Tampa Bay Lightning (2.) – Detroit Red Wings (3.), Atlantic 1. kierros

[Apmp-]

Playoffs, baby! Wingsin menestyksen kannalta olisin toivonut vastustajaksi ehkä jotain toista joukkuetta, mutta ainakaan tästä sarjasta ei pitäisi tarinoita ja tunnetta puuttua. Yzerman vs. Holland näistä nyt luonnollisesti ainakin itselleni melkoisen mielenkiintoinen taistelu. Myöskin joukkueiden nuoremmilla pelaajilla lienee jonkinnäköistä hampaankolomeininkiä vastustajaa kohtaan kun keväällä 2013 pelattiin melko ilkeämielinen AHL:n finaalisarja Griffinsin ja Crunchin välillä. Pahin kusipää siitä sarjasta Crunchin puolelta, eli Richard Panik, on jo vaihtanut maisemaa, mutta eiköhän vähän pahaa verta ole vielä jäljellä.

Runkosarjasta sen verran, että Wings rikkoi kuin rikkoikin lopulta sadan pisteen rajapyykin jälleen kerran ja aloittelee nyt siis 24:ttä playoff-kevättä putkeen. Lightning puolestansa teki seuraennätyksen keräämällä pottiin 108 pistettä. Season series meni Tampalle lukemin 3 (yksi rl-voitto)-1

Tampan sisäinen pistepörssi runkosarjan päättyessä näytti tältä:

Steven Stamkos 43+29=72
Tyler Johnson 29+43=72
Nikita Kucherov 28+36=64
Ondrej Palat 16+47=63
Ryan Callahan 24+30=54

Muuten voisin jättää Lightningin pelaajistosta kertomisen jollekkin siitä oikeasti paljon tietävälle, mutta mainitaan nyt sen verran, että hyökkäys on pelottavan syvä. Maalintekotaitoa löytyy ihan nelosketjusta asti ja samalla joukkueessa on myös näitä vastustajan kannalta erittäin ikäviä, Callahanin tai Cedric Paquetten tyylisiä kavereita jotka kykenevät pisteiden teon lisäksi myös kovaan fyysiseen peliin. Tai no, Paquetten kohdalla oikeampi tapa olisi sanoa ehkä että kykenee fyysisen elementin lisäksi tuomaan pöydälle myös pinnoja.

Lightning on kärsinyt loukkaantumisista puolustuksessa ja juurikin näiden joukkueiden viimeisessä runkosarjakohtaamisessa Abdelkaderin ja laitojen kanssa epäonnekkaasti kolaroinut Jason Garrison loukkaantui ja on melko varmasti poissa ensimmäisen kierroksen. Myös deadline-hankinta Braydon Coburn ja isokokoinen tsekkipakki Andrej Sustr ovat kärsineet vammoista, mutta heidän tilanteensa näyttää Lightningin kannalta valoisammalta. Victor Hedmankin oli noin viikon verran poissa peleistä, mutta palasi jo runkosarjan lopulla johtamaan Tampan puolustusta.

Konkurssikaupungin ylpeyden pistepörssin kärjen tilanne oli seuraavanlainen:

Henrik Zetterberg 17+49=66
Pavel Datsyuk 26+39=65 (63 peliä)
Tomas Tatar 29+27=56
Gustav Nyquist 27+27=54
Justin Abdelkader 23+21=44 / Niklas Kronwall 9+35=44

Datsyukin points-per-game oli muuten liigan kuudenneksi kovin. Pavel on pelannut nyt mielestäni parhaan kautensa pariin vuoteen ja on parantanut myös ketjukavereidensa peliä aina potenssiin kaksi. Positiivisin yllättäjä pisteiden valossa tuosta nipusta lienee Justin Abdelkader, joka sattumalta on yhtäkkiä löytänyt jostain jonkinmoiset kädet ja on alkanut latoa limppua häkkiin ihan kohtalaiseen tahtiin köyhän miehen Holmströminä Zetterbergin ja Nyquistin ketjussa eritoten.

Wingskään ei ihan ilman loukkaantumisia pääse playoffeihin lähtemään, sillä deadline-hankinta Erik Colen kausi paketoitiin tässä männäviikolla ja myös Johan Franzen on ollut poissa pitkään, eikä paluuaikataulusta ole mitään informaatiota, joten eipä tarvinne ainakaan Bolts-kannattajien pelätä Muulin potkua.

Red Wingsin kokoonpanon arvailu on melko vaikeaa kun hyökkäysketjut voidaan muodostaa miljoonalla eri tavalla mutta näin haluaisin ne itse nähdä:

Abdelkader - Zetterberg - Nyquist
Helm - Datsyuk - Weiss
Tatar - Sheahan - Andersson
Miller - Glendening - Pulkkinen/Jurco

Puolustuksen kanssa en yhtään osaa arvailla mitä tapahtuu, sillä Babcock ilmoitti Alexei Marchenkon kuuluvan playoffeissa pelaavaan kuusikkoon. Tämä tarkoittanee Brendan Smithin valahtamista poppareille. Pakkiparien muodostaminen on hiukan vaikeaa, sillä ykköspari Kronwall-Ericsson ja kakkospari Quincey-DeKeyser on pelannut käytännössä koko kauden yhdessä ja varsinkin KMFQ-DDK pakkipari on ollut vielä erittäin toimivakin.

