Vuoden 2023 lopulla Suomen venäjänkielinen väestö oli jo n. 99 000, joten mitä oletettavimmin se on nyt ylittänyt historiallisen 100 000:n rajapyykin. Suhtautui asiaan miten hyvänsä, venäläisten painoarvo Suomessa siis muuttuneesta maailmanpoliittisesta tilanteesta huolimatta kasvaa. Vaikka he eivät mikään monoliitti olekaan, heillä on yhä isompi sanansa sanottavana ja niin äänestäjäkuntana, kuin kuluttajina, heillä on koko ajan suurempi vaikutusvalta.
Toistaiseksi tilannehan on ollut harmoninen ja maamme saapuneet kymmenet tuhannet ukrainalaisetkin ovat saaneet olla rauhassa, vaikka mielenkiintoista olisi sinänsä tietää, mitä suomenvenäläisten putinistit ja tiukat venäläisnationalistit heistä ajattelevat.
Pitkään venäläisillä on ollut ns. valloittajan mentaliteetti ja kyllähän Venäjän voi sanoakin edenneen geopoliittisesti voitosta voittoon pitkään. Toisaalta huomioiden Suomen olleen Venäjään nähden se nöyrtyvä ja riistetty osapuoli, onhan se mielenkiintoista, että 1990-luvun alusta lähtien tuhannet ja tuhannet venäläiset ovat tulleet tänne ns. hattu kourassa. Mitä sitten tuleman pitää? Jatkuuko nykyinen rauhallinen tilanne, vai nousevatko suomenvenäläiset yhä tietoisemmiksi oikeuksistaan?
Tämä on valitettavasti vaarallinen kehitys. Putinin jälkeen, vuosikymmenen tai sadan kulttuakin, Venäjällä vallan ympyröissä liikkuu ihmisiä, jotka katsovat Venäjän oikeudeksi puolustaa kansalaisiaan omien rajojen ulkopuolella. Doktriinit säilyvät, jos ei aina julkisesti, niin asenteissa; kerran Venäjää, aina Venäjää ja jokainen näillä asuva venäjänkielinen on oikeutettu kansalaisuuteen ja suojeluun.
Ikävää olla (inho)realisti.
Mutta jos jotakin kiinnostaa suomalaisen idänpelon rujot kasvot, niin lukaiskaa läpi tämä linkki. Sieltä löytyy Pohjan sodan ja isovihan jälkeen ruotsalaisille diplomaateille laadittu 26 henkilön nimilista, Kristiinankaupungin seudulta venäläisten orjaksi ryöstämistä ihmisistä, pääasiassa lapsista.
Kyse on vain yhdestä pienestä rannikkopitäjästä ja senkin osalta vain niistä nimistä, joilla oli vielä omaisia heitä kaipaamassa. Paljonko oli niitä, joilla ei enää ollut omaisia kaipaamassa. Mutta jotenkin koskettavaa, kun pelkkien historian numeroiden tilalle tulee nimi, ikä, perhetausta, hiusten ja silmien väri, koko, ryöstöpaikka, ym. Omaa sukua on juuri tuolta alueelta ja sitä miettii näidenkin nimien taakse kätkeytyviä ihmiskohtaloita. Montako tälläista listaa sodan jälkeen tehtiin? Orjuuteen vietyjen määrä on kokonaisuudessaan pyörinyt kymmenissä tuhansissa. Nimilistan perusteella diplomaatit yrittivät sitten löytää näitä, mutta taisi tulokset olla laihoja, koska vaaleat suomalaiset olivat hittitavaraa Lähi-idän orjamarkkinoilla.
Tyhjäksi Venäjän armeija ryösti, raiskasi, kidutti ja murhasi tuon ajan Länsi-Suomen ja vähän muuallakin. Itä-Suomi on saanut kyllä oman osansa, eikä viimeisestä vaivasta ole kovin pitkä aika. Ukrainassa Venäjän armeija on kaksi yli kaksi vuotta todistanut, että doktriinit eivät muutu. He osaavat edelleen ryöstää, raiskata, murhata ja kaapata lapsia.
Että tuon itänaapurin kanssa kannattaisi olla varpaillaan, niin mökkien kuin kaksoiskansalaisten suhteen.