Mitäköhän tähän oikein sanoisi ja mistä aloittaisi....
Viro. Siellä on pikkuisen erilainen eläinkanta ja saalisriistaa "hieman" enemmän. Suomessa suden vapaa leviäminen aiheuttaisi aika monen pienen eläinpopulaation tuhon. Tämä on varma asia.
Susien määrä. Suomessa on eletty vissiin reilut sata vuotta niin että susikanta on ollut matala ja hyvin on pärjätty. "Luonnonsuojelijat" ovat luoneet susiongelman, koska kanta on suojelun seurauksena levinnyt alueille jonne se ei ole kuulunut vähään aikaan. Susikantaa ei tarvitisi Suomessa olla ollenkaan ja silti kanta olisi elinvoimainen. Mutta kaipa se Suomen passi tekee sudesta arvokkaamman...
Luonnonsuojelijat ovat toimineet järkyttävän ylimielisesti ja valehdellen ja vähätellen tietoja susikannoista. Pitkään harvaanasutulla alueella eläneenä (aikana jolloin susia oli vähän) voin ymmärtää tällaisten alueiden metsästäjien fiilikset tässä tilanteessa.
Suden vaarallisuus ihmiselle on aika turhaa lätinää ja tätä on turha korostaa. Mutta kyllähän lopulta sattuu se "tilasto" suden hyökkäys lapsen tai naisen kimppuun. Tämän jälkeen tulee varmuudella taas susikannan täydellinen likvidointi, jolla tämä ongelma on poissa noin 100 vuotta.
Kyllä viherpiipertäjät ovat tyhmiä. Mietin sitä, miten paljon omakin metsästyseura tekee talkootyötä luonnon hyväksi. Seuran jäsen ampuu keskimäärin pari lintua ja muutaman jäniksen, yksi kymmenessä vuodessa karhun. Edellisestä sudesta 30 vuotta. Työn määrä ja arvo riistakannoille on niin merkittävä, että käytännössä useat lajit alueellamme ovat seuratyön varassa. Jokainen seuran jäsen harrastaa metsästystä järkyttävällä tappiolla suhteessa saatuun hyötyy saaliista. Vituttaa tämä piipertäjien asenne tätä työtä kohtaan.
Susikannan kasvu tuhoaa monen seuran pitkäjänteisen työn ja ainakin estää metsästyksen, koska koirille käy huonosti. Jos tämän riistanhoitotyön seurauksena voidaan silloin tällöin saada saalista niin ei sen pitäisi kenenkään mielissä kääntää metsästystä jotenkin "voittoa tavoittelevaksi" toiminnaksi. Monipuolinen ja elinvoimainen eläinkanta Suomen luonnossa on monilta osin metsästäjien turvaama.
Viimeisen kolmen viikon aikana ajatuskeni ovat radikalisoituneet tässa asiassa. Ensimmäistä kertaa eläissäni kannatan laitonta eläinten tappamista suden kohdalla. Mielestäni tämä ei ole salametsästystä. Salametsästäjiä ovat ne kusipäät, jotka esim. ampuvat hirviä salaa ja myyvät lihat. Nämä käräytetään edelleen armotta.
Nämä "tutkijat" hourivat jostakin laajasta pelosta salmetsästäjiä kohtaan ja jostakin vaikenemisen kulttuurista. Ehkä tätä jossakin on mutta eiköhän suhde käräyttämisen ja pelon käräyttää välillä mene suhteessa 99,9-0,1. Mutta onhan se kivaa luoda jännitystä asiaan tuollaisilla heitoilla ja korostaa äärimmäisen harvinaista marginaalia ja luoda tällä virheellistä todellisuutta.