Tärkeä taito, jota en osaa!

[Noitarumpu]

Yksi ylitse muiden on suunnistus. Mä en vaan kertakaikkiaan tajua ilmansuuntia. Mulle on ihan turha puhua, että lähdet ajamaan länttä kohden, puhumattakaan väli-ilmansuunnista. Jos mun pitää osata ilman Tomtomia perille, niin parhaiten saa tiedon perille, kun vinkkaa maamerkkejä, kunnollisia sellaisia. Mulla on varmaan nupissa jotain vikaa noiden ilmansuuntien kanssa.

 

[Ikävänkantaja]

Vittuilu.

 

[ReijoRotta]

Vittuilu.

Vittuilua tärkeämpi taito on vittuiluun reagoiminen. Tennistermein kuvattuna kannattaa hiipiä verkolle, ja pallon tullessa kohti palauttaa se vastustajasta riippuen iskulyöntinä tai stopparina takaisin ja katsoa mitä tapahtuu. Parhaassa tapauksessa vastustaja tajuaa tapahtuneen vasta aikojen päästä, ja olet suorittanut muikean vastavittuilun.

Koska vastasit ”vittuilu”, oletan että hallitset vittuiluun reagoimisen. Eli saatat olla tietämättäsi mestarivittuilija.

Itse vastaan vislaus. Miksi se on sellainen hengetön ”phiuuu”, eikä sellainen terävä, sopivan kimeä kunnon oktaaviorgasmi, jolla kutsun kolmen korttelin koirat samalla henkäisyllä luokseni?

 

[ms.qvist]

Pakko tunnustaa, että edelleen oikeinkirjoitus tuottaa minulle suuren suuria ongelmia ja toivottoman usein tuntuu tuskalliselta kirjoitella tänne kun sanat ja välimerkit eivät tahdo mennä kohdilleen. Monen monituista kertaa olen toivonut mielessäni osaavani kirjoittaa yhtä laadukasta suomea kuin palstan kirjallisuusnerot mutta toive näyttää olevan mahdoton toteuttaa. Taustalla surkeaan kielioppiin on lievä lukihäiriö ja siitä johtuvat ongelmat mutta kaikesta huolimatta toisinaan, tai varsin usein, syyllistän itseäni kieliopittomuudesta. Suurin ongelmani on siis tämä, muiden ongelmien kanssa tulen jotenkuten toimeen mutta en tämän.

vlad.

 

[Numero66]

Espanjan, venäjän ja ruotsin kielet ois kiva lisä kielirepertuaariin joka koostuu tällä hetkellä vain suomen ja englannin kielistä :( Miksi juuri nuo kielet? Valmistun paperialalle dippainssiks jossain vaiheessa ja nuilla kielillä olisi varmasti käyttöä tulevaisuudessa. Toki saksastakin vois olla iso apu..

 

[FASlapsi]

Pakko tunnustaa, että edelleen oikeinkirjoitus tuottaa minulle suuren suuria ongelmia ja toivottoman usein tuntuu tuskalliselta kirjoitella tänne kun sanat ja välimerkit eivät tahdo mennä kohdilleen. Monen monituista kertaa olen toivonut mielessäni osaavani kirjoittaa yhtä laadukasta suomea kuin palstan kirjallisuusnerot mutta toive näyttää olevan mahdoton toteuttaa. Taustalla surkeaan kielioppiin on lievä lukihäiriö ja siitä johtuvat ongelmat mutta kaikesta huolimatta toisinaan, tai varsin usein, syyllistän itseäni kieliopittomuudesta. Suurin ongelmani on siis tämä, muiden ongelmien kanssa tulen jotenkuten toimeen mutta en tämän.

vlad.

?? Tä? En tajunnu yhtään mitään mitä kirjotit, kirjota paremmin.

Ei vaan, hämmästyttävä tunnustus, sun tekstithän on varmaan selkeimpiä ja helppolukuisempia ku kenenkään muun täällä. En mä sit tiedä, ehkä mulla on samalla lailla surkea kieliopin ymmärrys ku sullakin.