Tampan maalivahtitilanne on selkeä. Maalissa on ilman muuta Ben Bishop. Bishopin yllä leijuu kuitenkin sellainen pieni kysymysmerkki, että yhtään playoff-otteluahan hänellä ei ole. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä asiaa mihinkään suuntaan, että edge maalivahtipelissä on ennakkoon selkeästi Tampalla. Red Wingsin maalivahtitilanteessakin on yksi asia selvää. Se on täysin auki. Babcock on sanonut tietävänsä aloittavan maalivahdin, muttei suostunut sitä julkisuuteen kertomaan vielä tänään. Molempien maalivahtien esitykset ovat olleet todella ailahtelevia ja lisäksi jossain on vielä Monsteri-Gustavsson, johon nyt toivottavasti ei tarvitse turvautua. Mrazekilta kuitenkin vahva esitys runkosarjan päätöksessä. Uskaltaisin jopa veikata nuoren tsekkiveskarin aloittavan.

Erikoistilannepelaamisessa Wings on ollut ylivoimalla parempi (23.8% vs 18.8%) ja Lightning puolestaan avlla (83.7% vs 80.9%). Kokonaisuudessaan siis Wings aavistuksen edellä, mutta ero on niin kosmeettinen, ettei sen perusteella hirveästi edgejä uskalla jaella. Detroitin prosentit molemmissa ovat myös olleet laskusuuntaisia, vaikka ylivoima loppujen lopuksi oli vieläkin koko liigan toiseksi parasta.

Toiveissa olisi ennenkaikkea tasainen sarja, jota olisi viihdyttävä seurata ja joka herättäisi myös muiden mielenkiintoa. Asiantuntijat voivat tästä jatkaa.

Pikku knoppi vielä: Detroitin playoff-putki on 24 kautta. Tampa on ollut liigassa 22 kautta.

edit: Helvetti, otteluohjelman unohdin.

Game 1: 17.4. @ Tampa Bay, 2.30
Game 2: 18.4. @ Tampa Bay, 22.00
Game 3: 22.4. @ Detroit, 2.00
Game 4: 24.4. @ Detroit, 2.00

Game 5: 26.4. @ Tampa Bay TBA
Game 6: 28.4. @ Detroit TBA
Game 7: 30.4. @ Tampa Bay TBA

Ajat Suomen aikaa ja game 5, voi toki olla myös 25.4. illan puolella.

 

[teude]

Asiantuntijat voivat tästä jatkaa.

Kiitos, mielelläni. Hieno avaus ja tosiaan vaikeimman kautta lähdetään jahtaamaan kuuttatoista voittoa. Viimeisin runkosarja kohtaaminen antoi uskoa ja luottoa, ettei Tampa niin kova mörkö ole, mitä mielessäni olin ajatellut. Mrazekilla toivottavasti lähdetään, junnu kuitenkin parhaimmillaan tiukoissa paikoissa. Viisikkopelin pitää tiivistyä reilusti runkosarjan lopusta, mutta eiköhän tässä lopulta hyvin käy. Abdelkader ja kumppanit laittavat Stamkosit ja muut seinille ja Zeta ja Datsyuk käyvät tekemässä maalit. Muutama ohipeli tulee, mutta Detroit lopulta jatkoon 4-2/4-3.

 

[Henkka]

Mielenkiintoiseksi menee playoff-aloitus. Babcock on vihjannut, että Alexei Marchenko pelaa GAME1:ssä, joten Brendan Smith taisi hölmöillä itsensä Montreal-pelin virheestä terveeksi raaputukseksi. Ihan oikein, tuollaisiin vitun turhiin peliin liittymättömiin ajatuskatkoksiin vain ei ole yhtään varaa, kun panokset alkaa kasvaa.

Carolinassa mentiin 0-2 -vierasvoittoon DeKeyser-Ericsson, Quincey-Marchenko, Kindl-Zidlicky -pakistolla. Nyt kuitenkin, jos Marchenko rightin pakkina tulee mukaan, niin hän tuskin pelaa toisen rightin, eli Zidlickyn kanssa. Jotain uutta pakistoon on siis tulossa. Veikkaan että Quincey menee Zidlickyn pariksi kolmospariin ja Marchenko pelaa DeKeyserin kanssa kakkosessa.

