Susiturkki on kyllä upea ilmestys. Näin sellaisen kerran muuannen juopotteluun ja urheiluautoihin taipuvaisen kirkonmiehen yllä, sikäli kun nuoriso-ohjaajan sijainen tai joku muu vastaava hangaround kirkonmieheksi luetaan. Mies oli täysi epäluotettava mulkero, mutta susiturkki istui herralle pahuksen hyvin. Haluaisin heti samanlaisen jos tilaisuus osuisi kohdalle. Varmasti moni muukin tyylitajuinen mies tai nainen haluaa.
Susia pitäisi ryhtyä tarhaamaan turkistarkoituksiin. Jonkun pitäisi selittää susille, että pitkin maakuntia jolkottelu ja riistan perässä rellestäminen ovat saakeli aivan 1800-lukuista touhua. Ihmisten maailmassa vastaava olisi jostakin Pohjanmaan häjyjen aikakaudelta. Moderni susi tarkastelee susitouhuja ihan toisesta näkökulmasta. Nykysusi kantaa huolta ihmiskoulukkaiden turvallisen tuntuisesta koulumatkasta, ihailee etäältä valkohäntäpeuran aistikasta askellusta, ja unelmoi proteiinimassasta, johon ei ole käytetty kipenettä kuolleen eläimen solukkoa. Hävyttömän onpi vaikeaa suden visioida kasvisproteiinilöllöjä korven uumenissa, kieltämättä näinkin, mutta eikö ole johtajasutta ja laumaansa kerran jos toisenkin tympäissyt käydä järsimään suohon paennutta hirveä nollakeleillä, kun silmäkkeessä ei luonnistu seisoviltaan syönti sitten perkeleelläkään? Kyllä olisi elo helppoa varjotaloilla, kun isäntäväki toisi hinkaloihin härkäpapuproteiinia kerran päivässä, ja - tämä siis ajalla ennen täysin vegaanisen suden geenimanipuloimista - heittäisi neljän neliön häkkiyksiöihin myös jäisiä teurasjätesattumia silloin ja tällöin. Helppoa olisi Sepen ja kumppanien elämä siitedes. Loppukin olisi susilla entisaikoja seesteisempi. Ei tarvitsisi kuolla lajitoverin raatelemana, nälkään hampaansa pudottaneena, ei edes suolistoloisen nitistämänä. Kuolo saapuisi sivistyneesti sähköjohtimia pitkin, plusmerkkisen piuhan päätyessä puristimella suljettuun suuhun ja miinusmerkkisen työntyessä metallitapin kera anukseen. Ei siinä ehdi hukka sutuutensa loppumista edes aluksi pohdiskella, kun roima sähkövirran hyöky tuottaa kokovartalotasoisen lihasjännityksen, eriyttäen samalla hengen ruumiista. Ja huomatkaa, ennen kaikkea siististi, hienoa turkkia tärvelemättä.