa voittopeleissäkin, voitetaan vain tekemällä ihan välttämätön, ei anneta extraa. Viimeisten vuosien aikana mitkään muut lauseet ei ole toistuneet Tappara-pelien jälkeisissä haastatteluissa niin usein kuin "oli tiukka maalin peli" ja "ei oltu alussa oikein hereillä". Tässä ei purnata ja avauduta kahdesta pelistä syyskuussa 2021 vaan jo pidemmältä aikaväliltä, jonka sisälle mahtuu myös mitaleita ja menestystä oikein kunnolla.

Edelliseen liittyen sitten vituttaa, kun toimijoiden ja jonkun katsojaprosentinkin puolelta vähätellään, että aikas hyvin tässä ollaan kuitenkin hei voitettu, katsokaa nyt tätä viime vuosien menestystä. Totta, tykkään siitä että ollaan voitettu paljon enemmän kuin hävitty. Tykkään siitä että huonommallakin pelillä ollaan pystytty kampeamaan takaa ohi ja voittoon. Voittaminen on tärkeää ja se ihan pääasia urheilussa. Mutta silti, liian usein voittopelienkin jälkeen fiilis on ainakin vähän pettynyt. Sitä toivoo parempaa viihdettä kuin sai. OK, kaksi pistettä tuli rankkarivoitolla ja joojoo, sarja on tasainen, mutta silti kamoon, se vastustaja oli hävinnyt kahdeksan viimeisistä yhdeksästä pelistään, niistä viisi kertaa yli neljällä maalilla, tästä pelistä niiltä puuttui seitsemän vakiokokoonpanon kärkijätkää ja maalissa oli kolmosveskari, ja Tappara liigan parhaalla pelaajamateriaalillaan sai aikaiseksi 14 laukausta maalia kohti ja hikisen 2-1 rankkarivoiton (kuvitteellinen skenaario). Noita pelejä on liian paljon.

Pikkuhiljaa Tapparassa pitäisi ottaa kynä kauniiseen käteen ja pyrkiä muuttamaan sitä suhtautumista, että yli puolen vuoden runkosarja ei ole pelkästään valmistautumista tai harjoittelua "tosipeleihin", vaan ihan jokainen ottelu on sille halliin tulleelle katsojalle tärkeä, jopa ainutlaatuinen kokemus. Sen pitää olla muutakin pelillistä viihdettä kuin pelkkä lopuksi tullut voitto. Katsoja haluaa kokea elämyksiä ja jännitystä, ei turhautumista ja vitutusta. Se viimeisen kymmenen minuutin rypistyksen tuoma niukka voitto selvästi heikompitasoisesta vastustajasta riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jossain vaiheessa se katsoja kysyy lompakollaankin, että miksi minä tulen tänne haukottelemaan sen kaksi ja puoli erää, kun kentällä ei tapahdu käytännössä yhtään mitään ennen kuin on ihan viimeinen pakko.

Voittaminen on hyvä asia. Häviäminen on aivan täysin sallittu eivätkä tällaiset avautumiset lähde siitä, että ollaan innokkaana fanipoikana kuviteltu, että kyllähän joku sportti voitetaan viidellä maalilla ja kun niin ei tapahdu, niin sitten purnataan. Se on se yksi paska vähättely mitä tällaiset "minä olen pelannut ja ollut huippujoukkueen jäsen, fanit on tyhmiä eikä tiedä mistä puhuu" -tyypit tuppaa tekemään. Hävitä saa, ja silloin tällöin saa tulla vähän heikompikin esitys, mutta jatkuvan "ei oltu ihan valmiita" -selittelyn pitää loppua. Olkaa valmiita!

Tässä maailman ajassa Tapparakin on vain yksi osa isoa ja laajaa viihdeteollisuutta eikä siinä voittaminenkaan pitkään riitä viihdykkeeksi, jos muuta ei saada irti kuin sarjapisteitä. Pelkkää voittamista ilman pelin tuomaa viihdettä voi seurata kotoa vaikka tekstiteeveen välityksellä. On pakko alkaa pelata paremmin useammin. Kaikki resurssit ja osaaminen siihen on olemassa, siitä se ei ole kiinni.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Mitään todellista pelitavallista, fyysistä tai treenikuormallista ongelmaa Tapparassa ei ole, ainoa vika on kollektiivisesti korvien välissä, kun ei pystytä lyömään parasta pöytään illasta toiseen. Kun ei pään sisältä lähde tunteella, niin kaikki ne pelisysteemit on turhia. Kun ei ole kiimaa, ollaan jäljessä vauhdissa ja voimassa.