Kronwall - Ericsson
DeKeyser - Marchenko
Quincey - Zidlicky

(Smith)
(Kindl)
(Ouellet)

Siinä alkaa olla mukavasti turvallista leveyttä, kun koheltaja-Smith pääsee vilttiin. Miksei myös Marchenko voisi mennä Kronnerin kanssa ja tuo Carolinassa kokeiltu DeKeyser-Ericsson jatkaisi, en panisi ollenkaan pahakseni. Oli mielestäni yksi parhaimpia pelejä Ericssonilta uuden pakkiparin kera. Joku perkeleen ongelma Kronwall-Ericsson -paria on mielestäni vaivannut Sotchista lähtien ja heitä on itsepintaisesti peluutettu yhdessä. Nyt näytti BIG-E:llä niin helpolta ilman Kronneria, että tämän pään seinään takomisen voisi jo ehkä lopettaa.

En tiedä voisiko myös noista Carolinassa käytetyistä hyökkäyskentällisistä saada vihjeitä mahdollisiin pudotuspeliketjuihin. Ykkösenä oli Weiss-Sheahan-Nyquist ja se toimi oikein hyvin yhteen. Etenkin Weissin panos lämmitti. Kakkosketjuna oli Jurco-helm-Tatar ja sieltäkin tuli mukavasti tilanteita. Tämä jättäisi siten playoff-ykkösketjuksi vielä toipilaana olleen Abdelkaderin ja huilanneen Zeta-Dats kaksikon, Nelosketjuun jäisi Miller-Glendening-Andersson/Pulkkinen/Ferraro, oikeaan laitaan kolme vaihtoehtoa.

Akader - Dats - Zeta
Weiss - Sheahan - Nyquist
Jurco - helm - Tatar
Miller - Glendening - Andersson/Pulu/Ferraro

(Cleary)
Cole IR
Franzen IR

Maalivahtivalinta on edelleen kysymysmerkki. Molemmissa (Mrazek ja howard) on omat hyvät puolensa.


Entiset ahl-mestarit Grand Rapids ja Syracuse kohtaavat siis ekalla playoff-kierroksella. Ken holland vs. Steve Yzerman. Master and apprentice.

Tampa Bayn hieno kausi olisi mahtavaa päästä pilaamaan. Altavastaajan asema sopii Red Wingsille äärimmäisen hyvin.

Kaikista mahdollisista playoff-joukkueista haluaisin itse kohdata vähiten juuri Detroitin, koska meidän johtavat pelaajat ja Mike Babcock vain tietävät niin paljon voittamisesta ja mitä se vaatii. Tätä oppia ovat uuden rungon junnut imeneet nyt pari kautta ja alkavat olla valmiita ulosmittaamaan koulutuksen tuloksia. Nyt kerrankin ollaan playoffseissa sellaisella porukalla, joka ei ole ihan romuna ja väsynyt jo valmiiksi jonkun runkosarjan loppurypistyksen takia. 2011 jälkeen on joka vuosi ollut niin.

Itse uskoisin että Tampa on helpointa kaataa nyt ensimmäisellä kierroksella, noiden loukkaantumisten ja aikaa vievien paranemisprosessien takia. Jos Tampa menee tästä sarjasta jatkoon, niin se tulee olemaan joka kierroksella entistä vaikeampi voittaa ja voi mennä ihan päätyyn asti.

 

[Lico]

Steven Stamkos & Tyler Johnson vastaan Henrik Zetterberg & Pavel Datsyuk. Neljä loistavaa sentteriä, kolmella supertähden status. Tampalla on syvyyttä hyökkäyksessä ja sitä kautta laatua, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tuo Detroitin hyökkäys on erittäin potentiaalinen, kun lento lähtee oikeaan suuntaan.

Puolustus menee materiaalin puolesta Tampalle, maalivahtitilanne on kysymyksiä herättävä niin kuin avausviestissä tulikin ilmi. Onko Cooper oppinut viime keväästä mitään? Se on varma, että Mike Babcock on päävalmentaja niin loistava, ettei siitä jää kiinni Red Wingsien menestys.

EDIT: Tampan puolustukseen voisin lisätä sen verran, että kysymysmerkkejä on ilmassa sielläkin, kerta loukkaantumisia on noin paljon.

 

[aessi]

Viimeisten tietojen mukaan ei sieltä ole kuin Garrison poissa, Killorn ja Sustr luultavasti pelaavat, mutta ei kumpikaan ole mitenkään oleellinen palanen. Tärkeintä kuitenkin, että Coburn on ekassa pelissä mukana. Eli ei tuo nyt sen enempää kysymysmerkki ole kuin Detroitinkaan puolustus, jonkun verran mun mielestä molemmilla ollut ongelmia omassa päässä. Tampalla taas sitten oman arvion mukaan selkeä etu hyökkäyksessä ja syvyydessä. Veskoista nyt ei sitten tiedä mitään, Bishopin otteet ovat olleet todella ailahtelevia ja Cooper luultavasti peluuttaa Bishopia kaikissa peleissä vaikka päästäisi kuinka paljon. Luottavaisin mielein olen silti, Bishop on lähes aina ollut niissä tärkeissä peleissä parhaimillaan ja playoffit nyt tuskin tekevät poikkeusta. Noh jos jotai niin veikkaan, että näissä peleissä tullaan tekemään paljon maaleja.