Oon tehny semmosen päätelmän että lukihäiriöiset ihmiset on keskivertokeijoa kovempia jätkiä/muijia. Johtuu varmaan siitä että lapsesta lähtien on joutunut kovempaa duunia tekemään jotta pysyy luku- ja kirjoitustaidossa muiden mukana, ja siitä sitten tarttuu semmonen yleismeininki kaikkeen tekemiseen. Tehdään asiat ku asiat hyvin ja päättäväisesti ja huolellisesti tarkastaen eikä vasurilla vähän sinne päin.

 

[The M]

Meikällä on aivoissa varmaan jonkinlainen umpisolmu, nimittäin solmut ovat jotain rusettisolmua lukuunottamatta aivan ylitsepääsemättömiä suoritteita.

Tuon rusettisolmun opettelukin oli juniorina niin pitkäaikainen projekti että äitekin meinas jo luovuttaa. Muita solmuja on useamman ihmisen taholta yritetty opettaa mutta viiden minuutin kuluttua ei mitään käsitystä miten narun kanssa taas piti taiteilla.

No nyt on taas heijastin narun jatkeena mutta saa nähdä kuinka kauan.

 

[ms.qvist]

Oon tehny semmosen päätelmän että lukihäiriöiset ihmiset on keskivertokeijoa kovempia jätkiä/muijia. Johtuu varmaan siitä että lapsesta lähtien on joutunut kovempaa duunia tekemään jotta pysyy luku- ja kirjoitustaidossa muiden mukana, ja siitä sitten tarttuu semmonen yleismeininki kaikkeen tekemiseen. Tehdään asiat ku asiat hyvin ja päättäväisesti ja huolellisesti tarkastaen eikä vasurilla vähän sinne päin.

Tässä voi olla perää (heh!) sillä huomattuani puutteeni olen koettanut parhaani mukaan panostaa työskentelyyn ja käyttää siihen aikaa, jotta jälki miellyttäisi minua. Tämä kyllä nökyi esim. opiskellessa siten, että aikaa esseiden kirjoittamiseen tms. meni melkoisesti aikaa mutta voittajaksi selvisin - lopulta. Vaikka laajan opinnäytetyön saattohoidosta meinasinkin vetää wc-pöntöstä alas moneen kertaan tai polttaa pihamaalla kokkona taivaalle.

Mutta alku ala-asteella oli todella tuskallinen ja ensimmäisen luokan keväällä osasin vasta auttavasti tavata ja kirjoittaa, kävin puhe- ja kirjoitusterapiassa sekä erityisohjaalla tukiopetuksen ohella mutta monet kerrat pääsi itku ennen oppimistani lukemaan ja kirjoittamaan edes kohtalaisesti. Sen jälkeen kun opin lukemaan nautin kyllä suuresti lukemisesta mutta edelleen kirjoittaminen on akilleen kantapääni.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Pakko tunnustaa, että edelleen oikeinkirjoitus tuottaa minulle suuren suuria ongelmia ja toivottoman usein tuntuu tuskalliselta kirjoitella tänne kun sanat ja välimerkit eivät tahdo mennä kohdilleen.

Ei minullakaan ole kirjoitustavastasi juuri huomautettavaa, kenties joskus "sorrut" kirjoittamaan aika pitkiä lauseita. Yhteen aikaan ainakin huomasin sellaisia lausehirviöitä.

...toisaalta oma kielioppini nyt ei ole ihan laatustandardien mukaista sekään. Pilkkuja jää pois ja menee varmasti vääriin kohtiin ja moni muukin asia kusee. Lisäksi myönnetään, että minullakin on toisinaan taipumus ylipitkiin lauseisiin.

Pääosin omasta mielestäni kirjoitat hyvin, mutta en tosiaan ole paras henkilö arvioimaan asiaa.

***

Tähän ketjuun voisi varmasti listata vaikka mitä puutteita ja vajaavaisuuksia. Se olisi loputonta.

Hiukan ketjunavaajan tapaan: parempi suuntavaisto olisi kyllä erittäin tervetullut. Tuohon ei kenties nyt voi edes vaikuttaa, kun on sellaiset asetukset aivoissa, että hahmottaminen on vaikeaa ja siitä syystä suunnistus oli koulussa aika mahdoton homma. Kartan avulla kyllä nykyään sentäs pärjään, mutta joskus voi siltikin olla mutkikasta hahmottaa, että missä on mitäkin. Älypuhelimet on kyllä tälläiselle krooniselle suuntavaistottomalle aika hieno asia. Jotenkin jää vaan kadut ja reitit tosi heikosti mieleen ja samaa reittiä takaisinpäin paluu ei ole mitenkään yksinkertaista.

