Islannissa paikallistien kalastajien sanotaan joskus 1970-luvulla pelastaneen satamansa pumppaamalla valtavat määrät vettä satamaa lähestyneen laavavirran päälle. Huonompi juttu vain on, että vähänkään isommassa tulivuorenpurkauksessa laavavirrat ei ole se mistä pitäisi olla kovinkaan paljoa huolissaan.
Tämä tapahtui Vestmannaeyjarilla Heimaeyn saarella 1973, jolloin saareen avautui kilometrien pituinen kraateri. Valunut laava kasvatti saaren pinta-alaa kolmanneksella ja saaren pikku "kaupunki" peittyi tuhkaan. Satama pidettiin avoimena estämällä laavan valuminen pumppaamalla päiväkausia vettä laavan jähmettämiseksi. Tämä onnistui ja satama pysyi avoimena.
Tämä nyt tapahtunut purkaus ei ole sen isompi kuin tuo Heimaeyn purkaus, mutta se tapahtuu jäätikön alla ja maaliskuun purkauksen kivimateriaali ehti jähmettyä jo jään alla ja juuri tämä obsidiaani pamahti nyt purkauksen alettua tuhkana ja tomuna ilmaan.
Tuota obsidiaania on muuten Islannin maisemissa vähän siellä sun täällä, muistona edellisistä purkauksista. Patikoimme viime kesänä Etelä-Islannissa ja matkan varrelle osui muutama maisema, jossa oli runsaasti vanhasta purkauksesta jäänyttä obsidiaania pitkin rinteitä. Obsidiaanihan on mustaa lasia, tässä linkki aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Obsidian
Itse asiassa patikkamme vei hyvin lähelle Eyjafjallajökull-jäätikköä ja Myrdalsjökull-jäätikköä, jonka alla sijaitsee huomattavasti isompi Katla-tulivuori. Myrdalsjökullille lensi päivittäin helikoptereita, päivystivät kai Katlan tilannetta. Oppaamme kertoi tuolloin, että Katlan purkaus on myöhässä ja jotain vulkaanista toimintaa jäätikön alla kai oli, sillä sen päälle oli muodostunut järvi. Katla taisi lämmittää sen verran.