 

[Henkka]

Itse veikkaan että kokeneemmat ykkösvahdit pettää vuoronperään molemmilla ja sarjan loppupuolella uunissa on tulevaisuuden tähdet Vasilevsky & Mrazek.

 

[Valajas]

Bolts saikin loppujen lopuksi sen kaikista mieluisamman match upin ensimmäiselle kierrokselle. Red Wingsille on pärjätty runkosarjassa hyvin niin koti- kuin vieraskentälläkin ja Wings on lähtökohtaisesti helpompi vastustaja kuin tulikuuma Ottawa tai Penguins, jota vastaan Tampa on kyntänyt jo vuosia. Tampa saanee myös ensimmäiseen peliin Garrisonia lukuunottamatta täydellisen kokoonpanon, kun Coburn, Killorn ja Sustr tekevät paluun loukkaantumisten jälkeen. Myös Garrison tehnee paluun viimeistään game fiveen.

Tampa lähtee sovittamaan päällystakkia Datsyukin ja Zetan kentälliselle, jos molemmat pelaavat samassa ketjussa. Todennäköisesti tästä huolehtii Namestnikov-Filppula-Paquette kolmikko, mutta myös Johnsonin ketju on ollut erittäin kova nollaamaan vastustajan parhaita. Saas nähdä, tuossa on kaksi kentällistä täynnä todella nopeita loistavia kahden suunnan hyökkääjiä, joten eiköhän Cooper tiedä mitä tekee.


Suurin kysymysmerkki Lightningin menestykselle on ylivoimapelaaminen, joka on ollut suoraan sanottuna koko kauden paskaa jos katsoo minkälaisia nimiä siellä pelaa. Löytyykö rentous kauden tärkeimpiin peleihin, joissa erikoistilanteissa onnistumisen merkitys korostuu entisestään? Suurin ongelma Boltsin ykkösylivoimassa on taktisesti se, että Filppula ei lauo ikinä. Tästä luultavasti myös Detroit-palstaveljillä on kokemusta, vai kuinka? Vastustajan alivoiman eikä veskarin tarvitse juuri huolehtia oikealla b-pisteellä olevasta Filppulasta, vaan rittää että estetään Stamkosin ja viivamiehen laukaukset ja pidetään syöttölinja neliön keskelle kiinni. Jos oikealla puolella ykkösylivoimassa olisi hyvän one-timerin ja uskomattoman syöttökyvyn omaava Nikita Kucherov, niin kentällisestä tulisi heti miljoona kertaa vaarallisempi. Boltsin alivoima on toiminut runkosarjan loppuosuudella todella mainiosti Brian Boylen, Cedric Paquetten, Tyler Johnsonin ja Ondrej Palatin voimalla. Huonoon alivoimaan Tampa ei tule kaatumaan.

Mielenkiintoista on nähdä miten Johnsonin ketjun pelihuumori säilyy ja puolustajien rauhallisuus kiekon kanssa pitää, kun intensiteetti kasvaa. Palat-Johnson-Kucherov pystyy hyvänä päivänä dominoimaan ketä tahansa, mutta kuinka käy nyt? Myös Killorn-Stamkos-Callahanin on saatava tulosta aikaan. Myös Filppula voisi syttyä tehoilemaan entistä seuraansa vastaan.




Tampan kokoonpano ensimmäiseen peliin voisi näyttää tältä:

Killorn-Stamkos-Callahan
Palat-Johnson-Kucherov
Namestnikov-Filppula-Paquette
Morrow-Boyle-Drouin
Brown

Hedman-Strålman
Carle-Coburn
Barberio-Sustr
Witkowski, Nesterov

Vastaavasti voi olla että Cooper laittaa Callahanin Filppulan laidalle, Paquetten neloseen ja Drouinin ykköseen, mutta näkisin että tuo ylempi hahmotelma on tasapainoisempi. Lisäksi Cooper peluuttaa pakkipareja hyvin pitkälti tilanteen mukaan, joten kaikki VP-OP-parit tullaan näkemään sarjan aikana.

Ratkaisevana seikkana pidän Red Wingsin maalivahtipelin onnistumista. Jos helppoja menee ja joukkue ei luota veskariinsa, niin Red Wings on hyvin äkkiä ulkona. Toisaalta myös Bishopille on sattunut off-pelejä, mutta aika harvakseltaan ja muu joukkue on pärjännyt sitten maalintekokisoissa hyvin.

Luottavaisin mielin lähdetään kuitenkin tähän sarjaan. Viime vuodesta surkeammin ei voi onneksi enää käydä.

Hivenen myös toivoisin että Witkowski pudottaisi hanskat ekassa pelissä Abdelkaderin kanssa. Pieni muistutus siitä että jämä-äijät ei voi ajella kärkipakkeja selkään miten huvittaa ja päästä kuin koira veräjästä.