 

[Leelian Lepotuoli]

Pakko tunnustaa, että edelleen oikeinkirjoitus tuottaa minulle suuren suuria ongelmia ja toivottoman usein tuntuu tuskalliselta kirjoitella tänne kun sanat ja välimerkit eivät tahdo mennä kohdilleen.
..
vlad.

Joo, ymmärrän tämän. Mun on pakko oikolukea tekstit aina ennen lähetystä, joka neljännestä sanasta puuttuu viimeinen kirjain. Oli sitte sähköposti, käsinkirjotettu kauppalappu tai koulussa ainekirjotukset. Ja vaikka oikoluen, jää silti osa huomaamatta.

Tärkeitä taitoja joita en osaa.. ruuanlaitto. Ihan sama kuinka katson ohjeet ja lämpötilat ja aineet, muusia tulee. Lihaa ja kalaa en edes yritä enää paistaa. Sämpylät on kivikovia, makaronilaatikko kuivaa.

Taito jonka puuttuminen muilla vähän vituttaa on ajotaito! Mun mielestä ajokortin ajaminen kuuluu jo yleissivistykseen.

 

[Kaiuni Alen]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta, eli tämän pikakirjoituksen haluaisin joskus oppia.

Spoileri

En myöskään pidä pikakirjoitusta turhana taitona. En ole moisesta koskaan kylläkään kuullut, mutta saattaisin hyvinkin osallistua jonnekin kurssille, jossa sitä opetetaan. Kuulostaa todella hyödylliseltä taidolta esim. opiskelussa muistiinpanojen kirjoittamisessa tai vaikka toimittajan työssä.

Lisäksi kymmensormijärjestelmä pitäisi joskus vielä opetella/kerrata, ala-asteellahan tuo pikaisesti käytiin läpi, mutta en ole ATK-tuntien jälkeen sitä juurikaan käyttänyt. Kirjoitan toki 2-3 sormella nopeasti, mutta jos joutuu kirjoittamaan todella pitkiä tekstejä nopeasti kiireessä, niin silloin meinaa kaikki sormet mennä solmuun.

Itse vastaan vislaus. Miksi se on sellainen hengetön ”phiuuu”, eikä sellainen terävä, sopivan kimeä kunnon oktaaviorgasmi, jolla kutsun kolmen korttelin koirat samalla henkäisyllä luokseni?

Itsehän opin tämän omasta mielestäni suhteellisen turhan taidon pari vuotta sitten kesällä pyörällä ajaessani. Olin harjoitellut parisen kuukautta, aivan alussa en saanut mitään muuta kuin tuhinaa ulos, mutta pikku hiljaa kunnon vihellys alkoi kehittyä. Aina kun olet yksin kotona tai vaikka odottelet bussia, rupeat sitkeästi yrittämään sitä ujellusta. Rennosti, ei väkisin huulia yhteen puristaen. Vaihtele suun asentoa, sitten kun tuntuu että liippaa läheltä, pysy siinä. Itse opin tällä metodilla ihan yhtäkkiä, siinä pyörän selässä ajaessani uimarannalle. Nykyäänhän multa lähtee kuulema ihan kiitettävän kovuinen vihellys, mutta sormilla vislaus kuuluu opeteltavien asioiden listaan. Siis se, jota käytetään esim. katsomoissa buuauksen sijasta.

 

[Joe Plop]

Nuotit... Reilu kolmekymmentä vuotta olen soittanut kitaraa jopa ihan aktiivisesti keikkailevassa bändissäkin mutta nuoteista en ymmärrä muuta kuin että niitä ei saa repiä. Monesti olisi hyödyllinen taito ollut mutta jostain syystä niiden salat ei ole mulle auenneet...

 

[alwahla]

Viheltäminen, luistelu, hiihtäminen, ihmisten kanssa keskusteleminen face to face (työajan ulkopuolella), kehujen vastaanottaminen, laulaminen. Tuossapa nuo tärkeimmät.

