Runkosarjaa on Tapparan osalta pelattu lähestulkoon kuudennes, 9 kamppailua. On aika tehdä pikakatsaus siitä missä nyt mennään. Teen tämän koska oma tuntemukseni on että joukkue vaikuttaa kevyemmältä ja raikkaammalta kuin aiempina kausina koko uuden tulemisen ajanjaksolla, eli vuodesta 2012 lähtien. Pisteitä on kerätty lähes pelistä kuin pelistä, ja joka matsissa Tappara on taistellut voitosta. Tämäkään ei ole ollut itsenstäänselvää kolmena viime kautena tässä vaiheessa sarjaa, vaikka joka kevään päätteeksi on lopulta oltu runkosarjassa kunnioitettavalla sijalla 2. Muutamia loppuhetkien pistemenetyksiä, karvaitakin, on koettu, mutta mutu sanoo tässäkin asiassa että ne eivät ole hetkauttaneet valmennusta, pelaajia tai faneja aivan samassa mitassa kuin viime vuosina. Voi olla omassa päässäkin tämä, mutta jotenkin rennommalta tämä touhu nyt kaikkinensa vaikuttaa.
Tapparan pistekeskiarvo 9 ottelun kohdalla kaudesta 12-13 lähtien:
12-13 9 ottelua 13 pistettä, 1,44 pistettä per ottelu
13-14 9 ottelua 10 pistettä, 1,11 pistettä per ottelu
14-15 9 ottelua 10 pistettä, 1,11 pistettä per ottelu
15-16 9 ottelua 16 pistettä, 1,78 pistettä per ottelu
Kyllä, tuntuma ei pettänyt, aloitus on ollut lähes tyrmäävä verrattuna edellisiin kausiin. Se on toki sanottava, että sekä 12-13 että 14-15 koettiin vielä romahdus tämän alkutaipaleen jälkeen. Silti, pisteitä on kerätty jo tässä vaiheessa kautta tahtiin, joka oikeuttaisi jatkuessaan kuuden joukkoon runkosarjassa (tällä hetkellä 1,78 on sarjan kuudenneksi paras pistekeskiarvo). Ihan selvä muutos aiempiin vaikeisiin aloituksiin verrattuna, ja olisi varsin kiinnostava tietää onko tänä kesänä/syksynä tehty jotain ja kuinka paljon eri tavalla verrattuna aiempiin kausiin. Pitkä kevät aiheuttaa aina omat hankaluutensa uuteen kauteen lähdettäessä, mutta onko tässäkin asiassa harjoitus tehnyt mestarin?
Tapparan sisäinen pistepörssi, 10 kärki 9 ottelun jälkeen:
1. Kristian Kuusela 9. 4+4=8, 2min, +4, 18:43
2. Arttu Ilomäki 9. 4+3=7, 6min, +4, 17:34
3. Patrik Laine 9. 4+2=6, 0min, +3, 16:20
4. Henrik Haapala 9. 3+3=6, 4min, +2, 15:30
5. Jukka Peltola 9. 2+4=6, 0min, +5, 18:22
6. Teemu Aalto 9. 0+5=5, 4min, +4, 19:55
7. Jani Lajunen 9. 2+2=4, 2min, +5, 18:00
8. Veli-Matti Savinainen 9. 1+3=4, 4min, +3, 18:45
9. Nick Plastino 9. 1+3=4, 0min, +1, 17:13
10. Jere Karjalainen 9. 1+2=3, 4min, +1, 10:33
Hitaana lähtijänä aiemmilla kausilla tunnettu Kuusela on ottanut paikkansa joukkueen pörssikärkenä. Kuuselaa voisi ylistää tässä vaikka loputtomiin, sillä hän on ylivoimaisesti joukkueen arvokkain pelaaja. Tekee kaiken oikein molempiin suuntiin, ja on esityksillään tämän joukkueen tyylikkäät kasvot. Oma kasvattikin kaiken muun hyvän lisäksi. Seuraavina tulevat Ilomäki ja Laine, jotka ovat tulleet kakkosrivistä ratkomaan pelejä. Laine on sensaatiomaisen hyvä pelaaja ja hätyyttelee samanikäisen Sasha Barkovin suoritustasoa kaudelta 12-13. En ole tähän asti pitänyt mielekkäänä tehdä vertailuja koska Sasha oli niin hyvä, mutta ei tässä oikeasti enää kaukana olla. Uskomattoman hieno asia tapparalaisittain ja samalla koko Suomi-kiekon kannalta.
Huomioitavaa tähän mennessä on myös että ainoat miinuspelajaat Tapparasta ovat Manu Honkanen ja Pekka Saravo. Peksi on -1, mikä on pieni mysteeri kun parinsa Aalto on +4:ssä ja peliajat ovat molemmilla ottelusta toiseen keskiarvoisesti tuota hieman alle 20 minuuttia. Suurta merkitystä asialla ei tässä vaiheessa kautta ole, valmennuksen papereissa Saravo on kuitenkin edelleen joukkueen kärkipakkeja peliajassa mitattuna. Keväällä ison tasonnoston tehnyt Aleksi Elorinne sen sijaan on jäänyt aika selvään kutospakin rooliin, ja pelannut 14 minuuttia per peli. Näyttäisi että rutiini ei vielä ole sillä tasolla että voisi olla huipputasolla illasta toiseen, vaikka playoff-rutistuksessa se onnistuikin. No, hyvä että meillä on joukkueessa useita pelaajia joiden voi odottaa nostavan tasoaan mitä pidemmälle kautta mennään.
All in all, tapparalaisittain voidaan lähteä varsin luottavaisena eteenpäin tämän alkurykäisyn jälkeen. Joukkueen peli ei ole valmista, ei lähimainkaan, mutta hiljainen luottavaisuus ja voima tuosta ryhmästä huokuu ulospäin. Ja se tulee nimenomaisesti pelaajalähtöisesti, porukan sisältä. Jos Tapola saa vedeltyä naruista viime kauden malliin, niin jälleen kerran kaikki on mahdollista.