En keksinyt parempaakaan paikkaa, joten kirjoitan tänne pika-analyysini Tamin uusimmasta kirjasta omien kommenttieni kera.
Jo ensimmäisten sivujen aikana on huomattavissa tekstin mahtipontisuus ja kirjoittajan lievä itserakkaus, mutta kuitenkin kirja on sisällöltään täyttä asiaa. Jutut saavat ainakin allekirjoittaneen ymmärtämään enemmän Tammisen käyttäytymistä mediassa ja muutenkin ja sitä, miksei joukkue voi aina menestyä ja kuiviakin aikoja kaudessa tarvitaan. Joukkueen sisällä on Tammisen mukaan lähes aina pienoinen hulina asiasta jos toisesta.
Kirjassa käy hyvin selväksi Tammisen hyvät taidot psykologian käytössä valmennuksessa, itseensä uskomisesta aina joukkueen pukukopissa olevaan kalenteriin josta kapteeni jokaisen voitetun ottelun jälkeen repii sivun, ja alta paljastuu mestiksen mestaruuspokaali. Tamminen korostaa itseensä uskomiseen lähes joka toisella sivulla, ja siitä itsekin sain lukijana jonkinlaisen kipinän. Tammisen psykologiataitojen toimivuudesta (ja tietenkin pelaajien hyvyydestä) paras symboli lienee Ahvensaaren päätykatsomon seinällä komeileva viiri.
Kirjassa on myös paljon tekstiä Pirkka Antilasta, jota Tamminen kutsuu osuvasti pahimmaksi vihamiehekseen. Kyseinen K-kauppojen halpatuotteiden nimikaima vihaa selvästikin Sportia kokonaisuudessaan.
Yllätyin, miten paljon paskaa Sport sai niskaansa kiekkoliitoilta ja muilta kabinettihörhöiltä erityisesti finaaleissa ja liigakarsinnoissa. Kirja paljastaa paljon asioita, joista ei julkisuudessa olekaan puhuttu. Rasmussenin liian väljä "pelikielto", liigan valitsema tuomarikaksikko joka ei ollut tottunut viheltämään tuollaisessa tilanteessa, määräys jossa vaadittiin karsintojen lehdistötilaisuuksien pitämistä pukukoppikäytävillä, Sportille määrätyt sakot, ja paljon muuta.
Entisenä tammisepäilijänä rupesi kuppi kallistumaan luottamuksen palaamiseen kirjaa eteenpäin lukiessa. Mutta jotta ei pelkkää hyvää, niin jotain pahaakin. Tamminen otti esille seuran tiukan rahatilanteen, ja seuraava on suora lainaus kirjan viimeiseltä sivulta:
"Tulokset ovat kaikkien nähtävillä: Kärpät nousi, ja Juha Junnon osaavissa käsissä se on kehittynyt eurooppalaiseksi kiekkodynastiaksi. Hermes on niistä ajoista kuihtunut jatkuvasti ja on tänä päivänä konkurssin tehneenä poistunut kokonaan huippukiekkoilun kartalta. Näiden kahden ääripään välille vedetään Sportin suuntaviivat tulevaisuudessa. Kausi 2009-2010 näyttää, kumpaan suuntaan olemme menossa."
Voitte itse tulkita tuota miten parhaaksi näette, mutta minun rivienvälistälukutaidollani tuo tarkoittaa sitä, että tällä kaudella kaikki on pelissä seuran tulevaisuutta myöten. Joko katsomme ensi syyskuussa liigamatsia, tai sitten meidän ei mahdollisesti tarvitse vaappua hallille ollenkaan. Red Ducks ei oo mun juttu.
Siltikin kokonaisuudessa jäi hyvä maku, ja uskon jälleen voittoon. Sport voittaa tämän kauden.