Tappara on todennäköisesti viime kausien tapaan jakanut kauden pienempiin pätkiin. Muistaakseni Rautakorven aikaan oli puhe, että mennään ns. seitsemän pelin sykleissä teemoittain, jotta arki pysyy virkeänä. Todennäköisesti Tapola on jatkanut nyt tältä pohjalta. Tuloksellisesti on mennyt hyvin, mutta kevääseen on pitkä matka, joten sen suhteen keuliminen on aivan turhaa.
Jormakka ja Palola menetettiin, mutta he ovat korvattavissa. Jormakkaa Savinainen voi vähintäänkin stuntata laadukkaasti, vaikka täysin toisenlainen pelaajana onkin. Palola sen sijaan ei ole maaliruiskuna varmasti korvattavissa, mutta muilta ominaisuuksilta hänet on jo korvattu moninkertaisesti. Jani Lajunen on myös täysin faktuaalisesti melkoinen parannus Maliseen. Hänenkin maalinsa tulevat vielä.
Kaiken kaikkiaan voimme nauttia hienosta syksystä, mutta koko kauden esitys on se joka ratkaisee.
Mutta se jää nähtäväksi tulevaisuudessa, että onko tällä joukkueella yhtä vahva luonne kuin viime kauden joukkueella. Viime kauden joukkueella oli aistittavissa sellaista luonnetta, joka on jääkiekossa jopa poikkeuksellista. Todella surkeista lähtökohdista joukkue RAAHUSTI väkisin ensin runkosarjan lopun aina sijalle kaksi asti ja lopulta vielä painoi väkisin 2x game 7:n. Tuo henkinen suoritus on se, jonka ylittäminen tulee olemaan Tapparalle haaste. Viime kauden olisi pitänyt päättyä mestaruuteen.