Ja jälleen tuli vietettyä ilta Hakametsän jäähallissa seuraten tapahtumiltaan kirjavia otteluita.
Blues-Zurich ottelulla iltapuhde alkoi. Blues otti ansaitun voiton sveitsiläisistä, joilla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pitää ottelua tasaisena. Bluesin liike oli todella hyvää jo tässä vaiheessa kautta.
Ketju Tukonen-Pirnes-Kariya oli kentän selkeästi paras. Varsinkin Pirnes oli todella erinomaisella pelipäällä. Mikäli hän ja Tukonen (ja mahdollisesti Kohn) joukkueesta lähtevät NHL:ään heikkenee joukkue todella merkittävästi.
Nuori Mikko Lehtonen pisti silmään lupaavilla otteillaan, taitava, nopea, vahva ja ennakkoluuloton pelaaja jolla on suuri tulevaisuus edessään.
Erotuomaritoiminnasta täällä on jo väännetty peistä jonkun verran ja kyllä täytyy sanoa, että eilen Blues hyötyi hieman enemmän tuomarin ratkaisuista ja linjasta. Harvat sveitsiläishyökkäykset olivat tuhoon tuomittuja erotuomarin salliman Bluesin puolustusalueellaan harrastaman vahvan bloki- ja kahvauspelin ansiosta.
Zurichin Steiner kävi muutamaan otteeseen asiasta tuomarille kertomassa näkemyksensä, mutta linja sai jatkua samanlaisena. Pirnes sai sentään todella räikeästä kahvasta kommennukseen istunnolle, mutta muuten tuomarin linja oli perin Blues-ystävällinen, mitä tulee tuohon oman alueen mailahäirintään.
Illan kruunasi paikallisvääntö Ilveksen ja Tapparan välillä. Taisto oli sekavan tasainen ja heikko jää kitki suurimmat hienoudet. Kokonaisuutena Tappara oli hitusen niskan päällä ja näin ollen ansaitsi voittonsa.
Hajahuomioita Ilveksen pelaajista sen verran, että Chris Allen on ainakin T:re-Cupin otteluiden perusteella täsmähankinta vastustajille, mieshän on umpisurkea. Lumme herättää tunteita jo pelkästään pitkän ja loistavan uransa vuoksi. Hyökkäyspäässä edelleen hyvä, mutta omassa päässä ajoittain todella suurissa vaikeuksissa. Hermokontrolli myöskin ilmeisesti hieman hukassa, omiin esityksiinsä ilmeisesti turhautumista keihästyksen verran.
Anttila on mielenkiintoinen tapaus. Hujoppi on suht hyvä, mutta kovin on poika köykäinen. Lihaa luitten päälle niin saattaa alkaa tapahtua merkittäviäkin asioita. Nuori Huhtala on ennakkoluuloton hyvin liikkuva ja eilisen perusteella taklaavakin kaveri. Pyymäki löi ikävästi päänsä pleksiin tuossa tilanteessa ja oli hetken aivan muissa maailmoissa. Voin vain kuvitella mikä haloo olisi syntynyt, jos taklaajana olisi ollut MM, tuo Ilves-fanien eittämätön sankari.
Tapparalla ei ollut alivoimalla mitään hätää niin kauan kuin Helminen oli ohjaksissa, maalia ei lasketa se oli lähinnä tuuria. Alkaa varmaan puuduttamaan jo jopa Ilves-faneja tuo Raimon kiekon hieronta tuolla kulmassa, ei mitään uutta. Ilveksen kannattaisi hakea ylivoimaansa uusia kuvioita uusien maestrojen voimalla.
Tapparasta huomioitavaa on kauden harjoituspeleissä Hancockin erinomaiset otteet, Venäläisen selkeä tason nosto viime kauden laman jälkeen sekä ennen kaikkea Teemu Nurmen iso tason nosto. Itsevarmuuden kasvamisen myötä Teemu pystyy jäätäviin ratkaisuihin, joita on ilo seurata.
Janne Ojasen tason saamme tuta ilmeisesti vasta sarjan alkaessa, mutta selvähän se on, että Janne pelaa jälleen kerran hyvän kauden. Puolustuksessa uushankinnat Kauppinen ja Halme eivät juuri ole erottuneet tasaisen hyvästä Tappara-puolustuksesta, Sen sijaan M. Pukka on nostanut selkeästi tasoaan.
Tänään vääntäydytään jälleen paikanpäälle katsastamaan kuinka paljon eilisen ottelut painavat pelaajien pohkeissa.