 

[Pavlovin Koira]

Niitä näitä puhuminen vieraille ja joskus tutuillekin ihmisille. Saan helposti toisen ihmisen vaivaantuneeksi koska minulla ei yleensä ole hänelle mitään sanottavaa.

Autolla en myöskään osaa ajaa. En oma korttia enkä ole koskaan ajanut. Siihen ei liity mitään periaatteellista, se on vain jäänyt ja luultavasti jääkin tekemättä. Itseasiassa ajatus minusta auton ratissa tuntuu jopa vähän pelottavalta.

 

[Ted Raikas]

Taito jonka puuttuminen muilla vähän vituttaa on ajotaito! Mun mielestä ajokortin ajaminen kuuluu jo yleissivistykseen.

Sama puuuttuu itseltänikin, mutta se on toisaalta oma valintakysymys. Myös tietysti taloudellinen kysymys, mutta varmasti se nyt järjestyisi jotenkin jos todella haluaisi. En kuitenkaan koe tarvitsevani autoa, joten ajotaitoakaan ei ole.

Veikkaan, että se ajotaidon hankkiminen voisi olla hankalaakin. Muutenkin kun ikää tulee, niin sitä vaikeammaksi se oppiminen menee, uskoisin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Osaan kyllä uida, mutta uimataitoni on loppujen lopuksi rajallinen. Onkohan uimataitoisen raja se, että kykenee vetämään vapaata 200 metriä? No se kyllä onnistuu. Selkäuinti on ollut minulle aina helppoa, ja uin kotikunnan 25 metrin altaalla helposti kilometrin-pari, jos saan edetä selin. Usein radoilla on sen verran muutakin liikennettä, että selkäuimaria katsotaan hieman kieroon. Voihan sitä yrittää uida varoen radan reunaa tietysti.

Rintauinti on jostakin syystä ollut minulle mahdoton opittava. Ei jumaliste Kääpiön koordinaatio riitä niin monimutkaiseen raajaliikkeiden synkroniseen hallintaan.

Terävä vislaus ei onnistu. En käsitä, kuinka joku onnistuu viheltämään niin että äänenpaine vihloo korvia. On täysi mysteeri, kuinka ihmiset kykenevät tuottamaan vihellysääniä työntämällä sormia suuhunsa.

Olen periaatteessa kiinnostunut kaikenlaisista älyllisistä haasteista, mutta jostakin kumman syystä en ole koskaan opetellut shakinpeluuta. En ole edes yrittänyt, ei ole minkäänlaista kokeiluakaan takana. En edes tunne shakin sääntöjä. Tiedän että on mustia ja valkoisia nappuloita, ja joitakin kutsutaan sotilaiksi, ratsuiksi, läheteiksi, kuningattareksi ja kuninkaaksi. Sitä taas en tiedä kuinka monta näitä nappuloita on, mutta oletan että kunkkuja ja kuningattaria on vain yksi per puoli.

Olen keski-ikäiseksi mieheksi täysi torvelo autotekniikan kanssa. Ajan sujuvasti ja varmaan 50 tkm vuodessa, mutta en osaa enkä halua tehdä autoille paljon paskaakaan. Saatana, jo pyyhkijän sulkien vaihtaminen on ahdistusta tuottava kokemus. No öljyt voin vaihtaa montun päällä ja öljynsuodattimen vaihtokin onnistuu. Polttimot vaihdan, jos periaatteessa alakoululainenkin pääsee kyseisen automallin kohdalla polttimoon käsiksi. Muuten en. Toisaalta nyt pääsen näissä asioissa vähemmällä, kun siirryin työsuhdeautoon. Vaimollekin on tulossa uusi pirssi vuodenvaihteessa, joten autojen kanssa kikkailu jää vähemmälle.

 

[Tuusa]

Suurin ongelmani on siis tämä, muiden ongelmien kanssa tulen jotenkuten toimeen mutta en tämän.
vlad.

Tämä-sanan jälkeen pitäisi olla piste ja muiden-sanan kuuluisi aloittaa uusi lause. Loppuosassa pilkku puuttuu mutta-sanan edestä. (*hymiö*)

Taito olla vastaamatta Jatkoajan provo-viesteihin olisi hyödyllinen taito. Tätä taitoa ei vaan taida ikinä oppia.

