Tämä on se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa tälläkin rintamalla tapahtua. Toivottavasti natsaa joku kunnon paikka, toivotaan, toivotaan.
Sitä vaan ei aina jaksa uskoa, että mikään kohdallani onnistuu, ehkä tätä kutsutaan alemmuuskompleksiksi, mutta olen aivan tosissani. Suunnaton on ärsytyksen ja pennin venytyksen määrä tulevana kesänä, ellei johonkin hakemukseen vastata.
Tai huonoimmassa tapauksessa joudun samoihin hommiin kuin viime kesänä. Tässä asiassa vikaa ei olekaan itse työssä, pidän rakennuksilla olosta, ellei sada neljänä arkipäivänä viidestä, kuten viime kesänä. Asiasta kukkaruukkuun, kivaa oli myöskin -7 Celciuksen astetta lähdettäessä, Matin&Tepon aikataululla, Petäjävedeltä työmaalle päin, toukokuun puolessa välissä. Meinasi päästä kesätunnelmaan.
Niin, itse asiaan, joka jäi kesken. Vikaa oli pomossani sen verran, että joka tilinauhaa sai kyylätä, lähes joka tilinauhasta soittaa ja ihmetellä puuttuvia tunteja. Oli taistelua siitä, maksetaanko päivärahoja vai ei, matkorvauksia ei mielellään yms. yms. Pomon emäntä hoiteli firman tiliasioita ja jälki oli sen näköistä. Ei, minulla ei ole mitään naisia vastaan, mutta kun nämä yhdessä, tai villien huhujen mukaan nimenomaan tämä pomon emäntä oli se, joka vähensi tilistä juuri niin paljon, kuin annoit vähentää.
Tiedättekö, että tuollainen syö miestä, hermoja, henkisiä voimavaroja ja kaikkea, mitä maan ja taivaan väliltä voitte kuvitella? Oikeasti, välillä tuli sellainen olo, että ellei pomo olisi ollut lähes kaksimetrinen suht. riski alle nelikymppinen sälli, olisin vetänyt sitä turpaan ihan sen verran, että oppii. Meinasi todella hajota siihen. Ensi kesä on todellista tuonelan esikartanoa, mikäli joudun sieltä päin hommia etsimään. Sinänsä sääli, kun työ oli kuitenkin suht. ok, fyysisesti raskasta kyllä, mutta se vain ylläpiti lihaskuntoa. Työkaverit olivat sellaisia, että voisin vaikka eläkkeelle asti tehdä niiden kanssa duunia, aika loistoporukkaa. Osan tunsin jo parin vuoden takaa, kun puoli vuotta armeijan jälkeen olin näissä hommissa, osan näin vasta kesällä ensi kerran elämässäni.
Tämä on todellista avautumista, en tiedä edes kiinnostaako tämä teitä, mutta just nyt se on herttaisen yhdentekevää. Heippa ja soitellaan.