Tämä teksti koskee siis lähinnä kesätöitä ja muita opiskeluajan perusduuneja. Niitä, jotka ovat jo työelämään kunnolla siirtyneet ei meikäläisellä ole kompetenssia alkaa neuvomaan (eikä kyllä muitakaan, ei sen puolen).
Satellite kirjoitti:
Itselläni ei ole takana yhtään kunnollista työpaikkaa. Lehdenjakoa, pari kaupan työharjoittelujaksoa ja tuomarointia (kun ei oikein muutakaan saa sinne cv:hen...näyttää edes hieman paremmalta). Mitenköhän työnantajat noihinkin suhtautuvat? Kerran on kyselty aiheesta työhaastattelussa vaan että "mitä teinkään viime kesänä kun ei ollut töitä". Noh, opiskelin avoimen kursseja kun ei saanut niitä töitä. Katsotaan mitä tuo tuleva kesä tuokaan taas. Eipä oikein ole tullut mitään tuloksia tässä mun haussa.
Turhauttava tilanne. Itselläni oli pitkään sama, koska ei nuorempana napannut tehdä töitä ollenkaan. Yhden kesän olin sentään lukioaikana töissä. Sekin oli vain kuukauden jakso, jossa vaatimustaso oli aika olematon - pomo esim. ilmoitti heti ekana päivänä, että jos joskus tulee jotain kiinnostavaa menoa, niin voin toki lähteä vaikka kesken päivän kotiin. En tuota optiota koskaan käyttänyt, mutta lyhyitä päiviä tuli silti, kun pomo käski usein lähteä himaan pian lounastauon (jotka nekin olivat ihan helvetin ylipitkiä) jälkeen. Palkka juoksi toki silti, joten kyllähän se nuorelle pojalle aikanaan kelpasi.
Seuraavaksi sitten lukio loppuun, intti pois alta ja opiskelemaan. Siinä vaiheessa halusin tietysti myös alkaa itseäni elättämään ihan täysin, joten töitä oli saatava. Oli kieltämättä aika nöyrää 21-vuotiaana tuollaista cv:tä alkaa lähettelemään eri mestoihin, mutta jostain oli pakko aloittaa. Viime kesänä ei saumoja mihinkään varteenotettavaan paikkaan tainnut edes olla, vaikka yritin kyllä, joten ei muuta kuin rekryfirman kautta vähän "ikävämpiin" hommiin. Ihan ok fiilis tuostakin kesästä yleisesti ottaen jäi, mutta sen verran mukavuudenhaluinen (joku muu sanoisi ehkä laiska) olen, että aika meinasi ns. liukuhihnalla käydä välillä tooodella pitkäksi. En erityisemmin halunnut palata tuonne seuraavana kesänä.
Viime syksynä laitoin sitten hakemuksen sisään erääseen todella hyvämaineiseen (ja maineeltaan myös valikoivaan) firmaan ja pääsin haastatteluun asti. Se meni ilmeisesti aika putkeen muutamasta kierrepallosta huolimatta ja sain duunin. Vuoden mittaan on nyt tullut tehtyä osa-aikaduunia siellä jonkun verran ja lopulta sain paikan myös kesäksi.
Olen edelleen aidosti sitä mieltä, että joku muu olisi ansainnut tuon paikan minua enemmän. Toki itsekin sen pystyn hoitamaan ja olen siitä kiitollinen. :) Pointti on kuitenkin se, että jos meikäläinen pystyy tuolla tavoin hillottamaan jonkun hyvän paikan itselleen, niin siihen pystyy silloin varmasti kyllä moni muukin. Eli niitä hakemuksia sisään vaan. Myös sellaisiin paikkoihin, mihin ei välttämättä usko edes pääsevänsä. Kevät on kesätöiden hakemisen takia vitutuksen aikaa, mutta se vitutus ei juurikaan muutu lähetti hakemuksia paljon tai vähän. Ihmiset arvostavat tosiaan eri asioita, eikä se vaadi kuin yhden onnistumisen ja duunipaikan, että saa jalkaa oven väliin tai edes vähän (ratkaisevaa?) kaunistusta omaan ansioluetteloonsa jatkoa ajatellen.
Tämä viesti on nyt aika lähellä ällöttävää oikeistolaista "kaikki pystyvät kaikkeen, kunhan vain yrittävät" -paskaa, mutta kyllä yrittäminen nyt jollain tasolla korreloi onnistumisten kanssa, vaikka välillä tuntuukin ehkä siltä, ettei viitsi edes hakemuksia lähettää, koska ei kuitenkaan kelpaa mihinkään.
Ja sitten kun lopulta haastatteluun pääsee, niin sinne ei mielestäni missään nimessä mennä pyytelemään anteeksi oman cv:n vajaavuuksia. Kaikella on elämässä kuitenkin tarkoituksensa - myös sillä ajalla, jolloin ei työtä tehdä. Itseltäni ei muistaakseni koskaan ole tarkemmin kyselty siitä miksi on niin vähän työkokemusta, mutta aina olen ollut kyllä valmis selittämään tarkemmin, että työnteko ei aina ole ollut mikään ykkösprioriteetti, mutta nyt on.
En tiedä millaisia töitä tähän ketjuun kirjoittavat pääsääntöisesti itselleen etsivät ja haluavat, mutta tuollaisiin perushommiin luulisin olevan lähinnä vain pari kriteeriä, joiden odotetaan täyttyvän. 1) Työntekijä on paikalla silloin, kun on sovittu, ja 2) Työntekijä ei varasta mitään. Rankka yksinkertaistus tämä kyllä on, mutta nuo kohdat kun osoittaa täyttävänsä, niin on jo suhteellisen pitkällä. Opiskeluajan kesäduunit nyt harvemmin kuitenkaan mitään neurokirurgiaa ovat.
