Ajat muuttuvat
Leimu ja Jyrkkiö
Pakko olla samaa mieltä siitä, että Jyrkkiö ansaitsisi ainakin näyttöpaikan Juha Leimun tilalle. Peksi Saravo on taas toisaalla niin tärkeä pelaaja ja niin isossa roolissa, että häntä taitaa olla mahdoton korvata tällä kaudella, eikä välttämättä ole tarpeen.
Mutta jos ensin menee tuohon Leimuun, niin en tiedä ovatko muut kanssani samaa mieltä tai ajattelenko näitä hommia liikaa mutta olen näkevinäni yhden puuttuvan perusasian Leimun pelissä. Nimittäin, jos mietitään, että tämän päivän SM-Liigassa on kaksi selkeää elementtiä jotka määrittelevät vaatimukset pelaajille. Yksi on tietenkin yleinen pelitapamuutos, joka on tuonut mukaan kiekkokontrollipelaamisen ja hyökkäysvoittoisen ajattelun. Toinen on tähän liittyen kovat vaatimukset etenkin puolustajille, joiden pitää olla hyviä luistelijoita sekä hyviä kiekonkäsittelijöitä JA peliälykkäitä pelaajia.
Leimun keskeinen ongelma tuntuu olevan se, että kiekon saadessaan hän on usein sen sekunnin tai kaksi katse jäähän/kiekkoon, ja se riittää jo tämän päivän SM-Liigassa siihen, että on myöhässä. Eli hän ei siis ensin katso syöttöpaikkaa ja sitten siirrä katsetta kiekkoon, vaan päinvastoin.
Toinen ongelma, sama kuin Pekka Saravolla, on luisteluasento ja peliasento. Jotta voidaan harrastaa hitaita lähtöjä, viivelähtöjä ja muuta kiekottelua, kuten Tapparakin tekee, pitää puolustajalla olla valmiudet pelata tällaista peliä. Hyvä tasapaino, maila kahdessa kädessä, hyvä luistelutaito ja kyky kääntää rintamasuunta aina "pelille". Minusta Leimu ei pysty pelaamaan vahvuuksillaan, koska hänen luistelutaitonsa ei riitä tämän päivän pelissä.
Esimerkiksi Pekka Saravo paikkaa luistelupuutettaan eläimellisellä taistelulla ja sillä, että syö kiekon lisäksi kaverin mailatkin estääkseen maalin. Leimulla ei ole edes tällaista ominaisuutta. Tehkääpä joskus huviksenne vertailua vaikkapa Markus Kankaanperän ja näiden kahden välillä, epäilen, että Kankaanperä etenkin on hoitanut jalkojen voimaharjoittelun sekä keskivartaloharjoittelun moitteettomasti jo vuosia, koska paketti ei hajoa edes vaihtojen lopulla.
No, tästä päästään nyt takaisin siihen, että näkemissäni otteluissa Jesse Jyrkkiöllä näyttäisi olevan paremmat valmiudet kiekkokontrollipeliin. Peliasento on hyvä, pää pysyy ylhäällä kiekollisena ja syötöt lähtevät tasapainoisesta asennosta. Olisin hyvin kiinnostunut näkemään Jyrkkiötä pidemmänkin "stintin" Leimun tilalla.
Teemu Aalto
Aallolle Rautakorpi on selvästi antanut pelintekijän roolin ja hän vetääkin kovia minuutteja illasta toiseen. Teemu Aaltohan ei ole missään nimessä huono pelaaja, laukaisutekniikka etenkin suoraan syötöstä on erinomainen ja viivapelaajana Aalto on myös kohtuullinen kiekonliikuttaja ja pelinlukija. Häneltä löytyy siis selkeitä vahvuuksia varsinkin ylivoimapeliin.
Aallon suurin puute on oman pään pelaamisessa ja tohtisiko sanoa, että jopa takaperin luistelussa (näittekö muuten KalPaa vastaan sen tilanteen, jossa Leimulla tuli vanha hyökkääjä taas esiin omassa päässä Sakari Salmista vastaan?) on hitautaa.
Tässä päästään Aallon kohdalla siihen paradoksiin. Nimittäin useasti ajatellaan, että paljon pisteitä tekevä pelaaja on peliälyltään mainio, ja tokihan se osittain pitääkin paikkansa. Mutta osatakseen puolustaa on oltava vielä parempi pelinlukija! Tässä minä näen Aallon suurimman puutteen ja isoimman esteen sille, että hänestä voisi tulla joukkueensa todellinen ykköspuolustaja.
Tarkennettakoon vielä, että toki pelaajilla on erilaisia rooleja ja vahvuuksia. Toinen voi paikata toista jne. Kuitenkin näkisin niin, että Aallon tämänhetkiset hyökkäysteot eivät kompensoi puolustuksellisia puutteita, eli tehoja pitää saada lisää.
Teemu Aalto on luotettava pelaaja, eikä huono puolustaja kellota noin kovia minuutteja vastustajien parhaita ketjuja vastaan, mutta mitalitaistoa ajatellen tämä (Tapparan pakkien hyökkääminen) voi olla juuri se osa-alue jossa annamme liikaa tasoitusta.
Tapparan puolustajien oman pään kiekollinen pelaaminen on hyvää, hyökkäysalueella keskinkertaista ja välillä jopa heikkoa. Puolustusalueellakaan en löydä mitään isoja puutteita, enkä myöskään keskialueen puolustuspelissä. Kyse on kuitenkin aina aika pienistä yksityiskohdista ja niihin Rautakorven pitää löytää lääkkeet keväällä.