Jonkinlaisia vaikeuksia on odotettavissa. Tosin väitän, että niitä olisi odotettavissa riippumatta siitä, miten ja millä lopputuloksella edellä mainituista asioista olisi neuvoteltu, mutta nyt tilanne on erityisen huono.
Venäjä on pitkin matkaa tutkiskellut eri tavoin Suomen pelitaitoja ja mahdollisia heikkouksia, ja on jo ehtinyt vetää Suomesta tietyt johtopäätökset. Suomi on tässä pokeripöydässä se, jolla on kynittävän osa, ja jonka paskat kortit pystyy lukemaan joka kerta naamasta. Niin outo peluri Suomi on, että se laittaa jaossa käteen ilmestyneen NATO-jokerin mieluummin vaihtoon, kuin uskaltaisi voittaa jokerikortin tuomalla kädellä, kun ei ole varma, hyväksyvätkö kaikki kanssapelurit jokerilla muodostettua suoraa ollenkaan. Vieressä istuva Rysänperän isäntä kyllä kaivaa pöydän alta ja hihastaan itselleen sopivia kortteja minkä ehtii, ja vahtii samalla, että pöytään päätynyt pienviljelijä Suomela ymmärtää pysyä häviäjän roolissaan.
Ihan sama näytöshän käytiin sielläkin, ei vaan tiedetä mitä Norja antoi. Ei sitä tiedetä Suomenkaan osalta.
Juuri näin, täysin samaa mieltä tästä kirjoituksesta.
Se mikä tässä on myös kiinnostavaa on, että Suomi siis kieltäytyi tässä tapauksessa ottamasta mukaan avukseen EU:n tuomaa painoarvoa - ja että samalla useakin kommentoija on argumentoinut, että tämä arvio saattoi olla sinänsä realistinen: ettei EU:sta olisi myöskään ollut avuksi. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei Suomi pelkästään myötäillyt Venäjää vaan samalla esitti implisiittisen arvion, että ainakaan tässä tapauksessa se ei enää luottanut EU:n muodostamaan tukeen.
Tämä kertonee jotain nykyisestä Euroopan tilanteesta ja EU:n tämänhetkisestä painoarvosta kansainvälisenä toimijana - mehän etenkin 90-luvulla liittyessämme jäseneksi painotimme sitä, että kysymyksessä oli myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu: vahva EU riittää hyvin uuden avoimemman Venäjän vastapainoksi, eli pärjätään ilman Natoakin. No, nyt näyttää siltä, että Venäjä sulkeutuu ja militarisoituu pikavauhtia ja että EU on lähes halvaantunut ja toimintakyvytön kansainvälinen toimija. Euroopan tilanne on perinpohjaisesti muuttunut - no, onneksi Suomen eliiteillä tuntuu olevan veres kollektiivinen muisti, notta mitäs siinä tilanteessa pitääkin tehdä - pitäisikö viedä Kremliin seuraavan kerran Kempeleen multaa vai Salon?
Putlerin hallinto ei jätä tätä kiristysruuvia käyttämättä, kun tulee pelin paikka.Mikäli Rautkallio, Tomilina ja muutamat muut ovat oikeassa, NKP:n arkistojen salat järkyttäisivät edelleen Suomen poliittisia puolueita ja todennäköisesti koko yhteiskunnan vakautta.
Eikä NATO tietenkään edes liity käsiteltävään asiaan, mutta itse peliin kyllä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta hereilläolosta.NATO:sta ei tässä pakolaisasiassa olisi ollut hirveästi apua ei sitä ollut Norjallekaan. Ihan sama näytöshän käytiin sielläkin, ei vaan tiedetä mitä Norja antoi. Ei sitä tiedetä Suomenkaan osalta.
Parin pikku aseman kiinni laittaminen henkilöliikenteeltä olisi kuitenkin ollut hyvä viesti että Suomi on hereillä ja pystyy tekemään myös nopeita ratkaisuja.. nyt ei tehty mitään.
Eikä NATO tietenkään edes liity käsiteltävään asiaan, mutta itse peliin kyllä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta hereilläolosta.
Virallisen Suomen nykyinen toiminta antaa Venäjälle viestin, että suomalaiset on onnistuttu pelottelemaan kyvyttömäksi pitämään omia puoliaan. Tämän kaltainen myöntyväisyys- ja alistuvaisuuslinja paremminkin rohkaisee Venäjää kohtelemaan Suomea sillä tavoin, kuin Venäjä katsoo kulloinkin itselleen suotuisammaksi. Vaikka pohjoisia rajoja koskevassa kupongissa mainitaan, että menettely on väliaikainen ja sillä ei ole ennakkopäätöksen voimaa, Venäjän on helppo vetää Suomen munattomuudesta omat johtopäätöksensä.
Kuten tässäkin ketjussa on todettu useampaan kertaan, Venäjä - samoin kuin aiemmin Neuvostoliitto - ei kunnioita toisten osapuolten myöntyväistä noyristelyä vaan niiden osoittamaa määrätietoisuutta ja voimaa. Kun tein nuorempana Venäjään liittyviä hommia, niin tämä oli yksi niistä neuvoista, jolla kohtaamani idänkaupan konkarit tapasivat evästää minua venäläisten kanssa asioimisesta. Kaikkinainen mielistely, jatkuva toisen tahtoon sopeutuminen ja muut heikkouden merkit ovat kategorisesti huono juttu. Vastaankin sopii sanoa ja olla eri mieltä, kunhan ei polta siltoja.
