"...lyö Michael Johnsonin lyömättömänä pidetyn ajan."
- Peking 2008
Finaali, missä Usain Bolt voittaa Pekingissä 200 metrin olympiakultaa rikkoen samalla kahdella sadasosalla Michael Johnsonin ennätyksen, jota varmasti pidettiin rikkoutumattomana, menee minulla kärkeen Tapio Suomisen selostuksista. Sääli, että se on kadonnut bittiavaruuteen.
Siinä päästi Tapsakin valjaista irti ja antoi mennä täysillä.
Tuhannet kiitokset tästä. Löytyykö jostain netin syövereistä myös samojen kisojen 100m YLE:n selostuksella? Kyselin tätä vuosi tai kaksi takaperin täällä, mutta sillon ei tärpännyt.
Mennyt itseltäni aivan ohi, joten taisin juuri keksiä mitä toivon viimeistään isänpäivälahjaksi, jos nyt maltan sinne asti odottaa etten hanki äänikirjana tms.
Ei ole Suomessa montaa torppaa pystyssä, jossa ei oltaisi Tapion selostuksia tai studioita seurattu. Lajit, joissa Tapio oli esillä ovat juuri niitä, joita suomalaiset tykkäävät katsella. Ja vielä lisäksi tapa, jolla hän lähti. Valtava tradegia ja kun isolla osalla kansaa on vaikea ymmärtää, että kuinka saatanallisesta sairaudesta on kysymys, herättää se suurta keskustelua ja surua, että miksi nyt näin kävi.Silti on sanottava, että ilmeisesti Tapsan kuolema on koskettanut suomalaisia hyvin laajasti, sen näkee somessa ja kaikkialla. Ja tänään kun kävin töissä syömässä, niin useammassa pöydässä kuuluttiin puhuvan asiasta jne. Tässä tullaan taas sellaisen kollektiivisen surun äärellä, että ihminen saattaa kokea asian koskettavana jo siksi kun tietää, että niin monia muita koskettaa. Ja sillä tavalla muodostuu koko kansan yhteinen suru..
Huikea pätkä toi Boltin juoksu ja varmaan joku jo maininnutkin mutta World Cup 1996 oli huikea turnaus ja Tapsa teki siitä vieläkin nautittavamman kun pelejä tuli intin sotkussa kytättyä.
”Nyt siellä lyödään jo oikein kunnolla!” kun C.Lemieux ja Tkachuk oli nyrkkihippasilla ja kuva kääntyi heihin.Edelleen jaksaa naurattaa, kun Kanada ja USA aloittaa pelin 20 sekunnin jälkeen joukkotappelulla, yleisö pähkinöinä ja Tapsa huutaa Philadelphiasta rakeisen yhteyden välityksellä "tämä on jääkiekkoa parhaimmillaan" ja sitten havahtuu jatkaen "tai pahimmillaan, riippuen katsantokannasta"
Jos en väärin muista, niin Tapsa selosti kaikki Pohjois-Amerikassa pelatut ottelut suorana paikanpäällä tuossa turnauksessa 1996.
Tämä kuvaa hyvin sitä ammattitaitoa mikä Suomisella oli. Aivan solidisti selosti kaikki mäkihypystä yleisurheilun kautta jääkiekkoon ja vielä oikeasti tiesi ja ymmärsi selostamastaan lajista paljon.
”Nyt siellä lyödään jo oikein kunnolla!” kun C.Lemieux ja Tkachuk oli nyrkkihippasilla ja kuva kääntyi heihin.
Ennenkin olen tämän sanonut, kautta aikojen paras jääkiekon arvoturnaus selostuksen(kin) osalta.
Muistan tuon kyllä. Finaaleissa oli näitä taistelupareja mm Lindros vs Chelios, Tkachuk vs Foote jne. Keppiä käytettiin surutta ja ensin mainittu parivaljakko jatkoi ”keskustelua” jäähyaitiosta käsin aika kovin sanankääntein jota Tapsa lähinnä hykerteli! ”Ja vieläkin Cheliosilla jotain asiaa Lindrosille!!”Edelleen jaksaa naurattaa, kun Kanada ja USA aloittaa pelin 20 sekunnin jälkeen joukkotappelulla, yleisö pähkinöinä ja Tapsa huutaa Philadelphiasta rakeisen yhteyden välityksellä "tämä on jääkiekkoa parhaimmillaan" ja sitten havahtuu jatkaen "tai pahimmillaan, riippuen katsantokannasta"
Muistan tuon kyllä. Finaaleissa oli näitä taistelupareja mm Lindros vs Chelios, Tkachuk vs Foote jne. Keppiä käytettiin surutta ja ensin mainittu parivaljakko jatkoi ”keskustelua” jäähyaitiosta käsin aika kovin sanankääntein jota Tapsa lähinnä hykerteli! ”Ja vieläkin Cheliosilla jotain asiaa Lindrosille!!”