Onkos näitä yleensä enemmän kuin 9 peliä kaudessa? Muistan vaan Ville Niemisenkin mainitseman Ken Hitchcock -laskelman, jonka mukaan NHL jengille tulee keskimäärin 12 ohipeliä 82 ottelun kaudessa. Liigaan modattuna se olisi 9/60.

Tietysti yhtäänhän ei sais tulla, mutta on ne henkisetkin voimavarat ehkä rajallisia. Sama efekti näykyy seurajalkapalloilussa, usein ennen tärkeää jotain Mestareiden Liigan ottelua jengi saattaa vetää sen "helpon pelin" ns. vihkoon, kun se keskittyminen vaan jotenkin karkaa niihin kovempiin otteluihin. etenkin kahden tärkeä pelin välissä olevalle "helpolle" matsille käypi näin. Nythän tässä aika täpollä vedettiin CHL:ää, voittaen kaikki neljä tärkeää peliä, joilla lähes jo jatkoapaikka varmistui. Sitten vastaan tuli "vaan HPK" ja "vaan Sport". Molemmat olivat taasen täpinöissään koviavauksestaan, herranjestas jotain yleisöäkin paikalla ja paluuta normaalia ottelutapahtumaa/elämää kohti. Kauden aloitusrytmit täysin eri.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Henkka näetkö kuitenkin, että tuo suhde olisi muuten Tapparalla häiriintynyt vai onko tämä kaikki lopulta fanien mielikuvissa?

Minun on kyllä pakko myöntää, että omasta näkövinkkelistä ei ihan riitä se yhdeksän ns. ohipeliä kauteen Tapparalle. Onhan Tappara menestynyt kuten @axe tuossa kuvailee ja pitkään minulle(kin) riitti, kun Tappara voitti. Oma näppituntuma on, että liian usein Tapparan pelistä on ollut hieman hapanta tulla pois, kun ei ole oikein enää viihtynyt kuten ennen. Kyllä tosiasia on myös, että vaatimustaso nousee, kun menestytään. Kärpät ajoi kanssa Suikkasen kanssa miinaan, kun viihdyttäminen oli tärkeämpää kuin voittaminen.

Tietynlainen tasapainoilu näiden kahden välillä olisi hyvä, mutta Tapparalla on ollut enemmänkin juuri tuota asenneongelmaisuutta tiettyjä vastustajia vastaan. Ei vaan nappaa yhtään ja se ei kyllä arvosta kovin paljoa yleisöä. Sitten kun esim. viimeisinä keväinä on jo nähty, että voi pelata viihdyttävämpää & voittavaa kiekkoakin niin kyllähän se kysymyksiä herättää. Olen hieman ärtynyt, jos näitä samoja oireita tälläkin jengillä nähdään aina, kun esim. pelataan Sporttia vastaan. Kyllä näihinkin pitäisi löytää ammattitaitoa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Näin, ja hyvin mahdollinen paluu torstaille. Tapola spekuloi paluulla jo viikonlopun osalta, muttei vielä näkynyt askissa.

Ei mikään iso yllätys ettei näkynyt. Kun valmentaja sanoo, että pelaaja x voi pelata jo tällä viikolla tai sitten vasta ensi viikolla, niin aina se on jälkimmäinen vaihtoehto joka toteutuu. Aina.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
@Henkka näetkö kuitenkin, että tuo suhde olisi muuten Tapparalla häiriintynyt vai onko tämä kaikki lopulta fanien mielikuvissa?

Kyllä se jotenkin häiriintynyt on. Ainakin sillä 2016-17 kaudella, jolla tuli parhaat pisteet, niin keskikasti voitettiin kaytännössä kaikki pelit. Tasoero ja motivaatio oli synkassa. Pistemenetykset tuli kärkeä ja peräpäätä vastaan. Kärkeä vastaan, koska ne oli hyviä, ja peräpäätä vastaan, koska ei napannut. En nyt tarkempaa seurantaa ole tehnyt, muulloin kuin tuolloin. Mutta vedonlyöntihommissa tämä on arkipäivää.

