Vähän alkaa huolestuttamaan tuo Tapparan peli. Käyrä on ollut laskeva jo pidemmän aikaa ennen Ilves-katastrofiakin. Eilen ensimmäisessä erässä peli oli sitten jotain kamalan ja hirveän välimaastosta ja ongelmat tuntuvat olevan aivan samoja kuin koko kauden. Hitaat lähdöt eivät toimi kuten pitäisi ja pakkien kiekollinen peli ei ole riittävällä tasolla, jos vastustaja karvaa korkealta. Eilen Ässät tuli välillä uhkarohkeasti päälle ja se tuotti tulosta. Luistin Tapparalla kyllä liikkuu, mutta hitaus on ongelma. Tällä tarkoitan hitautta kiekollisessa pelissä ja ratkaisuiden tekemisessä. Esimerkkinä eilinen 5vs3 ylivoima. Kiekko liikkuu hitaasti hyökkääjältä puolustajalle, takaisin hyökkääjälle ja lopulta vetopaikka pedotaan poikkeuksetta Teemu Aallolle, joka pyssyttää plekseihin. Ylivoima on hyvistä prosenteista huolimatta ollut koko kauden jokseenkin heikkoa ja hyökkääjistä ainoastaan Barkovilta voi odottaa muuta kuin helppoa syöttöä pakille.
Vielä suurempi ongelma on alivoimassa, joka on toki parantunut, mutta on silti liigan selvästi huonointa. Edelleen kovin passiivista se on. Passiivisuus ei ole välttämättä ongelma, mutta jos pelataan passiivisesti, niin luulisi, että silloin pelattaisiin se keskusta edes tarkasti, mutta ei. Vastustaja saa pyörittää peliä viivalla ja kulmassa miten haluaa ja lisäksi neliön poikki menevät syötöt päätyvät lähes aina omien lapaan. Ei Tapparan tarvitse rynnätä itseään pihalle, mutta voisi sitä edes luistella ja taistella, eikä vain seisoa. Ammattilainen kun en ole, niin ei juuri pysty sanomaan mikä kaikki erikoistilanteissa mättää, mutta sen näkee korvallakin, etteivät ne ole koko kaudella kummoisesti toimineet.
Moni on etenkin jälkipelien puolella huudellut, että Tapparalta puuttuu edelleen se maalintekijä. Laukauksia kyllä saadaan, mutta maaleja harvoin kahta-kolmea enempää. Näinhän se on. Nyt kun Barkov, joka tosin on ollut heikossa vireessä, lähtee junnukisoihin, on mielenkiintoista nähdä astuuko esiin uusia vastuunkantajia vai putoavatko maalimäärät entisestään. Ennen kautta ajateltiin, että materiaalin laajuus on Tapparan vahvuus, mutta eihän Tapparalla ole koko kautena ollut kuin max 2 toimivaa kenttää. Rautakorpi tuntuu luottavan samoihin tuttuihin eikä uskalla tehdä kokeiluja. Toki, jos kuntopuntarin kärjessä majailee, niin kokeilut voivat tuntua turhilta, mutta minä ainakaan en ole useaan viikkoon ollut tyytyväinen kärkiketjujen otteisiin. Kolmosesta Ahtola tai Makkonen ei ole saanut vastuuta koko kaudella ja tulokset ovat jääneet vaisuiksi. Mielestäni on huvittavaa, että noin kyvykkäästä ja tasaisesta hyökkäysmateriaalista ei onnistuta muodostaa kolmea toimivaa ketjua. Se, että laitetaan Koskiranta ja Erkinjuntti pelaamaan ykköskentän minuutteja ei vielä tarkoita, että he olisivat menestystä tavoittelevan joukkueen ykköskentän ratkaisijoita. Etenkin Erkinjuntin tilanne alkaa olla jo koominen. 2 maalia 33 otteluun ja pelipaikka on ollut aina kahdessa ensimmäisessä kentässä. Viime aikoina Juntti on pelannut hyvin, se on pakko myöntää, mutta onko hänestä ykköskentän ratkaisijaksi? Väittäisin, että ei ole ja siksi ihmettelenkin, ettei häntä edes olla kokeiltu Makkosen rinnalla. Ykkösen peli on koko kauden ollut "kivaa pörräämistä". Pitkiä hyökkäyksiä tulee, maalipaikkoja ja tulosta ei. Kenttä pelaa kuten ideaalijoukkueessa alemmat kentät eli saavat pidettyä painetta vastustajan päässä ja antavat kärkipelaajille lepoaikaa. Ongelma on se, että Koskirannan ketjun pitäisi olla se kärkiketju ja tehdä tulosta eikä vain pörrätä. Erkinjuntistakin tulee enmmän mieleen Saviano tai Jyri Junnila kuin ykköskentän Jonas Enlund tai Jussi Tarvainen. Mielelläni jotain muutosta tässä kentässä näkisin.