Kohtuullisen vähän kirjoja tulee luettua ja vielä vähemmän kirjastosta lainattua, mutta jostain sattuman oikusta päädyin viime syksynä Urheiluhullun lainaamaan. Tuli luettua harvinaisen nopeasti läpi ja voin kyllä suositella kaikille elämäkertojen ystäville, penkkiurheilijoille ja toisaalta niille, jotka ovat mielenterveysasioista kiinnostuneita. Myös julkisuudelta piilossa olleita Suomisen elämän alkuvaiheita kirjassa käydään mukavasti läpi, kuten esim. perhetaustaa, vaihtoaikaa jenkeissä ja koripalloon hurahtamista.Olenko muuten ainoa, jolle on vasta tämän uutisoinnin myötä selvisi, että Tapsasta on siis jo joitain vuosia sitten kirjoitettu elämäkerta. Mennyt itseltäni aivan ohi, joten taisin juuri keksiä mitä toivon viimeistään isänpäivälahjaksi, jos nyt maltan sinne asti odottaa etten hanki äänikirjana tms. Pelkästään teoksen nimi, Urheiluhullu, mikä mieletön kaksoismerkitys
Samaa mieltä tästä, parhaat pelaajat ja huikeaa draamaa loppuun asti. Paul Coffey syötti vikan finaalin viimeisellä minuutilla Gretzkylle tyhjän maalin kulmalle mutta kiekko pomppasi lavan yli ja äkkiä se olikin Kanadan tyhjässä maalissa. Deadmarsh kiskaisi vielä yhden Cujon taakse johon Tapsa vaan toteaa että tämä on jo nöyryyttävää!Ennenkin olen tämän sanonut, kautta aikojen paras jääkiekon arvoturnaus selostuksen(kin) osalta.
Ja Vincent Damphousse uunotti jo Richterin puolittaisesta läpiajosta mutta kun ei saanut maalia niin veti mailalla vielä maskiin ja manasi että eikö sinne mene mikään! Sitten joku Footen suupaisu meinasi ratkaista mestaruuden. Ja sitten se C Lemieuxin epäonnistunut läpiajo jossa Tapsan mukaan ”olisi voinut syöttääkin mutta siinä Lemieux sovitteli sankarin viittaa omille leveille harteilleen!”. Onhan näitä.Kolmiosainen finaalisarja, aivan huikeaa kiekkoa. Yhdessä ottelussa Tkachuk löi mailan baseball -iskulla poikki Footen käsille ja sai videotarkastuksen jälkeen vitosen Footen selvitessä tilanteesta kakkosella.
Tämä kuvaa hyvin sitä ammattitaitoa mikä Suomisella oli. Aivan solidisti selosti kaikki mäkihypystä yleisurheilun kautta jääkiekkoon ja vielä oikeasti tiesi ja ymmärsi selostamastaan lajista paljon.
Urheiluhullu-kirjassa vielä tähänkin hyvä tarina, kun Suominen lähti opettelemaan uutta lajia itselleen. Vuonna 1993 ennen Helsingissä pidettyjä EM-kisoja Seppo Kannas oli sanonut:
"Nyt me tehdään Tapsa sillä lailla, että me teemme sinusta Ylen seuraavan taitoluisteluselostajan"
Siinä vaiheessa hän ei tuntenut lajia, mutta otti haasteen vastaan, ja kyllä hän senkin lajin hoiti ammattitaidolla.
No jumaleizzön.. tämä on kyllä jo melkoinen täky hankkia siis äänikirjanaÄänikirjaa suosittelen ehdottomasti. Tapsa itse lukijana, mikä tuo hyvän lisän tarinaan. Toivoin Tapsaa useampiinkin äänikirjoihin lukijaksi.
Heh, olen itse kaikkia noita lueteltuja tyyppejä, joten olen siis kait täysin kirjan kohderyhmää..Kohtuullisen vähän kirjoja tulee luettua ja vielä vähemmän kirjastosta lainattua, mutta jostain sattuman oikusta päädyin viime syksynä Urheiluhullun lainaamaan. Tuli luettua harvinaisen nopeasti läpi ja voin kyllä suositella kaikille elämäkertojen ystäville, penkkiurheilijoille ja toisaalta niille, jotka ovat mielenterveysasioista kiinnostuneita
Tämä on todella hyvä kirja niin Tapio Suomisen elämästä, kun urheilun historiastakin, kannattaa ehdottomasti lukea. Kirja on rehellinen ja avoin, jossa ei todellakaan kaunistella asioita. Kertomatta ei jää potkut Ylestä eikä rattijuopumustuomio. Ei sairaus eikä sen seuraukset niin itselle, kuin läheisille. Loppua kohden kirja onkin varsin synkkää ja murheellista luettavaan, Tapsan kertoessa avoimesti muun muassa joutumisestaan suljetulle osastolle ja sähköshokkihoitoihin.Olenko muuten ainoa, jolle on vasta tämän uutisoinnin myötä selvisi, että Tapsasta on siis jo joitain vuosia sitten kirjoitettu elämäkerta. Mennyt itseltäni aivan ohi, joten taisin juuri keksiä mitä toivon viimeistään isänpäivälahjaksi, jos nyt maltan sinne asti odottaa etten hanki äänikirjana tms. Pelkästään teoksen nimi, Urheiluhullu, mikä mieletön kaksoismerkitys
Menikö se jotenkin niin että soitti maajoukkueen lajipäällikölle että tulen viikoksi katsomaan teidän treenejä ja kysymään kaikkea mahdollista.