Tapio Suominen

  • 65 376
  • 285

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.

Traagista. Hyvä että Tapio Suomisen avulla, niin elävänä kuin kuolleena, jaetaan tärkeää tietoa vakavasta aiheesta.

Tietyllä lailla sitä pyrkii suojaamaan omaa mieltään ettei ihan jokaisen tunnetun henkilön tragediat tule tykö tai ota liian henkilökohtaisesti.

Mutta Suomisen Tapsa on urheilutuotannoissa ollut osa elämääni vuosikymmenten ajan joten jotenkin lähempänä. Ja kyllä, riipaisevan koskettava väre näissä viimeiseen asti läheisen ex-puolison sanoissa on.

Kenties nämä sanat koskettavat myös X määrää ihmisiä joiden pienillä tai suuremmilla teoilla tällaista sairautta voidaan paremmin tunnistaa, helpottaa, auttaa.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Kiristipä kurkussa lukea tuo Birgitin teksti.

Ei tällaista ymmärrä täysin terve, jolla ei lähipiirissäkään ole mitään vaikeuksia. Siksi hyvä huudella kommenttikenttiin rauhassa suremista. Onneksi julkkiksista on tähän, että näyttävät, miten rankka elämä voi olla. Mihin hoitoa oikeasti tarvitaan.

Monelle myös jää pimentoon, että sille dokailulle voi olla syynsäkin. Jokin vaikutus siellä taustalla on. Sille jollekin taustatekijälle pitäisi saada hoitoa.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Monelle myös jää pimentoon, että sille dokailulle voi olla syynsäkin. Jokin vaikutus siellä taustalla on. Sille jollekin taustatekijälle pitäisi saada hoitoa.
Niin, kyllä minä sanoisin että varmaan aika harva ihminen huvikseen juo päivästä toiseen tai käyttää muita aineita. Taustalla lienee lähes aina ongelmia mielenterveyden kanssa.
 

Horna

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Boston Bruins, Vimpelin Veto
Suosittelen kyllä lukemaan tai kuuntelemaan Tapio Suomisen elämänkerran nimeltään Urheiluhullu: Stadioneilta suljetulle osastolle. Kuuntelemaan erityisesti siksi, että teos on Tapsan itsensä lukema.

Siinä käsitellään kattavasti Tapsan elämä. Riipaisevan raadollisesti, mutta rehellisesti myös aihetta mielenterveys ja se laittoi ainakin itseni pohtimaan tuota niin monen kärsimää ja niin kovin elämään vaikuttavaa asiaa. Vaikka itsekkin olen noiden asioiden kanssa paininut, niin Tapsa osasi sanoittaa noita asioita niin hyvin että se laittoi miettimään paljon, ajoittain jopa ahdisti. Jotenkin nuo asiat ja kokonaisvaltaiset vaikutukset ''unohtaa'' - tai unohtaa ajatella että erilaisten käyttäytymisten takana voi olla koviakin taisteluja, silloin kun asiat on ihan hyvin. Mutta kuten itsekkin on sanonut halusi rikkoa sitä hiljaisuutta ja tabua, jota mielenterveyden järkkymistä kohtaan vielä tänäkin päivänä koetaan.

Kirja kertoi myös sen kuinka edellämainittu Tapsan ex-puoliso Birgit tosiaan teki kaikkensa Tapsan tukemiseksi - eron jälkeenkin, vaikka se eittämättä vaati aivan älyttömästi energiaa ja voimia häneltä itseltään. Voi varmasti sanoa, että enempää ei toinen ihminen voisi vastaavassa tilanteessa tehdä toisen hyväksi. Kirja antoi kyllä sen vaikutelman että Birgit oli Tapsalle kaikki.
 
Viimeksi muokattu:

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tietyllä lailla sitä pyrkii suojaamaan omaa mieltään ettei ihan jokaisen tunnetun henkilön tragediat tule tykö tai ota liian henkilökohtaisesti.

