Sympatiat
SaiPa = Pieni, omalaatuinen, yritteliäs. Jotenkin tuosta lappeenrantalaisten menosta on helppo digata. Monilta osin meno (valmentajavalinnat, pelaajahankinnat, jne.) on ammattimaisemman oloista kuin suuremmissa seuroissa. Fanit tuntuvat harvinaisen selväpäisiltä.
HIFK = Pakko tuota naapuria on sympata, sen verran paljon tuttuja tuolla on pelannut, fanien joukossa on kavereita ja matsejakin tullut nähty. Kelpo kumppani benchmarkkaukseen aiempina vuosina, yhteisiä nimittäjiä kun tuppaa olemaan sen verran paljon. Monta unohtumatonta matsia käyty ja kasa sellaisia, jotka mielellään unohtaisi.
HPK = Hieman samoja viboja kuin SaiPassa. Pieni on joskus kaunista ja HPK:n rooli esimerkiksi pelaajien kasvatuksessa on melkoisen suuri ainakin näin Ilmalasta katsottuna.
Pari kaunista sanaa
Nää nyt on näitä jengejä, joita ei varsinaisesti symppaa tai vihaa. Laitetaan kuitenkin pari kaunista sanaa, ihan vain huvin vuoksi.
TPS = 1990-luvun rakas kumppani ja pahin kilpailija. Tavallaan tuota turkulaisten säheltämistä on ollut raastavaa katsoa, sen verran raju pudotus on kaikin puolin ollut. Faneja oppi arvostamaan noissa hegemoniakamppailuissa ja varsinkin heidän tekonsa tuossa viimeisessä runkkarikohtaamisessa sykähdytti. Respect faneille ja historialle, iso perse toimistolle.
Lukko = Aikamoinen outolintu huippu-urheilussa. Kaupunki on loppujen lopuksi erittäin pieni ja lähialueiden osalta kilpailu on kovaa. Helpompi olisi varmasti toimia ellei vieressä olisi esimerkiksi Ässiä ja TPS:ää. Pakko digata sitä, kuinka aikanaan fiksummat näkivät realiteetit ja saivat kuviot siihen kuntoon, että Raumalla voidaan kasata kilpailukykyisiä jengejä vuodesta toiseen.
Ässät = Sisäsiittoinen lauma omissa mielikuvissani. Yksi Suomen fanaattisimmista kotiyleisöistä ja varsinkin mestaruuskausi oli hulppeaa katsottavaa näin sivusta. Sivutuotteena sitten sen verran, että ihan rehellisesti sanoen en yksilötasolla hirveän paljoa hyvää Ässistä löydä: kärjistäen joko tapellaan omien kanssa tai muita vastaan, oli syy mikä tahansa. Vähän kuin villieläimistä olisi kyse: kiva katsella telkkarista, mutta ei lähietäisyydeltä.
Blues = Vähän kuin pikkuveli. Paljon yhteistä Jokereihin, tosin pienemmässä skaalassa: nousu lähti rikkaan rahoittajan avulla, kotikutoisuus muuttui muovisuudeksi, tähti roudattiin, rakennettiin halli ja mitä vielä. Yksi Suomen kovimmista junnumyllyistä, suuri potentiaali ja äärimmäisen vaikea alue kilpailun takia.
Ilves = Historiansa puolesta ykkönen Suomessa. Toisaalta historia on historiaa ja tämän vuosikymmenen osalta meno on karseaa luettavaa: karsintoja, pettymyksiä, pahoja puheita talouden osalta, raju kabinettipeli ja mitä vielä.
Sport = Ei oikeastaan suuria mielipiteitä. Mestiksen osalta tulee enemmän sympattua KooKoota ja turkulaisia, vantaalaisia puolestaan seurattua lähemmin. Faniporukka ilmeisen fanaattista. Nousu periaatteessa oli "omien arvojeni vastainen", mutta toisaalta täysin perusteltu: Sport oli hoitanut asiansa esimerkillisesti vaikeassa ympäristössä. Vieläkin harmittaa se, että joukkue ei aikanaan noussut karsintojen kautta Ässiä vastaan. Se oli niin lähellä, taloudellisista realiteeteista huolimatta. Fanipoika haluaisi sanoa, että tuolloin nousu olisi ollut mahdollista kentän ulkopuolistenkin asioiden osalta. Realisti sitten toteaisi päinvastaista.
Pelicans = Lahelaiset ovat vähän mitä ovat. Periaatteessa lupsakkaa sakkia, mutta ei noille silti auton avaimia antaisi tai snägärillä lähtisi silmiin katsomaan. Jotenkin tuosta on jäänyt sellainen fiilis, että aikanaan nousi ikään kuin vahingossa. Sen jälkeen on pitänyt kaikista vaikeuksista huolimatta sarjapaikan, tuottanut siinä sivussa ison kasan hienoja pelaajia ja pelannut mitaleista ihan lähivuosinakin. Vähän kotikutoisen oloinen, hyvässä mielessä siis.
Antipatiat
Tappara = Mä en tiedä mikä siinä on, mutta ikinä en ole Tapparasta pahemmin välittänyt. Yksittäisten pelaajien takia joskus on toivonut seuralle menestystä, mutta that's it. Varmaan jotain lapsuuden traumoja tai muuta tässä taustalla on, järjellä en oikein saa asiaa selvitettyä.
JYP = Robottikiekon haamut vielä kummittelevat. Jotenkin jyväskyläläisiin on vuosien saatossa liittynyt niin moni kielteinen mielikuva, että en vain voi sympata tai neutraalisti suhtautua. Tosin tämä "stigma" ei ole mikään vuosikausia jatkunut, joten eiköhän parin vuoden päästä tilanne ole jo tyystin toinen.
KalPa = Periaatteessa käsittämätön nippu. Liiganousun jälkeen jengi oli sysipaska pari vuotta, tosin luonnollisista syistä. Sen jälkeen tapahtui pieni nousu kiekollisen pelin kautta, mutta ei se mitään. Jotenkin tuosta tuli mieleen smurffilauma ja ärsyttävä sittisontiaisten poppoo. Missä olivat ne isot, rumat ja ilkeät miehet? Missä oli taklaukset? Kaiken kruunaa Kapasten klaanin puppelointi ja varsinkin Kimmo Kapasen rooli, teot, saavutukset ja sanat.
Kärpät = Mitä tähän voi sanoa? Sen verran monta kertaa on saatu kärsiä, että ei mitään mahdollisuuksia nostaa muualle. Erästä käsimaalia ei täällä ikinä unohdeta ja Pesonen on yksi harvoista oikeasti ärsyttävistä pelaajista. Osa pelaajista ärsyttää hetken ja unohtuu sitten, Pesonen ei ikinä. Vade retro!