Työnantajat tuntuvat olevan hölmöjä...
... kun antavat niin suuren toimivallan rekrytointifirmoille. Näillä rekrytointifirmoilla ei puolestaan riitä useinkaan asiantuntemus tai resurssit arvioimaan kovinkaan syvällisesti, kuka paikkaa hakeneista _oikeasti_ olisi paras vaihtoehto. Todellista osaamista kun harvoin mitataan papereilla tai yksinkertaisilla psykologisilla testeillä. Itse olin aikanaan 90-luvun lopussa eräässä tällaisessa testipäivässä, jossa henkilökohtaisen haastattelun tehnyt rekrytointifirman konsultti oli itse luvalla sanoen pihalla. Kiva tilanne hakea työhön, joka kiinnosti...
Usein rekrytoijilla myös tuntuu vaakakupissa painavan enemmänkin osaaminen jostain sinänsä toissijaisesta asiasta kuin se, millainen hakija muuten on soveltuvuudeltaan. Toisaalta itsekin osaa varoa hakemasta paikkoihin, jossa mainitaan osaamisvaatimuksena vaikkapa office-ohjelmien käyttö, vaikka työkuva muutoin olisikin haastava ja mielenkiintoinen.
Oma tilanne on sellainen, että olen toiminut reilun kolmen vuoden ajan itsenäisenä konsulttina ulkomailta palattuani. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen hakenut seitsemää paikkaa muiden palveluksesta. Olen pärjännyt yrittäjänäkin, mutta veri vetäisi päästä jälleen tekemään 'isompia juttuja' koska nykyisessä työssä asiakaspohja koostuu 80%:sti PK-sektorin yrityksistä ja liiketoiminnan kasvattaminenkaan -ainakaan kovin nopeasti - ei ole mahdollista. Kokemusta kansainvälisestä liiketoiminnasta on kyllä tätä ennen, ja nyt yrittäjänäkin olen päässyt johtamaan muutamia mielenkiintoisia projekteja/hankkeita. (sen vuoksi mielenkiinto palata palkolliseksi heräsikin).Toisin sanoen yrittäjyyttä edeltävä työkokemus on vahva ja minulla on omasta mielestäni pätevä ansioluettelo.
Mikä onkaan ollut haun tulos? Kolmesta paikasta sanottiin, että katsovat kokemukseni ja osaamiseni liian kovaksi (ilmeisesti pelkäävät, että häipyisin nopeasti parempiin hommiin) hakemaani tehtävään. Sinänsä kummallista, että työkuvauksen perusteella en itse kokenut osaamiseni ja koulutukseni olevan mitenkään ylimitoitettuja? Toisekseen kyseessä oli sen verran isoista firmoista, että luulisi talon sisällä riittävän etenemismahdolisuuksia, jos/kun joku valittu henkilö osoittautuu poikkeuksellisen eteväksi.
Kahdesta hakemastani paikasta en ole sen koommin kuullut mitään. Vain kahdessa olen päässyt työhaastatteluun saakka, jossa toisessa todettiin, että sustanssiosaamisesta on jo kulunut sen verran aikaa, että he päätyivät toiseen valintaan (Niin, ilmeisesti neljän vuoden yrittäjyys ei kasvata osaamista... ) ja toisella perustelut valitsematta jättämiseen olivat siinä, ettei minulla ole työkokemusta tehtävään kuuluvan tietyn osa-alueen operationaalisesta toiminnasta; Kokemusta, jonka jokainen motivoitunut normaajärkinen oppii muutamassa kuukaudessa?
Tietenkin on aina mahdollista, että työnanatajat ovat vain löytäneet minua pätevämmän hakijan tehtäviin, ja esim. em. kommentit olivat vain tekosyitä? Mutta miksi silloin valehdella? Perusteluina ne ainakin tuntuivat kummallisilta? Lisäksi 5/7 työnantajista ei tiedä minusta ihmisenä mitään ansioluetteloa enempää, kun en edes päässyt henkilökohtaiseen haastatteluun?
Onko palstalla ketään henkilöstörekrytointeja työkseen tekevää? Olisi mukava kuulla - vaikka yksityisviestein jos ei muuten kehtaa - mitä ovat ne asiat, joita rekrytoijat sitten arvostavat hakijoissa? Itsekin olen aikanaan palkannut ihmisiä työhön (ennen yrittäjyyttä) ja kyllä minulla ainakin silloin ratkaisi enemmän henkilö, kuin paperit. Tosin vielä kymmenen vuotta sitten yrityksissä ei noudatettu yhtä orjallisesti näiden rekrytointifirmojen prosesseja kuin nykyään tuntuu olevan tapana.
Suomalaisilla työnantajilla tuntuu olevan vara muutoinkin hukata kovan luokan osaamista (en puhu nyt itsestäni). Tuttavan poika valmistui kansainvälisesti erittäin arvostetusta huippu-yliopistosta alalle, jossa töitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla tarjolla. Poika päätti hakea Suomesta töitä. Opintojen aikana alan työkokemustakin oli kertynyt opiskelijalle hyvinkin vastuullisista tehtävistä, ei tosin Suomessa. Kolmen kuukauden tuloksettoman työhaun jälkeen hän palasi takaisin opiskelumaahansa, josta sai saman tien töitä erittäin arvostetusta globaalista rahoitusalan yrityksestä.
Itsellä on toki siinä mielessä hyvä tilanne moniin verrattuna, että töitä riittää omastakin takaa. Enpä vain olisi uskonut työnhaun olevan näin vaikeaa tällä kokemuksella ja koulutuksella. Vuonna 2000 kun viimeksi olen hakenut työtä, niin silloin tuskin ehti send-näppäintä painaa, kun jo perään soitettiin. Toki ajat olivat erit silloin, mutta kuitenkin...
Kyllä yrittäjyys taitaa vieläkin olla kirosana Suomessa - ei sitä ainakaan arvosteta työkokemuksena? Sillä onhan tämän päivän vaatimuksena työtä haettaessa sisäinen yrittäjyys, kyky itsenäiseen työskentelyyn, paineensietokyky, asiakkuuden hallinta, myyntitaidot jne; ominaisuuksia, jotka yrittäjyydessä ovat ilmeisesti ihan toisarvoisia...? Tämän viestin olisi kyllä voinut lähettää vitutusketjuunkin!