Mutta Suomisen Tapsa on urheilutuotannoissa ollut osa elämääni vuosikymmenten ajan joten jotenkin lähempänä. Ja kyllä, riipaisevan koskettava väre näissä viimeiseen asti läheisen ex-puolison sanoissa on.
Harvemmin kenenkään julkkiksen kuolema koskettaa kovin syvältä, kun ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta vaan suhde näihin ihmisiin on tullut vain TV:n tai muun median kautta. Mutta jostakin syystä tämä Tapsan kohtalo on mennyt vähän ihon alle, enkä oikein tiedä edes miksi.

Ehkä siinä on osittain se, että omassa lähipiirissä on ollut niin paljon mt-ongelmia, alkoholiongelmaa, ja vähän lievemmässä mittakaavassa itselläkin ollut pientä taistelua oman mielenterveyden kanssa välillä. Ehkä osittain voi olla myös sitä, että silloin kun itse eli ihan vaikeinta aikaa omien ongelmien kanssa, tuli oltua aika pitkälti neljän seinän sisällä ja katsottua todella paljon urheilua, ja Tapsa oli niihin aikoihin paljon äänessä ja hänen äänestään ja ulosannistaan huokui aina sellainen tyyni rauhallisuus ja vakaus, minkä koin miellyttävänä ja rauhoittavana.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Vaikka Maria Veitolaa inhoaisi, tällä viikolla hän ansaitsisi jonkun kiitos-pokaalin. Nyt hän julkaisi Tapsan tyttären, Siirin, tekstin.

Meni kyllä tunteisiin tuokin.

(käsittääkseni pitäisi näkyä, vaikkei Facessa ole, esikatselu hämää)

 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Kuuntelin Tapio Suomisen kirjan. Se voisi tietyiltä osin olla hyvin myös oppikirja aiheesta helvetin ärhäkkä mielisairaus. Niin voimakkaasti tuhoisaa laatua hänen sairautensa oli. Kaikkea on tietysti sairastuneen itsekään mahdoton kuvailla ja vaatia kuuntelijaa niitä juttuja ymmärtämään, vaan monet kirjassa esitetyistä asioista pitää jollain tasolla kokea, jotta niiden loputtoman toisteisen hankaluuden tajuaa.

Mutta sellainen kokeminen on tietysti mahdotonta myös niille, jotka samaa sairautta sairastaa. Miten me voisimmekaan ryömiä toistemme nahkoihin? Emme mitenkään, mikä tekee mielenterveysongelmien täydellisestä ymmärtämisestä mielestäni siis melko mahdotonta, mutta ei sellaista, etteikö ulkopuolinen voisi sisäistää oireita ja niiden laatua. Ehkä on jotain hoitokeinoja vielä, joita emme ole löytäneet nykytavoilla?

Haluaisin uskoa niin :)

Sairaus on erilainen eri persoonilla ja ymmärrän hyvin, jos sanotaan, että persoona tavallaan voi myös muuttua. Jopa lopullisen tuntuisesti. Omasta mielestäni persoona kuitenkin pysyy pohjimmiltaan sellaisena kuin ihminen aidosti on, mutta se voi pahimmillaan hukkua sellaisen sankan sumuverhon taakse, jolloin ulkopuolinen voi kokea, että ihminen on kokonaan muuttunut. Tai että hänen luonteensa on muuttunut, kun suusta pääsee kaikenlaista tämän tästä. Oli sitten sairausjakso mikä tahansa, niin masennus ja mania ovat kummatkin todella vaarallisia vauhtiin päästessään. Siinä välissä on kuitenkin paljon kaikkea muutakin, minkä takia kaksisuuntaista on joskus leikkisästi sanottu kaksisataasuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Omasta näkökulmastani katsottuna silloin kun sairautta hallitaan, eikä se paina täyttä häkää päälle, ihminen voi olla tiedostava omasta itsestään ihan normaalilla tavalla. Ei siis yli-itsetietoinen, ei poissaoleva, vaan hän tietää ja tajuaa kuka on ja reagoi ympäristöön ja muihin ihmisiin täysin tavallisesti. Se on mahdollista, jos sairaus saadaan esimerkiksi jollain lääkekombolla jonkinlaiseen hallintaan. Mutta aina lääkkeetkään eivät yksioikoisesti auta, vaan ne vain pitävät pahimmat kierteet poissa. Pahimmassa tapauksessa lääkkeet ehkä pitävät vain elossa, jos eivät kuitenkaan terveenä.

