Viestin pukkasi Vilpertti
olisikohan kannattavinta vain antaa näiden "valtioiden" olla omissa oloissaan, nähdä nälkää, sotia ja kärsiä.
Olisi varmasti ollut kannattavinta alun perin antaa näiden maiden olla omissa oloissaan. Ihmisen ääretön tyhmyys on nykyisissä kehitysmaissa nähtävissä synkimmillään. Ei noissa maissa ollut nälänhätää eikä ylikansoitusta ennen kuin sinne vietiin "kehittyneen maailman sivistys" koko kirjossaan. Afrikan maat ovat viivoja kartalla, joilla on jaettu maanosa eri siirtomaavaltojen kesken; yritä siinä sitten luoda yhteinen hallinto eri heimojen, jotka janoavat toisilleen verikostoa, kesken.
Eikä niitä Kalashnikoveja suinkaan noissa maissa ole valmistettu.
Viestin lähetti Ike
Ajatus siitä, että nälkä ja aliravitsemus voitaisiin poistaa kaikkialta maailmasta on utopistinen.
Länsimailla on vastuu kolmannen maailman valtioista. Se vastuu on siksi, että yhdistäessään voimansa läntisellä talousmahdilla olisi mahdollisuudet ainakin pyrkiä korjaamaan tilanne. Vasta sitten, kun on
edes yritetty jotakin, on oikeus vaipua pessimismiin tai todeta, että yrittäminen ei kannata.
Yhteiseen toimintatapaan pääseminen onkin sitäkin hankalampaa. Mielipiteeni on ollut jo esillä. Päämäärä ei pyhitä keinoja, eikä oikeuta minkään itsekkäiden pyrkimysten ajamista hyvän asian ohella.
Kuten Viikatekin jossakin vaiheessa mainitsi, globalisaation vastustajina esiintyy myös joukko huippupoliitikkoja. Olkoot kuinka huippupoliitikkoja tahansa, useimpia heistä yhdistää aatemenneisyys. He ovat taustaltaan poikkeuksetta jyrkästi vasemmistolaisia. Siis joukossa on samoja entisiä vasemmistoradikaaleja, jotka vaahtosivat 70-luvulla itäsaksalaisen virastohallinnon ja Neuvostoliiton talousjärjestelmän ylivertaisuuden nimiin, ja jotka ovat myöhemmin nousseet korkeisiin virkoihin maltillisemmin esiintyvän vasemmistoliikkeen keulakuvina. On ollut vähintäänkin liikuttavaa huomata, kuinka nämä kommunistipuolueen vanhat karvalakit ovat vanhoilla päivillään lämmenneet kantamaan huolta kehitysmaiden nälkää näkevistä. Etenkin, kun tuohon huoleen vedoten on ollut helppo vaatia sosialististen tarkoitusperien täytäntöön panoa länsimaissa.
Tiedän, tiedän. Intoilen ja kärjistän asiaa taas hieman enemmän kuin hieman. Pointtini onkin lähinnä se, että vaikka vallalla oleva järjestelmä herättää aina vastarintaa, yksikään nykyaikainen talousjärjestelmä ei pysty kumoamaan itsekkyyttä, enkä siten ymmärrä voimakasta hyökkäystä markkinatalouden toteutumista vastaan. Lähinnä nauran niille pelleille, jotka heiluivat Genovassa punalippujen kanssa, vaikkakin motiivina heillä mitä ilmeisimmin olikin osoittaa mieltä Yhdysvaltoja vastaan, eikä niinkään sosialistisen aatteen puolesta
Globalisaatiota voidaan kontrolloida myös aiheuttamatta ylenmääräistä haittaa vapaan markkinatalouden toteutumiselle - ajatus, jota juuri kukaan ei ole tuonut julkisuuteen. En väitä, että vasemmistoaatteisten globalisaation vastustajien mielipiteissä ei olisi paljon hyvääkin, mutta monet tarjotuista ratkaisumalleista ovat sellaisia, että niitä ei tulla ikinä toteuttamaan, koska ne sotivat aatemaailmaltaan liian paljon taloudellista ja polittista valtaa edustavien eturyhmien aatteita vastaan. Viis siitä, ovatko ne oikeassa, jos ne eivät koskaan toteudu. Mielenosoituksista välittyneen mielikuvan perusteella näissä uusissa uskonsodissa ollaan hyvin kaukana siitä, että voitaisiin saavuttaa yhtäkään kompromissiratkaisua, jolla todella voitaisiin parantaa maailman tilaa. Ja jos ei päästä yhteenkään konkreettiseen ratkaisuun, mitä hyötyä on sellaisesta pelkästä mielipidevaikuttamisesta, joka lietsoo aateryhmien välistä vihaa?
Kuka voitti, jos Genovan mellakoiden takia sekä aktivistien puolesta että heitä vastaan olevat hyväksyvät nyt paljon helpommin väkivallan käytön "oikean" aatteen ajamiseksi, nähtiin "oikeaksi" sitten aktivistien väkivaltaisen alaryhmän tai Italian oikeistohallituksen joukkojen toimet?
Harva puhuu koskaan yhteisvastuullisuudesta. On paljon helpompi vaatia pääomien ja rahavirtojen sosialisoimista. Se on aate, johon kansan syvimpien rivien on paljon helpompi samaistua kuin se, jossa jokaisen pitäisi laittaa omat markkansa likoon. Eniten ärsyttää kuitenkin se mielikuvasota, jolla jokaisen hiemankin oikeistolaisesti ajattelevan otsaan pyritään lyömään itsekkyyden leima. Tällöin ei voi edes esittää yhtään ajatusta, koska se ajatus kuolee kapitalistisena ja ennen kaikkea epäintellektuellina ja kritiikittömänä öykkäröintinä ennen kuin on päästy edes lauseen loppuun.
En edes ottanut Vilpertin kommenttia liian tosissani, se oli groteskiudessaan jopa ironinen. Suosittelen silti lämpimästi Philip Gourevitchin kirjaa "Huomenna meidät ja perheemme tapetaan". Se kirja kertoo yksityiskohtaisesti Ruandan kansanmurhasta, ja sen taustoista. Antaa ajattelemisen aihetta sen suhteen, onko syytä tuomita mitään ihmisten asuttamaa aluetta sellaiseksi, jota ei pitäisi auttaa.