 

[Meikku]

Tyhmää sanoa, mutta mielummin Bolts ku NYR tai MTL.

Jätän syväanalyysit tarkemmin kautta seuranneille, mutta pistän ison kysymysmerkin Detroitin maalivahtipelille. Jimmy on ollut epävarma ja haluaisin nähdä heti alusta asti Mrazekin tolppien välissä, mutta tuskin Babcock uskaltaa tätä tehdä.

Tampa jyrää viidessä jatkoon. Pavel tai Zeta loukkaantuu eka pelissä ja kausi pakettiin. Todella iso harmi, että Erik Cole on sivussa. Red Wings hyökkäys on mallia Mikki Hiiret.

 

[teude]

Hivenen myös toivoisin että Witkowski pudottaisi hanskat ekassa pelissä Abdelkaderin kanssa. Pieni muistutus siitä että jämä-äijät ei voi ajella kärkipakkeja selkään miten huvittaa ja päästä kuin koira veräjästä.

Ei muuta kuin tasapainoreeniä Boltsien jämäpakeille, kun kaatuilevat miten sattuu.

 

[apulais-GM]

Noin yleisesti ottaen, on se kumma jos Tampa ei nytkään selviytyisi jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta. Miksi ei ja millonkas sitten jos ei nyt?
Red Wingsille neljän voiton ottaminen Tampasta ei ole kovin todennäköistä, siinä ainakin minun mielipiteeni. Näin Babcockin aikakauden auringonlaskussa ei perus hokihemmojen perushoki kera Datsjukin, Zetterbergin ja Kronwallin pitäisi riittää, kun vastassa on potentiaaliltaan ja syvyydeltään uuden ajan hallitsijaksi valmiin Lightningin kaltainen joukkue.

 

[Valajas]

Noin yleisesti ottaen, on se kumma jos Tampa ei nytkään selviytyisi jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta. Miksi ei ja millonkas sitten jos ei nyt?
Red Wingsille neljän voiton ottaminen Tampasta ei ole kovin todennäköistä, siinä ainakin minun mielipiteeni. Näin Babcockin aikakauden auringonlaskussa ei perus hokihemmojen perushoki kera Datsjukin, Zetterbergin ja Kronwallin pitäisi riittää, kun vastassa on potentiaaliltaan ja syvyydeltään uuden ajan hallitsijaksi valmiin Lightningin kaltainen joukkue.

Noin se menisi kaiken järjen mukaan, mutta viime vuoden täystyrmäyksen ja ison pettymyksen jäljiltä sitä osaa olla erittäin varautunut. Viime kevään playoff-rosterista mukana ovat Stamkos, Callahan, Killorn, Johnson, Palat, Kucherov, Filppula, Paquette, Brown ,Hedman, Carle, Sustr ja Barberio. Ensimmäisen ottelun voitto on ehdottoman tärkeää Lightningille, jos sitä ei tule niin alkavatko viime kevään möröt nousta esille ja sitä kautta sarja voi helposti alkaa kääntyä Detroitille. Jos voitto taas tulee, on se iso helpotus tuolle edellä mainitulle rungolle.

Onhan Detroitilla kuitenkin Datsin ja Zetan lisäksi myös Nyquistia, Tataria ja Zidlickya jotka kaikki voivat olla käänteen tekeviä pelaajia tässä sarjassa. Hirvittävä kuorma ja paine kuitenkin näihin kahteen Wingsin supertähteen tulee kohdistumaan. Tampalla tulosvastuu jakautuu selkeästi laajemmin.

 

[Henkka]

Todella iso harmi, että Erik Cole on sivussa. Red Wings hyökkäys on mallia Mikki Hiiret.

Mahdoton koljatti-hyökkäys se on kyllä Tampallakin.

En nyt ymmärrä miksi Zetaan ja Datsyukiin kohdistuisi joku älyttömän hirvittävä kuorma. Detroitilla piisaa syvyys siinä missä Tampallakin.

Stamkos 19:22 - Zetterberg 19:06
Filppula 19:01 - Datsyuk 19:03
Callahan 17:44 - Abdelkader 17:54
Palat 17:25 - Nyquist 16:39
Johnson 17:14 - Tatar 16:13
Killorn 16:55 - helm 15:50
Kucherov 14:57 - Sheahan 15:38
Paquette 13:36 - Glendening 14:43
Drouin 13:14 - Miller 13:26
Boyle 12:59 - Jurco 11:30
Namestnikov 11:59 - Pulkkinen 11:28
Morrow 9:19 - Weiss 11:20

Tasaisemmin Detroit on kuormansa jakanut mitä Lightning.

