Kirjoitetaanpa tästä ottelusarjasta kun on tullut katseltua tätä divisioona-vihulaisten koitosta.
Ennakolta näin tilanteen siten, että kyseessä on kaksi kiekonhallintaan pyrkivää joukkuetta, ja se kumpi kiekonhallinnan ottaa, voittaa ottelusarjan. Samoin näin, että se tulee olemaan Tampa Bay materiaalin leveyden ansiosta.
No, Babcock oli selvästi askeleen edellä, koska hän ei isoksi yllätykseksi lähtenyt lainkaan tavoittelemaan kiekonhallintaa, vaan muutti sapluunan oikeastaan ihan täysin. Kyseessä oli kyllä todella munakas taktinen veto.
Perusasetelma ottelusarjan jokaisessa ottelussa on ollut se, että Tampa Baylla on kiekonhallinta ja Detroit pyrkii hyödyntämään todella aggressiivisesti kiekonriistoja. Enemmänkin otteluiden välillä on ollut kyse siitä, kuinka hyvin Tampa Bay on saanut kontrolloituja lähtöjä onnistuneesti omista. Tästä hyvänä osoituksena on tuo todella aggressiivinen 2-1-2-karvaus Detroitilla. Tähän nähden kävi aika nopeasti selville, miksi esim. Stephen Weiss on katsomossa ja Landon Ferraro askissa - toinen on nopeajalkainen ja kiekottomana käyttökelpoinen ja toinen oikeastaan päinvastoin. Samoin Marchenkon ottaminen aluksi oli selvästi taktisesti perusteltu, koska hän on parempi kamppailupelaaja kuin Smith. Marchenkolle vain playoff-taso oli pikkaisen liikaa.
Siitä huolimatta, että Babcockin voi sanoa jopa hylänneen kiekonhallinnan, ei tuo pelitapa ole mitään Calgaryn tai Montrealin sumppu-pystysuuntaa - päinvastoin. Selkeä ajatus on se, että Tampa Bay pakotetaan kiekonmenetykseen ennen kuin se pääsee Detroitin päähän. Detroit myös selkeästi pyrkii enemmänkin karvaamaan syöttölinjoja blokaten kuin varsinaisesti menemällä iholle. Fiksu ratkaisu, koska aikamoisia kääpiöit ja mikkihiiriä tuo joukkue on täynnä, eikä se pärjäisi siten, että tavoittelisi voittamista 1-1-kaksinkamppailuissa.
Tämä taktiikka on toiminut suorastaan häkellyttävän hyvin, ja tämä menee todella paljon Cooperin piikkiin. Oman ymmärrykseni mukaan Cooper on lähtenyt tähän sarjaan samalla sapluunalla kuin mitä joukkue pelasi runkosarjassa. Selkeästi tavoite on se, että puolustajat nostavat peliä ja hyökkääjät hakevat vapaita linjoja keskialueella. Runkosarjassahan tuo toimi pääsääntöisesti hyvin, koska runkosarjassa joukkueet eivät yksinkertaisesti pelaa niin kuluttavaa ja aggressiivista peliä kuin mitä Detroit tekee. Tässä sarjassa tuo ei kunnolla ole toiminut, koska etäisyydet ovat aivan liian suuret. Puolustajat huomaavat jatkuvasti joutuvansa saarretuksi kahden karvaajan toimesta, ennen kuin pääsevät edes oman ringetteviivan ylitse. Hyökkääjät sitten seisoskelevat keskialueella, jolloin lopputulema on usein se, että puolustaja saa jollain ilveellä - ellei menetä kiekkoa - joko vain pelattue kiekon pois omista tai parhaimmassakin tapauksessa kiekon seisovalle omalle pelaajalle keskialueelle. No, siellä on välittömästi 1-2 Detroitin pelaajaa kiinni tässä seisovilla jaloilla olevassa kaverissa, ja tapahtuu kiekonriisto. Tuo sama kaava on toistunut niin monta kertaa, että niinköhän Cooper on yksinkertaisesti kykenemätön mukauttamaan peliään. Hyvin yksinkertainen lääkehän tuossa olisi vain pienentää etäisyyksiä, eli hyökkääjät tulisivat hakemaan huomattavasti alempaa kiekkoa. Tällöin tuo karvaus olisi melko vaivatonta pelata ulos, minkä lisäksi hyökkääjät pääsisivät vauhdissa ja rintamassa ylittämään keskialuetta sen sijaan, että vain saisivat kiekon seisovin jaloin. Ihmettelen erittäin paljon, jos Cooper ei nyt seuraavaan peliin tätä muuta, koska varsinkin viime matsissa Tampa ei meinannut päästä millään kontrolloidusti Detroitin päähän, ja kiekonmenetyksiä tuli paljon.
Iso ongelma Tampalla on myös se, että hyökkäyksessä ei tunnu löytyvät kamppailuvoimaa tai edes kunnolla halua maksaa hintaa laittamalla itseään likoon. Detroit pelaa todella aggressiivisesti myös omassa päässä (Babcock siis toisin sanoen hyödyntää melko kokonaisvaltaista Swarm-puolustustapaa tässä sarjassa), eikä Tampa oikein pääse paikoille, vaikka saisikin kiekon Detroitin päässä. Ehkä selkeimmin tämä näkyy ylivoimassa, jossa joukkue tyytyy lähinnä riplaamaan periferiassa kiekkoa, kun Detroit tulee todella aktiivisesti myös alivoimalla. Ihmettelin aluksi, että mitä helvettiä Brian Boyle tekee ylivoimalla. Aika nopeasti selvisi, että hänhän on siellä, koska on harvoja pelaajia, jotka voittavat kaksinkamppailuita. Tältä osin mielestäni voi sanoa, että Tampa ei tunnu olevan ihan vielä valmis playoff-kiekkoon - kävi tässä sarjassa miten tahansa.
Paljon on saanut täällä lukea siitä, että varsinkin Detroitin pelaajilta odotetaan enemmän. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, että varsinkin hyökkääjät pelaavat pääasiassa ihan muilla kuin vahvuuksillaan. Kuten todettua, Detroit pyrkii enemmänkin rikkomaan ja saamaan kiekonriistoja kuin pitämään kiekkoa. Tällöin esim. Nyquist ja Tatar menettävät paljon pelistään, koska elävät kiekon pitämisestä. Sama pätee osittain Datsyukiin ja Zetterbergiin. Sitten taas esim. Glendening on nostanut osakkeitaan, koska vahvuudet ovat kiekottomassa pelissä.
Tampa Bay on kuitenkin tässä sarjassa se joukkue, joka istuu ohjaajan paikalla. Kyse on nyt aika pitkälti siitä, että pystyykö Cooper tekemään nuo tarvittavat muutokset pelitapaan ja löytyykö joukkueelta sitä valmiutta maksaa isoa hintaa niin kuin Detroitilta tuntuu löytyvän. Jos nämä onnistuvat, menee Tampa helposti jatkoon. Jos ei, on Detroitilla hyvät saumat viedä sarja.