 

[verikuut]

Niitä on, ainakin 5:si; Viiltojen teko makkaraan, jääkiekon seuraaminen

 

[JZZ]

En osaa piirtää käsin mitään. Myös ymmärrettävän ja siistin käsialakirjoituksen tuottaminen on täysin mahdotonta. Osaan kuitenkin piirtää hiirellä ja omaan hyvän sommittelukyvyn ja graafisen silmän. Ihmettelen, onko mulla jokin vika, joka estää kättä toimimasta niinkuin pää käskee sen toimia. Luonnollisesti olen sitten töissä luovalla alalla.

 

[euron kolikko]

Sirklaaminen etuperin oikealle päin. Tän takia musta ei tullu nhl tason pelaajaa.

 

[Pulustaja]

Niitä näitä puhuminen vieraille ja joskus tutuillekin ihmisille. Saan helposti toisen ihmisen vaivaantuneeksi koska minulla ei yleensä ole hänelle mitään sanottavaa.

Sama juttu. Kaikki kissanristiäiset ovat tämän takia kovin ikäviä paikkoja, niissä kun ei jaksa jauhaa puolitutuille sukulaisille aivan yletöntä puutaheinää hirveän pitkään. Oikeasta asiasta voi toki keskustella pidempään, mutta tyhjänpäiväinen lätinä ei oikein ole ollut koskaan minua varten. Tietysti kissanristiäisten ankeuteen vaikuttaa myös se, että suvussa on sangen paljon maanviljelijöitä. Heidän oma slanginsa kun menee hieman ohi tällaiselta kaupunkilaiselta, eikä niihin keskusteluihin sitten oikein osaa sen kummemmin osallistua.

 

[ms.qvist]

Osaan kyllä uida, mutta uimataitoni on loppujen lopuksi rajallinen. Onkohan uimataitoisen raja se, että kykenee vetämään vapaata 200 metriä? No se kyllä onnistuu. Selkäuinti on ollut minulle aina helppoa, ja uin kotikunnan 25 metrin altaalla helposti kilometrin-pari, jos saan edetä selin. Usein radoilla on sen verran muutakin liikennettä, että selkäuimaria katsotaan hieman kieroon. Voihan sitä yrittää uida varoen radan reunaa tietysti.

Minun nuoruudessani Suomessa uimataidon määritelmä oli se, että oli osattava uida 200 metriä yhtäjaksoisesti josta 50 metriä selkäuintia ja tämä määritelmä taitaa pitää paikkansa edelleenkin. Eli olet uimataitoinen suomalainen.

vlad.

 

[TrueThat]

Kartat on mulle jotain ihan käsittämättömiä. Liikkatunneilla suunnistus oli sellasta ''kyllä sen rastin tässä jossain kilsan säteellä täytyy olla''.
No eipä löytyny ei...

Nyt kesällä, kun olin kaverin kanssa Lontoossa niin uus vähän vähemmän mukava tuttavuus oli metrokartta. Suomessa en oo juuri metroa käyttäny, joten ei se vaikeus aikasemmin oo selvinny. Briteissä kaveri tosiaan sai lukea karttaa, muuten oltais oltu aina väärässä metrossa. Miten niiden linjojen tajuaminen voi olla niin vaikeeta?

 

[2silmäinen kyklooppi]

Sirklaaminen etuperin oikealle päin. Tän takia musta ei tullu nhl tason pelaajaa.

Sama vika. Ei vaan yksinkertaisesti "luota" tohon oikeaan jalkaan.

Tosin, viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole kokeillut luistelemista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sirklaaminen etuperin oikealle päin. Tän takia musta ei tullu nhl tason pelaajaa.

Minulla sama juttu NHL:n kanssa, mutta ura hyytyi jo etuperin luistelun puutteiden vuoksi.

Tykkäsin yu-heittolajeista ja junnuna pärjäsin niissä piiritasolla kohtalaisesti. Keppi lensi, kuula sai kyytiä, moukariakin kuritettiin mitalin arvoisesti. Luulisi että ruista olisi ollut ranteessa lentopalloonkin, mutta ikinä en saanut lyötyä palloa pamahtaen lattiaan kuten isot pojat. Yleensä käsivarresta irtosi palloon surkea tussahdus, parhaimmillaankin veltto läpsähdys. Mikähän tuossakin oli.