Näinhän se suurin piirtein oli. Rannikkokaupunkina suuri osa Helsingin työväestöstäkin oli ruotsinkielistä. Kieli ei näissä rannikkokaupungeissa aina merkinnyt ylempää säätyä. Vuonna 1900 äidinkieleltään ruotsin- ja suomenkielisten määrä kaupungeissa oli suurin piirtein tasan. Monet äidinkieleltään suomenkielisistä osasi myös ruotsia, mikä kertoo elinkeinoelämän rakenteesta. Osa suomenkielisistä toimi ammateissa, joissa monipuolinen kielitaito oli elinehto. 1920-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut jo kovasti. Helsingissäkin pelkästään suomen kieltä puhuvien osuus väestöstä oli jo 41,4 % ja äidinkieleltään suomenkielisten, mutta myös ruotsia puhuvien osuus oli 21,5, eli liki 63 % yhteensä. Ja mitä enemmän Helsinki kasvoi, sen suomenkielisemmäksi se tuli.
Helsingissä oli näin vuonna 1870 kyllä virallisesti, mutta Helsingin normaalilyseon historian katsotaan alkavan vuodesta 1867, jolloin Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia. Ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1886. Jyväskylässä oli pojat saaneet ensimmäiset ylioppilaslakit suomenkielisestä koulusta vuonna 1865. Tampereen Reaalilyseo perustettiin vuonna 1884. Silloin kun maaseudulla ei lyseoita ja oppikouluja ollut, keräsivät kaupunkien lyseot ja oppikoulut oppilaita melko isoilta alueilta. Tämä perinnehän on jatkunut Suomessa nykypäiviin. Ruotsin kielen taito helpotti siis opiskelemaan pääsemistä pitkään, minkä vuoksi moni äidinkieleltään suomenkielinen, mutta ruotsia taitava, hakeutui opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun.
Sukunimestä ei myöskään voi johtaa suoraan kieltä. Maassa toimi vahvoja instituutioita, kuten armeija, kirkko ja tehtaat, joissa Länsi-Suomen Matti Matinpojat ja Maija Matintyttäret muuttuivat kädenkäänteessä Mats Matssoneiksi tai Maria Matssdotteriksi. Myös erikoislaatuisempia nimiä harrastettiin tehtailla, missä ilman sukunimeä tehtaalle saapunut työntekijä sai työhönotossa uuden sukunimen, kuten Sandell, Ståhlberg, Snellman, jne. Monet ruotsinkieliset lyhyet sukunimet ovat alun perin ruotusotilaiden sukunimiä. Armeijan rulliin joutuessaan, Lauri Tuomaanpojasta tuli kädenkäänteessä esim. Lars Bång tai Lars Flinck. Oli helpompi antaa käskyjä Flinckille kuin Tuomaanpojalle, joita saattoi joukko-osastossa olla useita. Ruotusotamieslähtöiset sukunimet voidaan johtaa seuraaviin ryhmiin: 1) eläimet, 2) ominaisuudet tai ammatit ja 3) varusteet, erikoisesti sotaiset.
Keskiluokkaisen tamperelaisen ei täytynyt olla automaattisesti äidinkieleltään ruotsinkielinen 1920-luvun Tampereella. Vaikka Tampere työväenkaupunki olikin, oli se myös niin vahvasti suomenkielinen, että suurin osa kaupungin ylemmistäkin ryhmistä puhui äidinkielenään suomea. Ruotsinkielisten osuus kaupungissa oli vuonna 1900 vielä 5,6 % ja vuonna 1930 enää 2,6%. Muita kieliä puhuttiin äidinkielenä aivan marginaalisesti. Mutta Tampereella ruotsin kieli merkitsi lähes poikkeuksetta asemaa kaupungin eliitissä. Kyseessä oli lähinnä tehtaan johtajien ja korkeimmassa asemassa olleiden insinöörien perheistä ja isoimpien yritysten konttorien työntekijöistä perheineen. Näiden perheiden lapset muodostivat Svenska Samskolanin oppilaiden enemmistön, ryyditettynä muiden kielivähemmistöjen, kuten englannin-, saksan- ja venäjänkielisten perheiden lapsilla.
Tässä on sen verran sakeita juttuja osittain, etten lähde niitä kommentoimaan, koska tila ei riittäisi… Kyllä Tampereella joutui jo 1918 käyttämään kaupassa suomen kieltä. Toki oli kauppoja missä osattiin myös ruotsia. Valtaosa kauppiaista oli kuitenkin suomenkielisiä. Tamperelaiset olivat suomenkielisiä, Svenska Samskolanin ympärille verkostoitunutta pientä ryhmää lukuun ottamatta. Siinä vaiheessa kun kiekkoseurojen juniorityö laajeni, joutuvat ne kosketuksiin aivan tavallisen rahvaan kanssa, niin Ilveksessä jo 1940-luvulta lähtien, Tapparankin kohdalla sitten 1950-luvulta lähtien. Jakautuminen eri seuroihin kulki myös asuinalueittain. KooVeella entisenä TUL:n seurana oli toki taustahenkilöissään myös työväenliikkeen toimintaan osallistuneita ihmisiä. Samalla tavalla kuin Tapparan ja Ilveksen taustaryhmissä kokoomuslaisia. Mutta lapset menivät niiden seurojen toimintaan, joka alueella toimintaa parhaiten pyöritti, jos vain isä/äiti päästi.
/img-s3.ilcdn.fi/afecb527d09ea63143b3cd7073b5222342238926e0a4dc1574ab16c6c1e3b84a.jpg)
