Alkanut kausi on Rautakorven kahdeksas Tapparassa ja vain kerran aiemmin kausi on alkanut heikommin, 99-00 kaudella jolloin ensimmäiset kymmenen peliä tuottivat kolme voittoa. Silloin sitä seuranneet kymmenen matsia menikin sitten tappioitta (9 voittoa ja tasuri) joten aika lähellä ollaan kokonaisuudessaan heikointa starttia kaikki Rautakorven Tappara-kaudet mukaanlukien. Melkoinen tilanne seurajohdon kovat taloudelliset panostuksetkin huomioiden. Odotettua nihkeämpi lähtö on herättänyt muutaman ajatuksen jotka esitän alla muutamana väitteenä, ottakaa kantaa.
Joukkueen fysiikka ei riitä
Vaikka Jukka on melkein joka pelin jälkeen puhunut että jossain vaiheessa ollaan oltu "pelin päällä", niin ihan selkeästi joukkueen pelillinen ilme on koko ajan huonontunut ja KalPaa vastaan oli vain ajan kysymys koska peli repeää. Viime kaudella nähtiin monta vieraspeliä joissa Tappara yksinkertaisesti putosi luistelussa vastustajan kyydistä, ja oli huolestuttavaa nähdä täysin sama ilmiö Kuopion pelissä.
Koska Rautakorvella on ollut aina maine valmentajana jonka suojatit ovat viimeisen päälle loistavassa fyysisessä kunnossa, lauantain tapahtumat oli jopa pienoinen shokki jos sellaista termiä voi jääkiekkopelin tapahtumista puhuttaessa käyttää. Ei kai ole mahdollista että rajusti valmentajana uusiutunut Rautakorpi olisi voinut mennä fysiikkatreenin puolellakin uudistuksissaan vikasuuntaan? Hänhän on kommentoinut mm. kymmenen vuoden takaiseen menestysjaksoon viitattaessa että lähes kaikki harjoittelussa on niistä ajoista muuttunut. Ässistä tullut Jesse Jyrkkiö kommentoi Jääkiekkolehden artikkelissa että voimaharjoittelu eroaa Tapparassa huomattavasti siitä mitä se oli Porissa, mikä ainakin itselleni oli pieni yllätys. Olen ollut käsityksessä että voimatreeni vedetään joka joukkueessa suunnilleen saman kaavan mukaan, mutta näin ei selvästikään ole ainakaan yhden pelaajan kommenttien perusteella. Onko Rautakorven nykyoppeja testattu aiemmin käytännössä, vai onko paketti tältäkin osin täysin uudistettu ja ns. ensisoitossa tämän kauden Tapparassa?
Lavasta lapaan-syöttöpeli ja viisikkopuolustaminen eivät toimi yhdessä
Tapparan kiekollinen peli on harjoitusotteluiden jälkeen hiipunut ja kääntynyt itseään vastaan. Kun ET-peleissä peliä edistettiin joka kentällisen osalta lyhyillä syötöillä, avaamiseen on liigapelien nousseen temmon myötä tullut paljon viivettä ja epätarkkuutta. Monta kertaa kun avauspaikkaa ei löydy ja pakki yrittää siitä huolimatta nostaa peliä kuljettamalla, vastustajan takakarvaus toimii ja aiheuttaa hiuksianostattavia vaaratilanteita omaan päätyyn. Tämä aiheuttaa edelleen turhautumista, itseluottamuksen kadottamista ja halvannäköisiä takaiskuja omaan päähän. Epäonnistumiset ruokkivat epäonnistumisia ja joidenkin pakkien (Kaijomaa, Saravo mm.) kohdalla pari virhettä suistaa pelin täysin raiteiltaan.
