Mistään paniikista on turha puhua Bluesin osalta. Eiköhän kyse ole siitä, että vapailla markkinoilla on heidän haluamansa pelaaja ja he ovat päättäneet ottaa hänet riveihinsä - hinnalla millä hyvänsä. Aika hyvällä prosentilla halutut pelaajat ovat Espooseen menneet, joten mihinkään paniikkiin ei nähdäkseni ole aihetta. Lisärahoitus järjestynee tarvittaessa.
Paniikkia kuvastaa pikemminkin Ilveksen toiminta. Huippuluokan maalintekijää, sentteriä tai puolustajaa on haettu koko syksy ja ketään ei ole saatu ainakaan sopivalla summalla. Nyt ollaankin ihmeissään, kun näihin "huippuvahvistuksiin" varatut rahat eivät riitäkään, kun myyjän markkinoilla hinnat ovatkin pilvissä. Siksi Rajamäellekin ollaan valmiita maksamaan Ilveksen mittapuulla kovaa palkkaa, vaikka mies ei edustakaan ensisijaisesti haettua pelaajatyyppiä, koska paine fanien ja yhteistyökumppaneiden suunnalta on kova. Suursuosikki Raju-Ekin saaminen olisi hiljentänyt ainakin joitain kritiikin esittäjiä. Joukkue on myyty kovan syömähampaan ympärille rakennetun rungon nimissä, jollaista ei toistaiseksi ole nähty. Myyty tuote ei vastaa annettuja lupauksia.
Ilveksen nimilista ei houkuttele menestystä lyhyellä aikavälillä hamuavia pelaajia, joten näitä ei riveihin saada ainakaan nimivahvempia suurseuroja merkittävästi halvemmalla. Meidän lienee siis tyytyminen pelaajiin, jotka hakevat ensisijaisesti uutta nostetta uralleen tai peliaikaa kehittyäkseen, jos siis tällaisiakaan enää löytyy. Etsijöitä on kylläkin sankoin joukoin liikkeellä.
Kevään virhearvio ja riskinotto kostautuu siis koko ajan. Ulkomaalaisvahvistuksia ei ollutkaan Ilveksen toimiston oven takana jonossa, josta sitten valitaan ne neljä, joilla on eniten Stanley Cup-sormuksia tai korkein varausnumero tai tuoreimmat All Stars-valinnat MM-kisoista. SM-liiga on jäämässä tai oikeastaan jo jäänyt kilpailussa pelaajista kolmannen kerroksen sarjaksi NHL:n ja Venäjän/Sveitsin/Ruotsin liigojen taakse, eikä todellisia huippuvahvistuksia saada Suomeen enää pelkillä maapähkinöillä.