Detroitin ketjuista ei ole vielä mitään tietoa, joten vastakkainpeluutuksia on hankala arvioida. Veikkaisin että vieraskentälle lähdetään tällaisella kahtiajaolla:

Abdelkader - Dats - Zeta
Miller - Glendening - Ferraro/Pulkkinen/Andersson

Nämä kaksi ketjua aloittavat jatkuvasti puolustuspäästä ja kohtaavat siten kaksi Tampan eniten hyökkipäästä aloittavaa ketjua:

Killorn - Stamkos - Callahan
Palat - Johnson - Kucherov

Cooper saa kahdessa ekassa matsissa valita, kumpi pelaa kumpaa vastaan.

Detroitilla hyökkäyspään ketjuiksi voisi jäädä sitten:

Weiss - Sheahan - Nyquist
Jurco - helm - Tatar

Nämä kohtaavat Tampan puolustuspään ketjut eli:

Namestnikov - Filppula - Paquette
Morrow - Boyle - Drouin

näiden kesken vääntö käydään toisinpäin.

Detroitin pakiston kokoonpanoa odotan mielenkiinnolla, se kun tulee olemaan parempi kuin kertaakaan koko kaudella on käytetty.

 

[J.Hotti]

Tulihan se sieltä. Meinaan Tampa playoff-vastustajaksi. Kun Stevie hyppäsi Tampan johtoportaaseen, me oltiin vielä silloin lännessä ja Tampan kohtaaminen Stanley Cupissa oli mahdollista vain finaaleissa. No nyt ollaan toista kautta idässä ja toinen kerta toden sanoi. Valtteri Filppulan roolista tässä otteluparissa voisi kirjoittaa oman lukunsa, mutta kyllähän kaikista ottelupareista tämä tulee keräämään suurimman huomion juuri legendaarisen punasiiven numero 19 kautta. Toisaalta tässä on myös lähes win-win tilanne ainakin allekirjoittaneen osalta. Jos tulee nenään niin kyllähän trio Tampa-Valle-Stevie on se jolle menestystä suo jos Detroitin kausi päättyy ennen aikojaan.

Vuosi sitten haastettiin ensimmäisellä kierroksella täysin uskottavalla tavalla Boston, jota pidin ainakin kovempana haasteena (vuoden takainen Rask) kuin nyt tulevaa Tampaa. Kun oma torjuntaosasto herättää ennakkoon lähinnä pelkoa niin kiva muistaa, että siellä vastapuolellakaan ei ole mitään goaliegodin oikeaa kättä seisomassa päällään. Vuosi sitten muistetaan hyvin kuinka Detroit teki huikean tasonnoston runkosarjasta juuri pudotuspeleissä. Samaa tarvitaan tottakai myös nyt. Hyökkäys Datsyukin ja Zetan johdolla ei herätä mitään epäilyksiä, maalivahti- ja puolustuspeli sen sijaan sitäkin enemmän. Ja kuten niin monena vuonna aikaisemminkin, taas joutuu huutamaan sen vittumaisen pleijarirotan perään. Se meiltä puuttuu edelleen. Holland, syytän sua.

Pavel tai Zeta loukkaantuu eka pelissä ja kausi pakettiin.

Nyt oikeesti hei. Detroit-fani ei tälläisiä kirjoittele edes huumorilla. Jos sun pirut maalautuu seinille ihan oikeasti niin varaudu siihen, että me tullaan kivittämään sut, autosi ja asuntosi ; )

 

[Ni$pekt15]

Eikös näitten kahden joukkueen farmiporukat ottaneet toisistaan mittaa pari kautta sitten AHL- finaaleissa? Muistaakseni sitä ennen Syracuse marssi "helposti" mestaruuteen, mutta seuraavalla kaudella finaalissa Grand Rapids oli ladannut nimimiehet finaaliin ja voitti mestaruuden. Tuli vaan mieleen kun molemmat ovat nostaneet sieltä menestyneitä kavereita rosteriin onnistuneesti.

 

[Henkka]

Eikös näitten kahden joukkueen farmiporukat ottaneet toisistaan mittaa pari kautta sitten AHL- finaaleissa? Muistaakseni sitä ennen Syracuse marssi "helposti" mestaruuteen, mutta seuraavalla kaudella finaalissa Grand Rapids oli ladannut nimimiehet finaaliin ja voitti mestaruuden. Tuli vaan mieleen kun molemmat ovat nostaneet sieltä menestyneitä kavereita rosteriin onnistuneesti.

Kyllä juuri näin. Tampan nuori aalto menee tavallaan nuoden verran Red Wingsiä edellä, kun voittivat ensin "Syracusella" (joka oli silloin vielä Norfolk) mestaruuden ja Grand Rapids sitten perässä.

Tuosta AHL-finaalisarjasta mukana tulevassa playoff-sarjassa on ainakin:

Palat, Johnson, Barberio, (J.T. Brown), Namestnikov, (Gudas), Sustr, (Paquette?)

vs.