Koko viisikon puolustusvalmius ei riitä tilanteissa joissa kiekko menetetään kriittisillä alueilla (esimerkkeinä molemmat siniviivat) kaukaloa huonon syötto/vastaanottopelin tai epäonnistuneen 1-1-haaston seurauksena. Näistä tilanteista vastustajat ovat rokottaneet armotta. Tapparan syöttöpeli oli vielä harjoituskaudella luonnollista ja vapautunutta, etenkin kun joukkue pääsi johtoasemaan. Nyt kun peleissä on kovempi vauhti ja ratkaisujen tekemiseen vähemmän aikaa, syöttöpeli näyttää väkinäiseltä ja hitaalta jonka huomatessaan vastustajat saavat vain lisäenergiaa Tapparan ajamisesta ahtaalle.
Vaikka Tapparan valmennusjohto on huonojen pelien jälkeen korostanut sitä että joka tilanteessa pitää pelata voittavaa jääkiekkoa, niin osittain se on ristiriidassa sen kanssa että uuteen joukkueeseen on ajettu sisään vahvaan kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapaa. Kun roiskimista vältellään, tulee väistämättä tilanteita joissa pelaajan täytyy yrittää pelata riskillä kiekko lavassa oman siniviivan päällä alimpana pelaajana tai kuljettaa se vastustajan sinisen yli jossa vaarana on kiekonmenetys ja vastaisku omiin. Jos valmentaja vaatii monipuolista syöttöpelaamista ja kiekonhallintaa, eikä hyväksy kiekonmenetyksiä ja virheitä (etenkin prosessin alussa) niin joukkueella tulee varmasti vaikeina hetkinä epätietoisuutta miten missäkin tilanteissa pitäisi pelata. On myös valmennuksen tehtävä antaa harjoituksissa ja peleissä joukkueelle selkeät mallit miten pelitapaa pitäisi toteuttaa, tällä hetkellä Tapparassa vaikuttaa olevan epätietoisuutta ja epävarmuutta miten pelata eikä se ole koskaan hyvä tilanne.
Hyökkäyspelitapa ei tuota riittävästi laadukkaita maalipaikkoja
Rautakorvella on kokemusta pelitavan huomattavastakin viilaamisesta kiekollisempaan suuntaan kesken kauden (HPK 09-10). Silloin muutosvalmentaminen onnistui ja nosti joukkueen sarjan kärkikahinoihin. Pitäisikö tämän joukkueen kohdalla viilata pelaamista pelkistetympään suuntaan, ja ajaa kiekollista tapaa hitaammin sisään ja sallia kiekosta luopuminen nyt nähtyä helpommin. Tapparan hyökkäyspelaaminen on mennyt jatkuvasti aseettomammaksi, vain Barkovin ketju saa luotua säännöllisesti paineen vastustajan alueelle, mutta ketjussa onkin todella kova yksilötaitotaso SM-liigaan ja pelaajat täydentävät toisiaan loistavasti. Muilla ketjuilla onkin sitten paljon vaikeampaa, mutta miksi?
Tappara pyrkii pitkiin hyökkäyksiin, jotka nykyisellään päätyvät kerta toisensa jälkeen kiekonmenetykseen kulmissa ja laitojen lähellä. Kuten viime kaudella, ketjut eivät yhtä lukuunottamatta tunnu löytävän keinoja kiekkokontrolliin hyökkäysalueella vastustajan puolustuksen puristuksessa. Tämä johtaa siihen että Tappara kyllä pelaa jonkin verran vastustajan alueella, mutta poissa maalintekosektorista kunnes hetken puurtamisen jälkeen kiekko menetetään. Kun nopeat ratkaisut tuntuvat olevan jollain tasolla pannassa, joukkue laukoo usein vasta siinä vaiheessa kun maalin ja kiekon välissä on jo niin paljon ruuhkaa ettei kiekkoa saada lihamuurista läpi. Myös tilanteissa joissa peli saadaan pyörimään niin että kiekko pelataan viivalle, silmiinpistävän usein laukaus osuu vastustajiin eikä mene maalille asti. Hyökkäyspelaamista pitäisikin yrittää suoraviivaistaa ja vaatia nopeampia ratkaisuja, tällä hetkellä yritettävä kulmapeli ja kiekkokontrolli ei riitä eikä vaarallisia laukauksia tule riittävästi.