Saman alan kaverin kanssa puhuttu ns. "Predator-efektistä", eli ei oteta haastetta vastaan kun "kaverilla ei ole edes aseita kädessä". Mutta jos on (tarjoaa haasteen), niin jumalauta sitten kyllä taistellaan. NHL-seurat valikoi pelejään järkyttävän selvästi ja tämä korostuu yleensä tilanteessa, kun sarjataulukossa alkaa olla eroja.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Hienoa lukea samoja ajatuksia mitä itse on vuosia miettinyt, miten voikin pelailla noin välinpitämättömästi niin usein Tappara. Sietämättömimpiä ja 9/60 suhteen häiriintymistä todistavia mun mielikuvissa on ne, monen pelin putket, joissa edellinen surkea esityskään ei saa porukkaa hereille vaan sama surffailu tulee triplanakin peräkkäin.
Kyllä kulmakarvoja kohotti kun hienojen CHL pelien jälkeen pari peliä liigaa ja kaikki meidän uudetkin ukot oli vaipuneet viimeistään Sport ottelussa täydelliseen ruususen uneen. Pitäsiköhän niiden vaihtaa hartsporttia tai jotain Tapparan leirissä?
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Jokseenkin lohduttomin mielin kovin moni täällä arvio liigakautta, josta on pelattu 2/60. Lauantain peliä en nähnyt, enkä Kerho-pelistäkään kovin korkeaa arvosanaa antaisi, mutta milloinkas ne syyskuun pelit nimivahvalle Tapparalle mitään paraatimarssia olisivat olleet?

Eiköhän tästä vielä jotain hyvää seuraa.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Hyviä kirjoituksia. Yhdestä seikasta olen erimieltä, kuin täällä vallitseva konsensus. Tapparan tappioita en laittaisi kovin herkästi asenteen piikkiin. Vuosituhannen alussa sekä 2013-2018 kausilla ehkä näin on ollutkin. Tuolloin olin jokseenkin luottavainen, että kun äijät vaan kiristävät hokkarinnauhat, niin alkaa tulostakin tulla. Enää en ole siitä kovin varma.

Tapparaa ei esimerkiksi viime kaudella tuntunut sytyttävän paikalliskamppailut. Ilves jäi lopulta lopulta vain pisteen päähän kolmannesta sijasta ja Tapparan ohittamisesta. Paikallispeleissä Tapparaa kairattiin huolella, voittojen mennessä naapurille 4-1 ja pisteiden 12-3.

Pääkaupunkiseudun punikit juhlivat myös Tapparan kustannuksella, vaikka ovatkin olleet yksi Tapparan päävasustajista jo useamman vuoden. Voitot tylysti 3-1 ja pisteet 8-4 pääkaupunkiin. Ei sytyttänyt?

Omien muistikuvieni mukaan nuo ottelut eivät Tapparalta mitään juhlaa olleet. Vastustaja pääosin hallitsi kenttätapahtumia ja otti ansaitusti pisteitä. Mielestäni Tapparalla ei vain riittänyt. Toivottavasti organisaatio ei uskottele itselleen, että kyllä me voitetaan, jos vain pelataan kunnolla. Monet joukkueet ovat ajaneet viime vuosina Tapparan kiinni urheilullisessa tekemisessä ja painelleet sittemmin jo ohitse.

Tapparan organisaationa - pelaajista valmentajien kautta toimihenkilöihin - olisi aika herätä ja alkaa tekemään työtä nöyrästi. Pelkästään rahaa lapioimalla nimekkäisiin pelaajiin ei menestystä saada.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jokseenkin lohduttomin mielin kovin moni täällä arvio liigakautta, josta on pelattu 2/60. Lauantain peliä en nähnyt, enkä Kerho-pelistäkään kovin korkeaa arvosanaa antaisi, mutta milloinkas ne syyskuun pelit nimivahvalle Tapparalle mitään paraatimarssia olisivat olleet?

Lohduttomat mielet johtuvat siitä, että Tappara on puhunut aika voimakkaasti muutoksesta. Fanit odottavat, että muutokset tiivistyvät johonkin muuhun kuin siihen, mitä näimme Vaasassa.
 

axe

Jäsen
Omien muistikuvieni mukaan nuo ottelut eivät Tapparalta mitään juhlaa olleet. Vastustaja pääosin hallitsi kenttätapahtumia ja otti ansaitusti pisteitä. Mielestäni Tapparalla ei vain riittänyt. Toivottavasti organisaatio ei uskottele itselleen, että kyllä me voitetaan, jos vain pelataan kunnolla. Monet joukkueet ovat ajaneet viime vuosina Tapparan kiinni urheilullisessa tekemisessä ja painelleet sittemmin jo ohitse.