Hyökkäystä suuremmat ongelmat ovat kuitenkin puolustuksessa. Tai oikeastaan puolustajissa, sillä viisikkopuolustus on parantunut alkukaudesta huomattavasti. Metsolakin on ollut jäätävä ja antanut paria poikkeusta lukuunottamatta joka ilta joukkueelle mahdollisuuden kolmeen pisteeseen. Mutta pakit... Nimivahva puolustus, jossa kuitenkin jokaisella on parhaat pelit jo pelattu, uskallan näin sanoa. Foster on ollut loistovahvistus, mutta ongelmat näkyvät heti kun hän on sivussa. Kankaanperä on toinen, joka on ollut selvä vahvistus, tyhmistä jäähyistä huolimatta. Jämäkkä peruspuolustaja, jolla on mainettaan paremmat kädet. Mutta sitten päästään ongelma nelikkoon: Aalto-Mäntylä-Saravo-Leimu.
Teemu Aalto. Mies, jolla on kenties liigan vaarallisin laukaus ja... Mitä muuta? Kiekollinen peli on heikkoa, kiekot pomppivat ihmeellisesti ja mitä vielä? Se, mikä minut on todella yllättänyt on se, että hän on omassa päässä huonompi kiekon kanssa kuin ilman kiekkoa. Toki kulmaväännöissä hän ei kovin vahva ole, mutta silti mainettaan parempi. Olin jo ennen kauden alkua sitä mieltä, että Aalto oli hutihankinta ja loistavista tehoista huolimatta olen edelleen samaa mieltä. Ei ole sattumaa, että mies on päästetty ilolla pois niin Oulusta kuin Raumalta. Jos menestystä hamuavan joukkueen johtavaksi kiekolliseksi pakiksi on hankittu Teemu Aalto, niin jotain on pielessä. Sitten käsittelyyn Pekka Saravo, ex-kippari. Saravon palkasta (verotietojen mukaan reilu 150k€) on ollut paljon puhetta ja ylipalkattu kaveri hän toki on ja reilusti. Paikoin hän on kuitenkin ollut tällä kaudella jopa hyvä, mutta silti konkarilta on lupa odottaa parempaa. Kiekollisena Saravo ei pysty ihmetekoihin ja liike on, osittain vammojen johdosta, hidastunut selvästi, joten eipä hirveästi hurraa huutoja herätä se, että hän on tämän kauden jälkeen ainakin vielä kaksi seuraavaa kauttaTapparan palkkalistoilla. Sama ilmiö käymässä kuin Janne Grönvallin kohdalla. Surullisena sitä miettii, että minkälainen kaksikko siellä puolustuksessa voisikaan luutia Saravon ja Aallon palkoilla?
Leimu puolestaan on aina ollut huono puolustamaan, sen tietää kaikki. Pahimmat hazardit on saatu kitkettyä pois, mutta silti hänen kentällä ollessa joutuu jännittämään tavallista enemmän. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään junnu ja Aallon ja Fosterin pelatessa, on Leimu hieman tarpeeton. Liki puhtaasti tehoistaan elävää puolustajaa ei ole mielestäni järkevää peluuttaa kolmospakkiparissa syömässä Jyrkkiön ja Liimataisen peliaikaa. Tämän kauden jälkeen tuskin Leimua saa/joutuu Tapparassa katselemaan. Suurin ongelma on kuitenkin nykyinen kapteeni Tuukka Mäntylä. En voi käsittää mitä hänelle on vuodessa tapahtunut. Halajaako takaisin Venäjälle vai mikä on? En odota häneltä pisteitä, vaan taklauksia, joukkueen sytyttämistä ja esimerkin näyttämistä. Toivon todella, että kukaan junnu ei ota tämän kauden Tuukasta esimerkkiä. Hyvänä päivänä Tuukalla on potentiaalia olla liigan paras puolustaja, mutta mikä on, kun meno on selkä suorana surffailua ja polvenkorkuisten syöttöjen heittämistä? Taitaa Tuukka omata myös Tapparan heikoimman teholukeman, enkä ihmettele. Luistelee silloin kuin tahtoo, puolustaa silloin kun huvittaa, roikkuu välillä hyökkäyksen kärjessä ja muutenkin peli on väliinpitämätöntä. Myönnän pienoisen kärjistyksen, mutta onhan Mäntylä ollut todella huono odotuksiin nähden. Foster on ollut ainoa, joka on pystynyt pelaamaan Mäntylän kanssa siedettävällä tasolla, mikä voi vielä pelastaa Tuukan.
Anteeksi negatiivisuuteni ja tämä "itkuviesti", sillä tuloksellisesti pelit ovat kuitenkin sujuneet mallikkaasti. Vituttaa silti. Voitoista huolimatta Tapparan kotipeleissä ei ole ollut juurikaan viihdettä, ainakaan minulle. Tunne on puuttunut otteluista (kentältä ja katsomosta) ja peli on pääosin ollut tylsää, mutta tehokasta. Muutaman kaverin olen saanut mukaan peliin usean vuoden tauon jälkeen ja osa heistä on pelin jälkeen kysynyt, että tästäkö sinä maksat sen parikymppiä viikoittain? Näin teen, mutta kyse alkaa olla periaatteesta. Kaksi ottelua on jäänyt väliin, mutta muuten koen velvollisuuteni täyttäneen.
Rautakorvesta huolimatta, en näe tässä joukkueessa potentiaalia mestariksi. Kevään pelit ovat toki kevään pelejä ja aivan toinen maailma, mutta haluaisi tässä runkosarjankin aikana nähdä jotain hienoa ja ihmeellistä.