Tuntui siltä kun Suomi olisi kaksi erää vain katsellut ja ihaillut Venäjää, sekä sen taitoa sortuen iteskin keskialueen kikkailuun. Vasta kolmannessa erässä pelattii joukkueena ja löydettiin se kuuluisa oma peli. Venäjän mokkehan nyt oli aivan surkea, mutta kaksi erää kesti senkin tiedon rekisteröinti, sillä vasta kunnolliset tilanteet saatii aikaiseksi kolmannessa erässä.
Itse pidin tuomarilinjasta, joka oli MM-kisojen lähihistorian tuntien jopa keskitasoa parempaa, ei se peli niihin tuomareihin ratkennut. Venäjällä on upea nippu pelaajia, muttei kuitenkaan vielä sitä joukkuetta, Suomi kykeni jälleen tiedostamaan Venäjän heikkouden, mutta tällä kertaa piirun verran myöhässä. Joukkuepelillä voimme mennä pitkälle, eikä maalinsuullakaan ole niin suurta ongelmaa, mitä täällä melutaan. Lehtonen saa nyt uuden näytönpaikan ja uskon, että Norrenallakin sattui olemaan vain huono päivä, eikä siitä kannata nostaa sen suurempaa haloota. Tuntui kyllä pitkälti siitä, että kaksi erää Suomi oli jossain Ukraina ja Tanska pelin tunnelmissa, mutta uskoisin meidän nyt tajunneen miten suurmaita vastaa pitää pelata. Kyllä se pojat siitä!