Rehellisesti sanottuna on välillä tuntunut, että olisikohan pitänyt palkata joku ulkopuolinen avuksi remonttiin päiviksi, kun muutamaan ekaan tuntiin aamusta pitää vetää jo pannullinen kahvia ja silti on todella uupunut olo. No jospa tämä tästä.
Itse vedin tuossa marras-joulukuussa 2006 itseni ihan piippuun remontoinnilla. Teimme täyden sisäremontin uuteen kämppäämme johon kuului vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen tilalle, lisäksi jälkitöitä ja viimeistelyä kesti vielä talven/kevään 2007.
Siinä tuli tehtyä töiden jälkeen, viikonloput ja kaikki vapaapäivät raivona hommia ja kuinka ollakaan iski pieni burn out. Tätä ei mitenkään diagnosoitu, mutta oireet oli selkeät. Homma ilmeni kipotteluna (että sai unen päästä kiinni) ja jatkuvana väsymyksenä/haluttomuutena/masennuksena. Otin syksyn 2007 rauhallisesti ja minimoin kaikenlaisen "ylimääräisen tekemisen" ja homma rupesi normalisoitumaan.
Mikä tässä jutussa pointtina oli, niin ainakin se, että älä turhaan vedä itseäsi piippuun, vaan aina kun siltä tuntuu hellitä ote siitä ruuvinvääntimestä, huokaise, korkkaa bisse ja katsele vaikka hetki "kauniita ja rohkeita". Näin jaksaa painaa. Jos ei jaksa, niin kutsu rohkeasti apua kavereilta ja sukulaisilta, kyllä sieltä aina apua saa.
Tsemppiä remonttiin, lopputulos tekijäänsä kiittää!