Mulla siis vivoactive 4 (ilman S:ää) vaikka Venua olin pitkään tiiraillut. Viime metreillä tosiaan sitten akkukesto, pikkuisen isompi kellotaulun koko ja pikkuisen pienempi hinta voitti valinnassa sen paremman näytön. Ja tosiaan se, että Venua en päässyt missään sormeilemaan pohdinta-aikana.
Oltiin tuossa miljoonien muiden suomalaisten tavoin Pohjois-Norjassa vähän matkailemassa, oli pitkää ja lyhyttä vaellusta ja pyöräilyä jne. Matkojen, aikojen jne. mittaukset on nyt ihan peruskauraa ja "tarpeetonta", mutta enemmän olin vaikuttunut vivoactiven erilaisista stressi- ja body battery -mittareista (samat löytyy Venusta). En tietenkään ota niitä tai vaikka unitilastoja absoluuttisena tieteen tai jonkun-muun-jumalan sanana, vaan ihan vaan suuntaa antavana, mutta huomasin viikon aikana tutkivani niitä aamuin illoin tutkistellen samalla omia tuntemuksiani verrattuna lukemiin. Yhtenä aamuna syke pamahti liikkuessa 15-20 lyöntiä tavallista korkeammalle, ja vaikka se tunnin parin päästä hellitti että pystyi suoriutumaan superhengästymättä, niin olo oli alavireinen ja nuutunut. Samaan aikaan se "kropan akku" näytti hyvin vajaata, "akku" ei täyttynyt sataan tai lähelle yön aikana kuten tavallisesti jne. Merkille pantavaa käyristä myös, että ihmisten kanssa olemaan ja interaktoimaan joutuminen näyttää mulle juuri niin stressaavalta kuin tuntuukin. On kyllä niin introvertin kamaa kuin vain voi olla, mutta ei se nyt yllätyksenä tullut. Se oli vähän yllätys, että olisin kuvitellut auton ajamisen olevan jonkinlainen stressin paikka, mutta tuossa useamman tuntien stinteissä samalla äänikirjaa kuunnellen, näytti stressitaso menevän ihan palautumisen puolelle. Ihmeellisiä asioita ne rannesykkeestä tuntuvat löytävän.
Nyt uutena asiana nappasin tänään Garminin online-valmennuksen käyttöön ja rupesin ns. treenaamaan puolimaratonille. Yksi harjoitus vasta ollut, mutta ihan tykkäsin senkin toiminnasta ja ohjeistuksesta.
Oon tosi tyytyväinen.