Tatar, Glendening, (Ferraro), Sheahan, Jurco, Andersson, Nyquist, (Pulkkinen), DeKeyser, (Mrazek)

Suluissa semmosia, ketkä ei välttämättä juuri tuossa finaalisarjassa pelanneet ja jotka eivät välttämättä tulevassa pudotuspelisarjassakaan kentälle pääse.

2012 Tampa -farmin Norfolkin mestarijoukkueessa oli sitten vielä Alex Killorn, joka pelaa nyt änärin puolella. Tuo mestarijoukkue oli kuitenkin vähän enemmän veteraanipainotteisempi, ei niin prospect-joukkue, mitä vuotta myöhemmin finalisti-Syracuse.

 

[Henkka]

pistän ison kysymysmerkin Detroitin maalivahtipelille. Jimmy on ollut epävarma ja haluaisin nähdä heti alusta asti Mrazekin tolppien välissä, mutta tuskin Babcock uskaltaa tätä tehdä.

Tulee jotenkin mieleen vuosi 2008. Domink hasek oli startteri ja oli paska pitkin kautta lukuunottamatta lyhyttä jaksoa tammikuussa. Chris Osgood veteli jatkuvasti selkeästi paremmilla statseilla.

Startteri hasekilla aloitettiin, koska se nyt oli starterin palkalla joukkueeseen hommattu. Dominaattori kuitenkin sukkasi sarjassa ja Nashville-sarjan 2-2 tilanteen jälkeen vaihdettiin Osgoodiin.

Sen jälkeen voitettiin muistaakseni 9 peliä putkeen (1.kiekan 2 vikaa peliä, sweepillä 2. kierros ja WCF:n 3 ekaa peliä).

Nyt on ihan sama asetelma. Jimmy howard sinne uuniin ensiksi laitetaan ja jos koppi ei tartu, Petr the Great on Plan B.

Maaliskuun ekan jälkeen howardin statsit: 88,9 SV-% ja 2.71 GAA.
Maaliskuun ekan jälkeen mrazekin statsit: 93,6 SV-% ja .1.78 GAA.

 

[Kumielvis]

Tässä on sellainen matchup että kumpi ikinä voittaakaan on mun suosikki idän puolelta finaaliin ja sen vankkureissa mennään sinne asti. Steve Yzerman- cupissa kohtaavat idän suosikkijoukkueeni (koska Stevie Y) ja sinänsä harmittaa että toinen näistä putoaa jo leikistä pois. Toivoisin että Detroit voittaa, mutta uskon että Tampa vie laajemmalla ja laadukkaamalla materiaalillaan. Mikäli Mrazek vetää jeesumoodilla niin Detroit voi yllättää. Ja Datsyuk on aina Datsyuk, montaa vuotta ei ole enää huipulla jäljellä ja kyllähän sitä toivoisi että vielä yksi yllätysmestaruus sieltä tulisi.

Ehdottomasti näiden pleijareiden kiinnostavin pari mulle. Tuo AHL-aspekti tuo oman lisänsä tähän taisteluun, mun mielestä on omalla tavallaan hienoa että on tuollaista rivalry-asetelmaa junnareista asti.

 

[aessi]

Edellinen kausi tuli yllättäen ja puskista. Tälle kaudelle olisi helposti voinut hankaluuksia povata, mutta hyvin sieltä on junnut taas tulleet esille ja hankinnat pelanneet odotuksiin nähden paremmin. Playoff kokemusta ja ikää on koko ryhmällä vieläkin todella vähän ja mitään suuria tavoitteita ei osaa asetttaa, mutta yhden sarjan voittaminen olisi kyllä kiva. Eli Tampa jatkoon 4-0 ;)

 

[Henkka]

Playoff kokemusta ja ikää on koko ryhmällä vieläkin todella vähän

Kokemuksessa ei nyt kuitenkaan mahdottoman suurta eroa ole. Pakistot etenkin ihan tasoissa.

Filppula 109 peliä (2007 WCF, 2008 SC, 2009 SC-finaali)
Morrow 94 (2008 WCF)
Callahan 63 (2012 ECF)
Boyle 58 (2012 ECF, 2014 SC-finaali)
Stamkos 22 (2011 ECF)
Johnson 4
Killorn 4
Paquette 4
Palat 3
Kucherov 2
Namestnikov 0
Drouin

Yhteensä hyökkääjät 363 pudotuspeliä

Carle 88 (2010 SC-finaali)
Coburn 72 (2010 SC-finaali)
Strålman 55 (2012 ECF, 2014 SC-finaali)
hedman 22 (2011 ECF)
(Garrison 8)
Sustr 3
Barberio 2

Pakisto yhteensä 242 peliä

Bishop 0
Vasilevsky 0

Molarit yhteensä 0

Kyllähän tuosta hyvin näkee miten Yzermanin hankinnat ovat lähes järjestään olleet playoff-kokemuksen tuomista omien nuorten rinnalle.

