Olenko muuten ainoa, jolle on vasta tämän uutisoinnin myötä selvisi, että Tapsasta on siis jo joitain vuosia sitten kirjoitettu elämäkerta. Mennyt itseltäni aivan ohi, joten taisin juuri keksiä mitä toivon viimeistään isänpäivälahjaksi, jos nyt maltan sinne asti odottaa etten hanki äänikirjana tms. Pelkästään teoksen nimi, Urheiluhullu, mikä mieletön kaksoismerkitys
Edellä joku nyt muuten sanoi sen mitä itsekin mietin, mutta häveliäisyyssyistä en sanonut ääneen. Eli totta kai itsemurha on aina inhimillinen tragedia, mutta tapa jolla Tapsa toteutti sen on tietysti valitettava ja suorastaan jopa tuomittava. Koska nyt sivullisia uhreja tuli tapahtumalle aivan turhaan, jotka kantavat kokemusta mukanaan lopunikäänsä
Silti on sanottava, että ilmeisesti Tapsan kuolema on koskettanut suomalaisia hyvin laajasti, sen näkee somessa ja kaikkialla. Ja tänään kun kävin töissä syömässä, niin useammassa pöydässä kuuluttiin puhuvan asiasta jne. Tässä tullaan taas sellaisen kollektiivisen surun äärellä, että ihminen saattaa kokea asian koskettavana jo siksi kun tietää, että niin monia muita koskettaa. Ja sillä tavalla muodostuu koko kansan yhteinen suru..