Se on tullut selväksi, että 2012-mallin Rautakorpi ei valmenna yleisöä varten, vaan projektia ja prosessia varten. Niin kuin pelistä ja pitkäjänteisen prosessin isosta kuvasta vastuussa olevan ihmisen pitääkin, tiettyyn rajaan asti: valmentaja hoitaa kentän tapahtumat ja tj talouden. Linjaukset on varmasti puitu yhteisesti läpi ja tämä riski alkukankeudesta oli tiedossa. Prosessin läpivienti vaikuttaa olevan sarjataulukon tilannetta tärkeämpi kriteeri, eikä hätiköityjä päätöksiä pelitavan muutoksista ensimmäisen kvartaalin perusteella lähdetä tekemään. Prosessin kehittyessä "yleisölle valmennus" hoituu itsestään, kun peli luonnistuu ja kehittyy.
Rautakorpi summasi alkukautta tappara.fi:ssä ja oleellisin itse peliä koskien:
– Pelin rakenteet hyökkäyspelissä on toiminut hyvin ja ollaan luotu paljon maalintekopaikkoja. Se on ollut hyvä kivijalka pelaamiselle. Puolustuspelaamisessa on ollut hetkittäisiä vaikeuksia, joka on maksanut meille helppoja maaleja. Se on kuitenkin aina uuden joukkueen ongelma, että peli ei aukea sormia napsauttamalla vaan tarvitaan yhteisiä kokemuksia joukkueena.
– Tavoitteena kauden alusta asti on ollut suora paikka playoff–peleihin ja se on täysin meidän omissa käsissä. Muutamia yksittäisiä vaihtoja pitää pystyä parantamaan, mutta yhdessäkään pelissä ei olla oltu vastustajaa perässä. Lisäksi tärkeintä on se, että kuka joukkueena kehittyy eniten kevääseen mennessä. Siihen tämä liiga tähtää.
Tosiasia kuitenkin on, että jos eivät otteet kohta parane, ts. joukkue ei saa onnistumisia vaan yksilöiden jumi jatkuu ja jatkuu, joko tavoitteita tai peliä täytyy sopeuttaa. Kumpi on tärkeämpää: se, että pelataan kiekollisesti vaikka tuloksia ei tule vai se, että Excelissä jäisi viivan alle plussaa. Joukkueen yksilöillä on valmiuksia kiekollisuuteen, mutta viimeiset ratkaisut ovat heikkoja. Kiekollinen pelitapa on kuitenkin selvästi yksi suurista linjoista eikä sitä helposti lähdetä muuttamaan. Pelaajien ja pelin kehitykseen on kova usko, oman vision mukaisesti. Missä menee uhkarohkeuden ja maalaisjärjen raja? Missä kohtaa pitää alkaa sopeuttaa toimintaa?
Yksilöiden vastuut ovat alkukauden peleissä olleet melkolailla vakioita, onko vastuun määrissä havaittavissa korrelaatiota pelitavan yksilölliseen sisäistämiseen? Eikö Ahtola saa peliaikaa sen tähden, ettei osaa hyökkäyksiinlähtöjä, niiden rytmityksiä tai oikeita luistelulinjoja isoimpien minuuuttien rooliin? Joku suuri linja siinä on takana, koska Ahtolalla olisi potentiaalia saada oikeassa kentällisessä ja oikealla vastuulla hyvää aikaan Tapparalle.
Uskon Tapparan nykyvireen olevan kiinni yksilöiden jumittamisesta ja alkukauden suoritusten tason riittämättömyydestä suhteutettuna pelitapaan, jotka säteilevät minne sattuu. Rautakorvella on kuitenkin selvät visiot toiminnasta ja niiden mukaan toimitaan, yksilöiden ja joukkueen kehitykseen uskotaan selvästi. Periaatteen mies ei buuauksista hätkähdä, vaan toteaa (linkistä)
"meidän pitää pystyä parantamaan omia tuloksia, mutta toivottavasti fanit tukevat keväällä vielä enemmän, kun pelataan tuloksista."