Datsyuk 145 peliä (2002 SC, 2007 WCF, 2008 SC, 2009 SC-finaali)
Zetterberg 125 (2007 WCF, 2008 SC, 2009 SC-finaali)
helm 70 (2008 SC, 2009 SC-finaali)
Abdelkader 54 (2009 SC-finaali)
Miller 53
Nyquist 23
Andersson 15
Weiss 7
Tatar 5
Sheahan 5
Glendening 5
Jurco 3
Pulkkinen 0

Yheensä hyökkäys 510 pudotuspeliä

Kronwall 98 (2007 WCF, 2008 SC, 2009 SC-finaali)
Ericsson 64 (2009 SC-finaali)
Quincey 43 (2007 WCF)
Zidlicky 38 (2012 SC-finaali)
DeKeyser 7
(Smith 5)
Marchenko 0

Pakisto yhteensä 250 peliä.

howard 45
Mrazek 0

Molarit yhteensä 45 peliä.

Tampa Bay yhteensä 605 pudotuspeliä
Detroit yhteensä 805 pudotuspeliä.

 

[aessi]

Avainpelaajilta noita pelejä silti puuttuu, ei sillä onhan tuolla Detroitissakin useampi tulokas. Hyvin on kyllä Yzerman paikannut tuota osastoa viime vuodesta, voisi jopa sanoa viime kauden suorituksen olleen todella hyvä runkosarjassa kun nyt vertaa keitä on tullut tilalle.

 

[Kiekko-Kolli]

Kyllä minun papereissa(ei mulla oikeesti mitään lue paperilla, kunhan tärkeilen tässä) Lightning on selkeä ennakko suosikki sarjaan ja sen myös vie 5-6 ottelussa. Toisaalta niin vähän nähnyt näiden joukkueiden pelejä tällä kaudella, että muodostan kokonaiskuvan sarjasta vasta parin ensimmäisen matsin jälkeen.

 

[Valajas]

Avainpelaajilta noita pelejä silti puuttuu, ei sillä onhan tuolla Detroitissakin useampi tulokas. Hyvin on kyllä Yzerman paikannut tuota osastoa viime vuodesta, voisi jopa sanoa viime kauden suorituksen olleen todella hyvä runkosarjassa kun nyt vertaa keitä on tullut tilalle.

Nimenomaan. Avainpelaajat Stamkos, Killorn ja koko TKO-ketju ovat todella kokemattomia playoff-karkeloissa jos vertaa Detroitin kärkipelaajiin. Callahan, Filppula ja Boyle tulevat olemaan tärkeitä pelaajia kokeneina playoff-ratsuina. Jos katsotaan ketä on lähtenyt viime kevään joukkueesta ja ketä on tullut tilalle Tampan joukkueeseen, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Flegu-Purcell, AHL-Kostka, kädetön-Crombeen, hanskakäsi-Lindbäck, papat Brewer sekä Salo ovat vaihtuneet aivan eri kaliiberin ukkoihin, kuten Strålmaniin, Garrisoniin, Coburniin, Boyleen, Morrowiin, Drouiniin ja Bishopiin.

 

[Valajas]

Lisätään vielä semmoinen ajatus että aion repiä pelihousuni jos Filppula vielä playoffeissakin hakee avopaikoista toivotaaan toivotaan syöttöjä takatolpalle.

 

[habsniac]

Lisätään vielä semmoinen ajatus että aion repiä pelihousuni jos Filppula vielä playoffeissakin hakee avopaikoista toivotaaan toivotaan syöttöjä takatolpalle.

Eikös aikoinaan ollut se syy miksi Detroitista ei saanut jatkopahvia? Siis nimenomaan tuo, että laukoo hyvinkin vastahakoisesti selvistä paikoista ja syöttää niin vaikeissa kuin helpoissakin paikoissa. Tiedä paljonko totta tässä oli mutta muistaisin, että siitä oli änärin sivuillakin artikkeli, kun Filppulasta oli tulossa UFA.

 

[Henkka]

Detroitin pakistonkin tilanne on muuttunut aika paljon parempaan päin viime keväästä:

Ericsson oli loukkaantuneena ja kolmosparina oli äärimmäisen virheherkkä Lashoff-Kindl. Myös kohelluksista tunnettu Brendan Smith on nyt viltitetty perusvarman Alexei Marchenkon tieltä aivan pudotuspelien alla.

2014 playoffs vs. 2015 playoffs
Kronwall - Smith --> Kronwall - Ericsson
DeKeyser - Quincey --> DeKeyser - Marchenko
Lashoff - Kindl --> Quincey - Zidlicky

Detroitilla on tullut parannusta puolustuksessa kolmelle tontille verrattuna viime kevääseen. Smith/Lashoff/Kindl on vaihtunut Ericsson/Zidlicky/Marchenkoon. Monelle Marchenko on varmasti tuntematon mies, mutta seuratkaapa sarjassa miehen huolettoman varmaa työskentelyä. Farmikoutsi Jeff Blashill on jo melkeen pari kautta kehunut venäläistä, että tässä on hänen ahl-porukkansa paras pelaaja.