Mutta vaikka tähän, sinänsä realistiseen, arvioon olisi päädytty, on tästä huolimatta mielestäni aiheellista kritisoida toimintaa kokonaisuus huomioiden - kortit luovutettiin Venäjälle, ei edes yritetty pitää aloitetta omissa käsissä.
Putlerin hallinto ei jätä tätä kiristysruuvia käyttämättä, kun tulee pelin paikka.
Putlerin hallinto ei jätä tätä kiristysruuvia käyttämättä, kun tulee pelin paikka.
Ikävä kyllä ruuvi toimii vain meidän suuntaan. Edes Panaman paperit ei ole saaneet väreitä aikaan venäläisessä politiikassa. Ainoastaan maininnan, että on lännen juoni...lisäksi noista ullakoista ei löydy neukkulan suuntaan haitallista tietoa, ainoastaan muutama jo eläkkeellä oleva agentti paljastuisi.mutta gospodin, se menneistä, tikulla vaan silmään, ja meillä olisikin tässä tälläinen molempia osapuolia hyödyttävä yhteistarjous?"
Realistisesti tarkasteltuna paljon enemmän huolissaan pitäisi rähmälläänolosta Brysseliin.
Mikä tässä sopimuksen teossa oli niin vaarallista? Missä olennaisissa kysymyksissä annettiin periksi? Jotenkin tuntuu aika suhteettomalta tämä keskustelu, eikö tässä sopimuksessa saavutettu kuitenkin se mitä haluttiin. Miten tämä olisi pitänyt mennä että kaikki olisi oikein ja korrektia?Tämä on hyvin vaarallinen tie - nyt on kerran maksettu kiristäjälle, seuraava kerta on helpompi. Nyt ei ole vuosi -39 -(ja jos olisikin niin silloin meidät pelasti uskollisuus omille arvoillemme ja luottamus omiin kykyihimme). Jos hyvin helpolla annamme periksi olennaisissa kysymyksissä niin se ei välttämättä ole realismia vaan defaitismia ja vaatimukset kasvavat jatkossa ja samalla kyky vastustaa niitä heikkenee. Ehkä juuri tässä tilanteessa oli vielä epärealistista omaksua kova neuvotteluasenne, mutta katsotaan sitten syksyllä kun tulee aika uudistaa sopimus.
Mitä pientä ja symbolista on annettu? Mitä suurempia myönnytyksiä voisi olla tulossa? Miten tämä olisi mielestäsi pitänyt hoitaa? Itse olen tyytyväinen että pakolaistulva siitä suunnasta loppui.Venäjä masinoi ja kontrolloi "pakolaisaallon", Suomi tekee väliaikaisen sopimuksen jonka vastineeksi on epäilemättä annettu jotain pientä ja symbolista.
Kun tämä väliaikainen soppari menee umpeen, saamme yllättäen taas uuden FSB:n masinoiman ja/tai edesauttaman "pakolaisaallon" ja taas tehdään kahdenvälinen sopimus, mutta todennäköisesti hieman suuremmin myönnytyksin.
Ihan haisee suomettumiselta.
Venäjä masinoi ja kontrolloi "pakolaisaallon", Suomi tekee väliaikaisen sopimuksen jonka vastineeksi on epäilemättä annettu jotain pientä ja symbolista.
Kun tämä väliaikainen soppari menee umpeen, saamme yllättäen taas uuden FSB:n masinoiman ja/tai edesauttaman "pakolaisaallon" ja taas tehdään kahdenvälinen sopimus, mutta todennäköisesti hieman suuremmin myönnytyksin.
Ihan haisee suomettumiselta.
Onko täysin mahdoton ajatus, että tapahtuukin jotain muuta, esim. @vlad in ehdottama raja-asemien sulkeminen? Minusta tässä tilanteessa oli järkevää ostaa aikaa, katsoa miten Euroopan siirtolaistilanne kehittyy ja tehdä syksyllä uudet ratkaisut.
Ei mahdotonta toki, mutta näen esittämäni skenaarion mahdollisena, jopa todennäköisenä, ottaen huomioon neuvotteluosapuolten näytöt.
Sinänsä Euroopan siirtolaistilanteella ei ole juuri merkitystä tässä asiassa, koska kyseessä on täysin Venäjän masinoima ilmiö. Jos pakolaisaalto Euroopassa rauhoittuu, Venäjä lyö isommat massat liikkeelle, jos tilanne eskaloituu, riittää pienempikin määrä ajamaan Suomea syvemmälle Venäjän syliin.
Mikä tässä sopimuksen teossa oli niin vaarallista? Missä olennaisissa kysymyksissä annettiin periksi? Jotenkin tuntuu aika suhteettomalta tämä keskustelu, eikö tässä sopimuksessa saavutettu kuitenkin se mitä haluttiin. Miten tämä olisi pitänyt mennä että kaikki olisi oikein ja korrektia?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001157886.html
Ok, ilmeisesti Suomi on kaikella tavalla kyvytön tekemään järkevää ulkopolitiikkaa, taas kerran.