Oikein hyvä pointti tämäkin. Kyllähän vaikka Lukko-sarja keväällä näytti selvästi, että ei vain taso riitä, vaikka lataus ja halu olivat tapissa. Että tietenkään se ei ole pelkästään kiinni siitä, ettei ny vaan viittitä.

Mutta liian monta kertaa (vähän hassutellen sanottuna) Tappara pelaa niin hyvin, että ainakin mulla on se lapsenusko että eivät ne kerrat ole pelkkiä onnenkantamoisia, tai sillä kertaa vastustajan heikkoja otteita jotka saa Tapparan näyttämään hyvältä, vaan se hyvä peli on olemassa siellä itsellä. Siksi turhauttaa, kun tulee ne vähintään yhtä monet kerrat, jolloin Tappara -- vastustajan tekemisestä riippumatta -- on huolimaton, epätarkka, käy hitaalla ja pelaa suoraan sanottuna huonosti.

Ei tule seurattua muita joukkueita juuri muuten kuin Tapparan vastustelun kautta, joten en tiedä päteekö se muihin joukkueisiin tai onko muiden kannattajilla samanlaisia fiiliksiä, mutta mun mielestäni Tappara vaan voi olla minä tahansa iltana joko koko Liigan paras ja näyttävin joukkue, tai yhtä hyvin kiekollisessa tekemisessä ja pelisysteemillisesti (tai siis siinä kuinka se systeemi silloin toimii) koko sarjan huonoin joukkue. Mää haluaisin, että se alaraja nousisi paljon korkeammalle, mieluummin top-kuuteen mutta edes top-kymppiin.

Voidaan olla kiekollisesti alakynnessä Ilvestä ja KalPaa vastaan ja roikkua tuloksessa kiinni puolustuspelin kautta ja hävitäkin sellaisia pelejä, se on ok, mutta sitä on vaikea hyväksyä, että ollaan vedetty jo 40 peliä runkosarjaa ja sarjassa jyvät on jo erottuneet akanoista, mutta sitten kuitenkin jyvä-Tappara ei pääse kotiottelussaan akanaa vastaan edes maalintekotilanteisiin, kunnes joku väärävaihto-ylivoima pelastaa suotuisan tuloksen. Sellaisia pelejä vain on tullut ja niitä on tullut liikaa.

Vaatimustasosta puhutaan, mutta sellainen pelin laadullinen vaatimustaso ei ole mun mielestä ollut riittävä, jos vain tulosta on tullut riittävästi ja sitähän on. On vain paettu sen taakse, että jokainen ottelu on vaikea ja tiukka ja vastustaja teki nyt pelin vaikeaksi milloin milläkin taktiikallaan, kun pitäisi katsoa myös peiliin, että kuka siellä oikeasti syötti kiekon luistimeen eikä lapaan tai kuka pakeni kolmen vastustajan taakse piiloon eikä tehnyt itseään pelattavaksi tai keneltä se kiekko karkasi perustilanteessa vastustajan läpiajoon (öö, viimeinen kuulostaa turhan kovalta; kyllä myös yksittäiset virheet on silti sallittuja. kuten sanottu, ollaan ihmisiä eikä robotteja).

Mun mielestä Tappara on ollut ja on tälläkin kaudella ihan saatanan hyvä. Siksi mää haluan että pelattaisiin myös sillä tasolla useammin.
 

Aihio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Lohduttomat mielet johtuvat siitä, että Tappara on puhunut aika voimakkaasti muutoksesta

itse en Vaasan pelissä nähnyt mitään muutosta viime kauden, ehkä nimiä oli selässä vaihtunut.

Perusongelmana edelleen hyökkäyksiin lähtöjen rakenne ja nopeus. Vastustajat tietävät kuinka se pelataan helposti pois. Hyvällä viisikon virtauksella tehdyt hyökkäykset puutuu.

Lisäksi Sportin kaltaista porukkaa vastaan , jossa keskialueen träppi on tiivis ja kiekottoman pelaajan estopeli sääntöjen rajamailla niin vaikeuksissa ollaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös