Ihan hyvät fiilikset jäi toisestakin osasta, ja kokonaisarvosanaksi kahdesta elokuvasta täytynee antaa hyvä-miinus.
Jos nyt aloittaisin jälkimmäisen osan huonoista puolista, niin vaikka Koivusalo olikin löytänyt kohtalaisen hyvän tasapainon ajallisesti, niin tiheähkö rypäs kuolemia ja hautajaisia oli jossain määrin jopa koomista. Vaikka kirjassa Jussin ja Akselin kuoleman väliin mahtuu lähes kolmekymmentä vuotta ja useampi sata sivua, niin elokuvassa nämä kaksi ja välissä noin kymmenen muuta henkensä heittänyttä tulevat kyllä väistämättä liian tiiviinä ryppäänä. Karsintaa olisi ollut pakko tehdä, kuten Lainekin teki.
Jos puhutaan vähän lisää kuolemisesta, niin sekä Vilhon mutta varsinkin Ilmarin kaatumiset oli tehty aika kökösti ja jälkimmäinen olisi ilman muuta pitänyt jättää kokonaan pois. Laineen versiossa case Rautala sekä Ilmarin kaatuminen oli tehty hienosti ja homma toimi. Tämä taas oli hutiloitu juttu.
Elina ei vanhene käytännössä ollenkaan, vaikka viimeisessä kohtauksessa hänen pitäisi olla vähintään kuusikymppinen.
Mäntsälän kapina ohitetaan liian nopeasti. Plussaa kuitenkin siitä, että se oli sentään mukana.
Jari Salmella vähän liikaa masua nälkäänäkeväksi kommunistiksi. (Vaarallinen propaganda-ase eräälle tällekin palstalle kirjoittavalle akateemiselle oikeisto-höyrypäälle.)
Hyviä asioita oli, että vanhaan versioon nähden painoa oli siirretty huomattavasti enemmän Talvi- ja jatkosodan sekä välirauhan aikaan. Mm. teloitettujen punaisten siunaaminen kesällä -40 oli historiallisesti erittäin merkittävä asia.
Siukolan ja Rautajärven kevyttä hymyllä kuorrutettua nyökkäystä toisilleen, kun miehet ovat lähdössä rintamalle -39, en aivan sellaisenaan ostanut, mutta muuten Koivusalo onnistui aika hyvin näyttämään sitä Talvisodan henkeä. Esim. Valtun hautajaiset ja sitä seuranneet Preetin höpinät olivat aika vaikuttavaa jälkeä.
Hellbergin vierailu oli myös hyvä juttu. Kohtaus olisi voinut olla pitempikin.
Näyttelijöille lähtee enimmäkseen kiitosta.
Elinaa ja Aunea en missään vaiheessa ottanut vakavasti ensimmäisen osankaan aikana. Jussin ja Oton osuus jäi tässä pieneksi. Muuten kaikki isot ja keski-isot roolit nostivat profiiliaan. Erityisen onnistuneina pidin Akselia, Almaa, Preetiä, Siukolaa, Salpakareja (kaikki nostivat profiiliaan, mutta erityisesti Björkman), Eliasta, Aulista, Rautajärveä (oli se vähän koominen, mutta hyvä silti).
Erityismaininta Vilho Koskelan näyttelijälle. Aivan loistavaa!
Kaiken kaikkiaan Koivusalon hanke oli rohkea ja tarpeellinen. Pohjantähdestä ei voi tehdä täydellistä niin kauan kuin lähtökohtana on tuo 2 x 2,5 tuntia.
Ei tämä silti missään nimessä kiville mennyt.
Respektiä löytyy!
