Pelistä on sanottu jo kaikki...tai no ei ole, mutta eipä sillä ole väliä. Lopputulos ratkaisee. Tylsä jääkiekko-ottelu, jossa kaksi kuuluisaa "playoffs-kiekkoa" pelaavaa joukkuetta mittaili paremmuuttaan. Ilman maaleja ei voi voittaa, ja kun muutakaan hyvää tapaa ratkoa lätkämatsin paremmuus ei ole, niin siihen on tyydyttävä. No, tänään päivä on uus...
Ikävää, että se playoffsien perinteinen leima "tosimiesten" peleistä saa näin pahoja lommoja. On selvää, mihin tällainen kehitys johtaa valitettavasti myös playoffseissa. Jokainen "chicken" jää makaamaan anova spanielinkatse tuomariin päin jäälle lisätuomioiden toivossa. Ja kun yksittäinen (etenkin kokematon) tuomari ei nykykiekossa kykene huomaamaan kaikkea, on hän täysin linjatuomareiden tai kotiyleisön mielipiteen armoilla. No, linjatuomarit ovat aina hyvin sijoittuneita, eiks je? Yleensä tuomarin edessä on syytön, kunnes toisin todetaan, mutta lätkässä mutukin on kelpo todiste tehdyistä rikkeistä...
On selvää, että koko touhussa on Shelley-lisää. Tuomarit pelkäävät. Tappara pelkää. Koko saa**nan liiga omaa joukkuetta lukuunottamatta pelkää kuollakseen Shelleytä. Muutoin tätä kohinaa ja älyttömiä tuomioita ei voi ymmärtää. Jos Arsi Piispanen olisi tehnyt samanlaisen taklauksen, lehtereillä olisi hymisty pikku-Arsin tempulle ja sanottu että "pojasta on tullut mies". Shelleyn taklatessa kyse on yhden miehen pahan akselista, joka tyrannisoi heikompiaan ja kuulemma tappeleekin kuin mielipuoli. HIFK:n faneja (joiden kanssa aiemmin ei ole ollut paljon yhteisiä puheenaiheita) ymmärtää entistä paremmin - ehkäpä liiga neitipolitiikallaan todella sortaa niitä, jotka eivät mukaudu Muumimaailma-konseptiin. Juu, taloa ei ole lukittu mutta eipä vintilläkään ole valoja.
No, tuomiot on annettu ja toistamiseen meiltä lensi ukko kesken ottelun suihkuunv tässä playoffs-sarjassa. Eipä tänään ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa kämmenellä läppäisyt vastaan ja tehdä parhaansa. When things get tough, the tough keep going. Sitä toivotaan...