Tämän sairauden kanssa voi kuitenkin elää, jos elämä on rytmiltään ja sisällöltään tarpeeksi rauhallista ja seesteistä. Siinä pitää olla aina rutiinit. Mielenkiinnon kohteita saa ja pitääkin olla, mutta ei mielellään pakkomielteitä. Sairasta ihmistä ei myöskään saisi kuormittaa hirvittävällä ärsyketulvalla missään, eikä ihmistä saisi pakottaa sellaisiin rattaisiin, jotka jauhavat vaaraa tajuamattoman lopulta muusiksi. Osa meistä on myös huomattavasti herkempiä kuin toiset, eikä sietokyky ole koskaan kaikilla samalla tasolla.

Tiedän hyvin kuinka vaikea tilanne meillä täällä Suomessa on, eli kaikki eivät saa (lainkaan) hoitoa tai apua. Tai sitten se apu on niin olematonta, ettei siitä ole mitään hyötyä kenellekään. Joskus apu ei vaan tehoa niin kuin on ajateltu. Mutta sitkeydelläkin tämän perkeleen kanssa voi elää. Jos tästä nykylääketieteen mukaisesti parantumattomasta sairaudesta ei voi niin sanotusti selvitä, niin sen kanssa voi kuitenkin pärjätä.

Pidempään sairastaneella ja hoidettavana olleella sairausjaksot voivat vaipua pääosin taka-alalle tai elämä voi olla hyvinkin vähäoireista. Mistään kuolemantuomiosta ei ole kyse, mutta toki hereillä oman itsensä kanssa saa olla aina. Hoitamattomana ja huomioimattomana sairaus johtaa hyvin helposti ennenaikaiseen kuolemaan, sillä itsemurhariski on äärimmäisen kovaa tasoa. En vieläkään tiedä miten ihmeessä minäkin olen tässä ja kirjoitan tätä viestiä. Kaiken järjen mukaan päällä pitäisi olla monta metriä multaa.

Toivon meille kaikille parempaa ja ennen kaikkea tasapainoista elämää, oli sitten kyse mielenterveysongelmista tai muista ongelmista, koska kaikilla meillä on jokin taakka kannettavanamme.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
@godspeed mulla on sama kirja lenkkikuuntelussa. 17 tuntia takana ja 4 edessä. Nyt on päästy hiljalleen tähän Tapion sairastelujaksoon, alku meni pitkälti opiskeluajasta, uran alussa ja arvokisamuistoissa. Toki sielläkin oli jo merkkejä mitä tulossa voi olla.

Tähän asti todella hyvä ja tasapainossa niin työ- kuin yksityiselämän käänteissä. Kruununa tietysti se että Tapsa itse lukee tarinansa. Kovasti suosittelen kyllä.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi

Karua kuunneltavaa on tämäkin YLE:n podcast muutaman vuoden takaa, missä Tapsa kertoo sairastumisestaan ja elämästä sairauden kanssa. Tuossa haastattelussa Tapsa kuulostaa vielä toiveikkaalta, kun on saanut pahimman hallintaan ja korkkikin on pysynyt kiinni, mutta muistuttaa myös vähän enteilevästikin siitä, että sairaus voi myös muuntautua ja paheta.

Ei ole kyllä kiva kaveri tuo sairaus, ja ilmeisesti Tapsan tapauksessa kyseessä oli vielä vähän aggressiivisempaa sorttia ja ääripäät oli todella rajut.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Ei ole kyllä kiva kaveri tuo sairaus, ja ilmeisesti Tapsan tapauksessa kyseessä oli vielä vähän aggressiivisempaa sorttia ja ääripäät oli todella rajut.
Ajomatkoilla tullut tuota Urheiluhullua kuunneltua ja tänään meinasi mennä roska silmään kun Tapsa omalla äänellään kertoo aikovansa vielä pyrkiä Eduskuntaan… Kamala on tauti, ja vaikea diagnosoida, tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa painiville!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös