Mainos

Suomi Vancouverissa 2010

  • 1 103 207
  • 3 563
Tila
Viestiketju on suljettu.

Fordél

Jäsen
Ihan kuin olympialaisissa täytyisi pelaajia psyykata? SM-liigan runkosarjassa joulun aikaan sillä että saa jokaisen pelaajan hereille on merkitystä, mutta tuolla noillla johtajilla (Koivut, Lehtinen, Ruudut) ei varmasti minkäänlaista ongelmaa sen puolesta että ei kiinnosta tai alettaisiin paskoa housuihin.

Jokaisessa pelissä pitää joukkue ladata oikeaan tilaan. Joskus pitää vähentää latausta jos se näyttää menevän yli, joskus täytyy herätellä joukkuetta jne.

Edelleen toitotan, että Jalonen on varmasti maailmanluokan kaveri taktisessa osaamisessa, mutta saako hän joukkueen myös pelaamaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti? Noita pelejä kun ei voiteta pelkällä pakittamisella vaan täytyy uskaltaa haastaa, ottaa vastuuta ja laittaa ittensä likoon. Mielestäni mainio esimerkki tästä on ollut esimerkiksi Tuomo Ruudun 2-2tasoitusmaali kanadaa vastaan World Cupissa. Ei ollut kovin suomalainen maali, mutta sieltä se tuli kun oli uskallusta ja ennakkoluulottomuutta. Tai Pihlströmin 3-0 maali pronssipelissä Ruotsia vastaan 2008. Kova karvaus ja muutama niitti, jonka jälkeen moni suomalainen olisi mennyt tunnollisesti vaihtoon, mutta Pihlströn päättää ajaa vielä maalille. Aivan mieletön energia tuollakin äijällä! Tai Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun jatkoaikamaali Venäjää vastaan näiden omissa kisoissa?

Itse valitsisin siis tukun tällaisia pelaajia, jotka tuovat joukkueeseen ennakkoluulottomuutta, pelirohkeutta ja energiaa. Esimerkiki Mika Pyörälän en näe tuovan näitä elementtejä vaikka onkin huippupelaaja. Pyöräkin olisi varmasti paikkansa arvoinen nelosessa ja osaisi pelata sitä 0-0, mutta kun sillä ei voiteta otteluita tiukassa paikassa, se on jo niin monta kertaa nähty. Sillä päästään ehkä välieriin, mutta sitten tulee noutaja. Toivottavasti olen väärässä ja Jalonen saa Suomen taistelemaan ennennäkemättömällä tavalla, koska ilman sitä elementtiä Suomi ei tule pärjäämään.
 

Hescu

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Leijonat
Toivottavasti olen väärässä ja Jalonen saa Suomen taistelemaan ennennäkemättömällä tavalla, koska ilman sitä elementtiä Suomi ei tule pärjäämään.

Aivan varmasti taistelevat. Olympialaiset on urheilijalle niin iso juttu, että ei siinä paljon mitään tsemppipuheita tarvita. Jalosen tehtävä on löytää oikeat kokoonpanot ja tehokas pelitapa, tsemppi löytyy kyllä pelaajista.
 

Fordél

Jäsen
Aivan varmasti taistelevat. Olympialaiset on urheilijalle niin iso juttu, että ei siinä paljon mitään tsemppipuheita tarvita. Jalosen tehtävä on löytää oikeat kokoonpanot ja tehokas pelitapa, tsemppi löytyy kyllä pelaajista.

Niin kyllähän tsemppiä varmasti löytyy, oli kyseessä sitten hippokisat tai olympialaiset. Tarkoitin sitä, että löytyykö rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta pelata ja haastaa vastustajan kovia nimiä vai hyydymmekö kovien nimien edessä? Tästä en ole Jalosen kohdalla olleenkaan vakuuttunut, mutta toivottavasti tässä Vancouverissa näemme Jalosen tuovan tämänkin puolen Suomen pelaamiseen.
 

Viljuri

Jäsen
Aivan varmasti taistelevat. Olympialaiset on urheilijalle niin iso juttu, että ei siinä paljon mitään tsemppipuheita tarvita. Jalosen tehtävä on löytää oikeat kokoonpanot ja tehokas pelitapa, tsemppi löytyy kyllä pelaajista.

Tämä ei ole näin, eikä se oikein ole millään alalla näin.

Teemu Selännekin hyötyy pelissään siitä, jos valmennusjohto osaisi vedota oikeisiin tekijöihin ottelun alla, samoin kuin Nobel-palkittu tiedemies hyötyisi siitä, että tiedekunta tai laitos osaa järjestää työskentelyilmapiirin oikealla tavalla.

Se, että (henkilöstö)johtamisella voi saavuttaa joko hyviä tai huonoja tuloksia tavallisissa yrityksissä tai vaikkapa armeijassa onkin varmasti sitten helpommin käsitettävä asia. Kysymys ei tällöinkään ole siitä, että dokaako rakennusalan ammattilainen koko sunnuntain ja on siten täysin virta pois maanantaina ja vaarantaa siten työturvallisuutta ja heikentää työilmapiiriä, vaan siitä, että miten työyhteisö toimii kannustavasti muutenkin kuin vain "elementaaristen" asioiden parissa.
 

Fordél

Jäsen
Niin mitkäs kisat ne nyt olikaan kun Selännettäkin kritisoitiin siitä kun selkä suorana liukui ja katsoi kun vastustaja ryntäsi maalintekoon. Hyvä esimerkki siitä kuinka vanhan ja kokeneenkaan pelaajan tsemppi ei riittänyt pelaamaan tilannetta loppuun asti. Tarvitaan siis jotain ekstraa valmennukselta. Pieniä juttuja, mutta tällaisiin voidaan kaatua niin hyökkäyspäässä kuin puolustuksessa. Suomen täytyy olla tällä sektorilla olympialaisten paras joukkue, koska muissa asioissa se joutuu antamaan tasoitusta.
 

Js11

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin mitkäs kisat ne nyt olikaan kun Selännettäkin kritisoitiin siitä kun selkä suorana liukui ja katsoi kun vastustaja ryntäsi maalintekoon. Hyvä esimerkki siitä kuinka vanhan ja kokeneenkaan pelaajan tsemppi ei riittänyt pelaamaan tilannetta loppuun asti. Tarvitaan siis jotain ekstraa valmennukselta. Pieniä juttuja, mutta tällaisiin voidaan kaatua niin hyökkäyspäässä kuin puolustuksessa. Suomen täytyy olla tällä sektorilla olympialaisten paras joukkue, koska muissa asioissa se joutuu antamaan tasoitusta.
Oliko noi just ne kaikkien psyykkajien pyhän isän Sheddenin kisat?
Tottakai pitää olla Hentunen, Pihlström tyylisiä pelaajia, ja mun mielestä esim. Hagman, Koivut, T.Ruutu on just tälläsiä pelaajia sillä erotuksella että saattaa laittaa kiekon vielä maaliinkin.
Hyvin olet perillä jos luulet että Pyörälä ei laita kroppaa tarpeeksi likoon.
 

Fordél

Jäsen
Hyvin olet perillä jos luulet että Pyörälä ei laita kroppaa tarpeeksi likoon.

Olenko väittänyt tällaista?

Kirjoitin, että kyseessä on huippupelaaja, joka osaa pelata 0-0. Itse en usko, että hyökkäyspäässä Pyörälä pystyy haastamaan kärkimaita, koska en ole häneltä nähnyt samanlaista ennakkoluulottomuutta ja pelirohkeutta hyökkäyspäässä kuin monelta muulta pelurilta. Olen mieluusti väärässä. Yhteisellä isänmaan asiallahan tässä ollaan.
 

Fordél

Jäsen
Mutta luulet että Pihlström pystyy? Viimeiset 80 peliä ja 5 maalia?

Mielestäni Pihlström on maajoukkueessa ollut energisempi ja pelirohkeampi pelaaja kuin Pyörälä. Molemmat ovat huippupelaajia, mutta eri roolissa.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Edelleen peräänkuulutan sitä, että kun Jalosen vahvinta puolta ei näytä olevan pelaajien psyykkaus ja lataaminen, täytyisi se tapahtua kaukalossa ennakkoluulottomilla otteilla.

Pakko kysyä että mihinkä tällainen näkemys perustuu? Jos ainoa pointti on Jalosen aloittaminen Sheddenin apumiehenä niin ei kyllä kummoinen argumentti ole. Joske en sano että JJ on maailman mahtavin tsemppivalmentaja niin en kyllä hänestä ole koskaan saanut kuvaa että pelaajien psyykkaaminen olisi millään tavalla ongelma. Ja kuitenkin on Jalosen touhuja tullut seurattua sen 8 vuotta.

Nimenomaan niissä Sheddenin kisoissa oli nähtävissä nypläävää ja tyhjänpäiväistä. tunteetonta kiekkoa, varsinkin näiden isojen pyssyjen osalta. Viime kisoissa meno oli lähes loppuun asti energistä ja rohkeaa, viime metreillä tosin joku haki Raumalta lukon ja... no, kävi niinkuin kävi. Ne nauhat on nyt varmasti katsottu ja opit on otettu, I hope =)

Jarkko Ruudun laittaminen Sakun ja Teemun viereen olisi kyllä mielenkiintoinen veto. Tavallaan haluaisin jopa nähdä tuon trion. Mutta luulen Jaken kuitenkin ottavan paikkansa ja roolinsa sieltä nelosesta.
 

Fordél

Jäsen
Pakko kysyä että mihinkä tällainen näkemys perustuu? Jos ainoa pointti on Jalosen aloittaminen Sheddenin apumiehenä niin ei kyllä kummoinen argumentti ole. Joske en sano että JJ on maailman mahtavin tsemppivalmentaja niin en kyllä hänestä ole koskaan saanut kuvaa että pelaajien psyykkaaminen olisi millään tavalla ongelma. Ja kuitenkin on Jalosen touhuja tullut seurattua sen 8 vuotta.

Jalonen on tehnyt HPK:ssa hienoa työtä ja siellä en tällaista ongelmaa ole nähnyt. Sen sijaan maajoukkueessa olen ollut tällaista havaitsevani. En sano, että se (=pelirohkeus ja ennakkoluulottomuus) on Jalosen jengeille mikään suuri ongelma vaan lähinnä koko suomalaiselle kiekkoilulle. Siksi itse pidän pelaajista, joista näkee, että kun he menevät kentälle, he uskaltavat pelata, oli tilanne sitten kuinka tiukka tahansa. Tässä palapelissä pelaajan ominaisuudet muodostaa varmasti tärkeimmän osan (pitäisi siis valita oikeanlaisia pelaajia oikeaan rooliin), mutta valmentajalla on oma roolinsa: luoko hän joukkueeseen ilmapiirin, jossa uskalletaan oikeasti pelata täydet 60 minuuttia eikä vain 10 minsaa lopusta, jolloin ei ole enää mitään hävittävää.

Jarkko Ruudun laittaminen Sakun ja Teemun viereen olisi kyllä mielenkiintoinen veto. Tavallaan haluaisin jopa nähdä tuon trion. Mutta luulen Jaken kuitenkin ottavan paikkansa ja roolinsa sieltä nelosesta.

Niin en itsekään usko, että näin tulee tapahtumaan. Vanhempi Ruutu on kuitenkin paljon mainettaan monipuolisempi pelaaja ja sen on kulunut kausi näyttänyt NHL:ssä. Sopisi siis mielestäni erinomaisesti tuohon kenttään hoitamaan rouhintaa ja puolustusvelvoitteita.
 

Puukallo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Calgary Flames
Voisihan tuota näin joulun kunniaksi laittaa omankin hahmotelman Suomen tulevasta olympiajoukkueesta.

T. Ruutu - M. Koivu - Miettinen
Hagman - S. Koivu - Selänne
J. Jokinen - Filppula - O. Jokinen
J. Ruutu - Pyörälä - Komarov

Kolmanneksitoista hyökkääjäksi sitten Peltonen tai Lehtinen kumpi nyt sattuu olemaan vähemmän osissa. Pääsee varmaankin pelaamaankin kun Jake Ruutu tai Leksa tööttää itsensä pelikieltoon.

Timonen - Lydman
Pitkänen - Salo
Väänänen - Niskala

Seitsemäs puolustaja olkoot Salmela vaikka myös Laakso tai Koistinen tähän paikkaan ihan yhtä hyvin kelpaisivat.

Kiprusoff
Bäckström
Niittymäki

Maalivahdit eivät selittelyjä kaipaa.

Selkeästi suurin heikkous Suomella on puolustus. Kanadan ja jenkkien hyökkääjät vievät tuota puolustusta miten haluavat ja Venäjästä ei kannata edes alkaa puhumaan...
 

Hescu

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Leijonat
Jalonen on tehnyt HPK:ssa hienoa työtä ja siellä en tällaista ongelmaa ole nähnyt. Sen sijaan maajoukkueessa olen ollut tällaista havaitsevani. En sano, että se (=pelirohkeus ja ennakkoluulottomuus) on Jalosen jengeille mikään suuri ongelma vaan lähinnä koko suomalaiselle kiekkoilulle. Siksi itse pidän pelaajista, joista näkee, että kun he menevät kentälle, he uskaltavat pelata, oli tilanne sitten kuinka tiukka tahansa. Tässä palapelissä pelaajan ominaisuudet muodostaa varmasti tärkeimmän osan (pitäisi siis valita oikeanlaisia pelaajia oikeaan rooliin), mutta valmentajalla on oma roolinsa: luoko hän joukkueeseen ilmapiirin, jossa uskalletaan oikeasti pelata täydet 60 minuuttia eikä vain 10 minsaa lopusta, jolloin ei ole enää mitään hävittävää.

Arviosi perustuu siis ilmeisesti viime MM-kisoihin ja ehkä Euro Hockey-tourin peleihin. Minä en viime MM-kisoissa huomannut ongelmia pelirohkeuden kanssa. Itse asiassa USA rokotti puolivälierässä paikoista, joissa Suomen viisikko oli vähän liiankin rohkeasti hyökkäämässä.:) No, tätä et nyt varmaan tarkoittanut, mutta silti en ole pelirohkeuden kanssa nähnyt Jalosen joukkueessa ongelmaa. Jalonenhan erityisesti haluaa pelaajien pelaavan vauhdikasta ja luovaa kiekkoa. Pelirohekutta siis korostetaan. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja kumppanit pelaavat säännöllisesti NHL:ssä maailman kovimpien pelaajien keskellä ja pärjäävät siellä. Kyllä sitä pelirohkeutta pitäisi riittää.

Tuo 10 minsaa lopusta -juttu on sinänsä vähän kyseenalainen vertaus, että yleensä niukassa johdossa oleva joukkue joutuu tasaväkisessä matsissa ahtaalle, kun se alkaa varmistella voittoa, ja tappiolla oleva joukkue pääsee tämän kautta niskan päälle. Joukkueiden roolit vaihtuvat pelin edetessä, eikä samaa sapluunaa voi soveltaa koko otteluun.

Viljurille sen verran, että tottakai valmentajalla on roolinsa joukkueen motivoinnissa. Paljon enemmän mielestäni joukkuehengellä ja onnistumisten kautta paranevalla itseluottamuksella on turnauksessa merkitystä kuin fläppitalululle piirretyillä viivoilla. Pelisuunnitelma pitää olla, mutta asiasta on turha vääntää mitään rakettitiedettä. Kommentoin asiaa sen vuoksi, että en ole ennen kuullut väitettä, jonka mukaan Jalonen ei hallitsisi tätä tsemppaamisen osa-aluetta siinä missä muutkin suomalaiset huippuvalmentajat.
 

Fordél

Jäsen
No, tätä et nyt varmaan tarkoittanut, mutta silti en ole pelirohkeuden kanssa nähnyt Jalosen joukkueessa ongelmaa. Jalonenhan erityisesti haluaa pelaajien pelaavan vauhdikasta ja luovaa kiekkoa. Pelirohekutta siis korostetaan. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja kumppanit pelaavat säännöllisesti NHL:ssä maailman kovimpien pelaajien keskellä ja pärjäävät siellä. Kyllä sitä pelirohkeutta pitäisi riittää.

Kyllä, tämähän on se tarkoitus ja Jalosen pyrkimys, mutta pystytäänkö sitä toteuttamaan? Pelirohkeudella en tarkoita esimerkiksi kiekkokontrolliin perustuvaa peliä vaan henkistä ominaisuutta: uskallusta pelata peliä. Kanadalaisethan ovat tässä aivan loistavia.

Ja kyllä moni suomalainen pelaa näitä maailman huippuja vastaan ja moni suomalainen kuuluukin maailman huippuihin. Peräänkuulutan kuitenkin sitä, että myös alemmissa kentissä olisi pelaajia, joilla on on rohkeutta ottaa vastuuta ja pelata muutakin kuin vain 0-0.

Tuo 10 minsaa lopusta -juttu on sinänsä vähän kyseenalainen vertaus, että yleensä niukassa johdossa oleva joukkue joutuu tasaväkisessä matsissa ahtaalle, kun se alkaa varmistella voittoa, ja tappiolla oleva joukkue pääsee tämän kautta niskan päälle. Joukkueiden roolit vaihtuvat pelin edetessä, eikä samaa sapluunaa voi soveltaa koko otteluun.

Näinhän se on osaksi eli hyvä pointti. Mutta itse olen vuosien mittaan havainnoinnut sitä kuinka suomalaisilta puuttuu rohkeus pelata se täysi 60 minuuttia. Tämä näkyy myös toisin päin eli kun Suomi on johdossa, menee pelaaminen liiaksi peruutteluksi eikä uskalleta ottaa vastuuta pelaamisesta.

Kommentoin asiaa sen vuoksi, että en ole ennen kuullut väitettä, jonka mukaan Jalonen ei hallitsisi tätä tsemppaamisen osa-aluetta siinä missä muutkin suomalaiset huippuvalmentajat.

Niin en minäkään tiedä saisiko kukaan muukaan suomalainen valmentaja joukkueeseen hakemaani pelirohkeutta. Tsempin nyt saa kuka vaan Sarasvuosta lähtien. Ehkä Matikainen voisi olla sellainen valmentaja, mutta tiedä sitten miten hän onnistuisi kokeneempien maajoukkuemiesten kanssa.

No oli miten oli niin se tästä väännöstä. Tällainen osaksi mutu mulla oli ja sen tänne toin. Katsotaan nyt millaisia pelaajia Jalonen valitsee ja miten Vancouverissa lopulta käy.
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet

Henkka jo aiemmin totesi, mutta alkukohtaisesti ns. yllätyspelaajista olisi mukava kuulla perusteluja. Niskala olisi tämän kauden otteilla todellinen yllätysvalinta joukkueeseen ja en jaksa edes uskoa, että tällä hetkellä Jalosen listalla pyörii nimi Janne Niskala. MM-kisat on eri juttu ja sekin on hiinä ja siinä jollei aivan fantastista kevättä tule Niskalan suhteen.
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Kuka mitä häh

Hevosmiehet kuiskivat notta Pyörälä, Komarov ja jopa J. Jokinen olisivat tippumaisillaan Suomen jengistä ölymppiavalintojen loppusuoralla. Yllättävää jos näin on. Etenkin Jokisen suhteen, esim. nuoremman Koivun ketjuun olisi ollut kelpo tykki. Kannattanee odottaa virallista vahvistusta, hiukan nyt tökkii tämä epätoimistollinen tieto. Pitänee sulatella tätä vielä kuin kinkkua konsanaan.
 

Puukallo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Calgary Flames
Niskalan nostin listalle, koska tuohon olisi hyvä saada edes jonkinlainen viivapelote, varsinkin kun Salo tuppaa olemaan sen verran loukkaantumisherkkä etten pitäisi minään ihmeenä Salon poisjäämistä kisoista. Suomella ei ole ollut sitten Karalahden oikeen kunnon viivapyssyä ylivoimiin. Niskala toki ei ole tällä kaudella kovin kaksisesti pelannut, mutta nimenomaan erikoisosaamisen perusteella hänet tuohon nostin + tietysti Niskallalla on kokemusta pienessä kaukalossa pelaamisesta, mitä monella euroopassa pelaavalla puolustajalla ei ole. Tietysti mahdollista on myös Selänteen ja O. Jokisen peluuttaminen viivassa ylivoimissa, mutta huippumaita vastaan siellä on omaan päähän läpiajoja luvassa tällä tekniikalla.

Toivottavasti nuo tippumiset ovat vain huhupuheita sillä jos esim. Lehtinen kisoihin pääsee tämän kauden näytöillä niin voisi sinne samalla ottaa Marko Kiprusoffin ja Timo Jutilan. Toivotaan myös että nämä "hyväveli" ja "viimeinen turnaus" -tunteilut unohdetaan ja J. Jalonen oikeasti valitsee parhaan mahdollisen joukkueen kisoihin.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Hevosmiehet kuiskivat notta Pyörälä, Komarov ja jopa J. Jokinen olisivat tippumaisillaan Suomen jengistä ölymppiavalintojen loppusuoralla. Yllättävää jos näin on. Etenkin Jokisen suhteen, esim. nuoremman Koivun ketjuun olisi ollut kelpo tykki. Kannattanee odottaa virallista vahvistusta, hiukan nyt tökkii tämä epätoimistollinen tieto. Pitänee sulatella tätä vielä kuin kinkkua konsanaan.
Jokisen tippuminen olisi kyllä ylläri, mutta noiden kahden muun ei ollenkaan. Itse asiassa Komarovin nimen esiintyminen tässä ketjussa on herättänyt epäuskoista pään pyörittelyä. Varsinkin nuo muutamat ilmeisen tosissaan tehdyt vertailut Ruutuun.

Pyörälä olisi kyllä monikäyttöisyytensä takia hyvä olla mukana, mutta nyt kun Peltonen ilmeisesti pelasi itsensä joukkueeseen, tilaa ei yksinkertaisesti ole.
 

Jiggy#35

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks(#8), KalPa, Suomen Maajoukkueet
Niskalan nostin listalle, koska tuohon olisi hyvä saada edes jonkinlainen viivapelote, varsinkin kun Salo tuppaa olemaan sen verran loukkaantumisherkkä etten pitäisi minään ihmeenä Salon poisjäämistä kisoista.

Toivottavasti nuo tippumiset ovat vain huhupuheita sillä jos esim. Lehtinen kisoihin pääsee tämän kauden näytöillä niin voisi sinne samalla ottaa Marko Kiprusoffin ja Timo Jutilan.

Eiköhän sinne kisoihin Nummelin oteta napakan rannarinsa kanssa, jos ylivoimaosaamista halutaan Salon, Pitkäsen ja Timosen lisäksi. Nummelin menee tälläkin hetkellä kevyesti Niskalan ohi valintakriteereissä ja on pelannut hyvän alkukaudenkin pieniä loukkaantumisia lukuunottamatta. Numpalla on myös reilusti enemmän kokemusta pienestä kaukalosta verrattuna Niskalaan.

Ja todellakin jos sinne Niskala otetaan tämän kauden näyttöjen perusteella niin sama olisi pistää vaikka Jutila liikakilojensa kanssa viivalle ylivoimapelotteeksi.
 

kilonkingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Enää kolme päivää ennen kuin Jalonen julkistaa lopullisen olympiajoukkueen, joten täytyy pistää tässä vaiheessa oma näkeymys Suomen joukkueesta.

Maalivahdit

Miikka Kiprusoff
Niklas Bäckström
Antero Niittymäki

Kiprusoff pelannut huikean kauden ja näyttänyt olevansa yhä yksi maailman parhaista maalivahdeista. Pidemmänkin ajanjakson tarkastelussa Kipper on ollut selkeästi Suomen paras maalivahti, joten tässä on joukkueen selkeä ykkösveskari.

Bäckström on pelannut jälleen kelpo kauden Minnesotan maalilla. Torjuntatilastot ovat hiukan heikentyneet edelliskausista, mutta tämä johtuu lähinnä Minnesotan pelityliin muuttumisesta hyökkäyvoittoisemmaksi Lemairren lähdettyä.

Niittymäki on palannut Tampa Bayssa takaisin huipputasolle ja nappaa olympiajoukkueesta kolmosveskarin paikan kokemuksensa turvin. Niittymäki suhtautuu varmasti kolmosveskarin rooliin ammattimaisesti ja jos hän jostain syystä joutuisi tolppiin väliin, niin häneltä löytyy kokemusta aina olympiafinaalista asti.

Rinne, Rask ja Niemi ovat kaikki aloittaneet hienosti uransa, mutta kaikki ovat myös hyvin kokemattomia veskareita. Se kertoo paljon, että Niittymäellä on sekä NHL-otteluita ja maaotteluita enemmän takanaan kuin tällä kolmikolla yhteensä.

Puolustajat

Kimmo Timonen
Sami Salo
Joni Pitkänen
Toni Lydman
Sami Lepistö
Lasse Kukkonen
Ossi Väänänen

Timonen on ollut jo pidempään koko NHL:n huippupakkeja ja hän tulee olemaan puolustuksen ehdoton johtohahmo, joka luutii valtavat minuutit alakerrassa.

Salo tasapainoittaa isokokoisena pakkina loistavasti Timosen peliä. Salolla tulee olemaan kovan laukauksen ja rightin kätisyyden myötä suuri rooli myös ylivoimapelissä.

Pitkänen on tottunut pelaamaan valtavia minuutteja NHL:ssä ja hänelle on suurta rooli tarjolla myös Leijona-puolustuksesta. Pitkänen on loistava kiekollinen puolustaja, mutta oman pään pelaamisessa on ajoittain ongelmia, mistä kertoo myös tehotilaston luku -16.

Pitkänen tarvitseekin rinnalleen puolustavan puolustajan ja Lydman on paras mahdollinen pelaaja tuohon rooliin. Lydman pelaa todella varmaa puolustupeliä, eikä tee virheitä, vaan pelaa kiekot varmasti omille.

Edellä mainittu nelikko on tottunut pelamaan todella isoja minuutteja ja he tulevat uurastamaan myös olympialaisissa, varsinkin ratkaisupeleissä. Kolmen muun puolustajan tehtäväksi jääkin pienet minuutit (alle 15 min/peli), joiden aikana tärkeintä olisi pitää ainoastaan oma pää puhtaana. Tämän roolituksen myötä loput puolustuksen paikat menevät Kukkoselle, Väänäselle ja Lepistölle.

Kukkonen ja Väänänen ovat profiloituneet juuri puolustavaksi puolustajaksi. Näiltä herroilta löytyy myös kokemusta, niin maajoukkueesta kuin NHL:n pinestä kaukalosta. Lepistö on puolestaan murtautunut tällä kaudella lopullisesti NHL-kaukaloihin ja vaikka häntä pidetään enemmän kiekkollisena pakkina, hän on todistanut tällä kaudella pärjäävänsä omassa päässä maailman huippuhyökkääjille.

Lepistö ja Väänänen pelasivat muistaakseni työsulkukaudella yhdessä Jokereissa, joten laitettaan heidät lähtökohtaisesti kolmospariin. Tässäkin pakkiparissa roolit ovat selvät, Lepistön vastuulla on enemmän avauspeli ja Väänänen pitää maalinedustan puhtaana.

Nummelin on ollut loukkaantuneena, eikä muutenkaan sovi tarjolla olevaan rooliin. Nummelinin ei yksinkertaisesti pysty puolustamaan isokokoisia hyökkääjiä vastaan pienessä kaukalossa. Eikä Numpalle ole tarjolla yv-ekspertinkään roolia, kun viivamiehenä roolin hoitavat Timonen, Pitkänen ja Salo.

Hyökkääjät

Hyökkäyksen valinnat ovat kaikkein hankalimmat ja lähdetään purkamaan valintoja varmojen koostumusten pohjalta.

Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu pelaavat Suomen ykkösketjussa näissä kisoissa ja näin hyökkäyksen johtohahmon rooli siirtyy lopullisesti konkareilta näille herroille.

Edellä mainitut konkarit antavat kuitenkin vielä taustatukea, ketju Lehtinen-Koivu-Selänne lähtee vielä viimeiseen taistoon maajoukkuepaidassa. Ihmetyttää, että täällä osa porukasta on tosissaan jättämässä Lehtistä kisajoukkueen ulkopuolelle.

Lehtinen on varmaankin Suomen jääkiekkohistorian aliarvostetuin pelaaja. Siis mies, joka on valittu kolme kertaa NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja joka on voittanut olympiakultaa lukuunottamatta urallaan kaiken.

Lehtinen yksinkertaisesti tekee ketjukavereistaan parempia, jopa Sakusta ja Teemusta. Sakun ja Teemun yhteispeli ei lähtenyt kulkemaan odotetusti alkukaudesta, eikä se tuttu tutkapari löytynyt myöskään vuoden 2008 MM-kisoissa. Ei liene sattuma, että se oli nimenomaan Lehtinen, joka puuttui kummallakin kerralla ketjusta. Lehtinen tasapainoittaa puolustuspelillään ja pelinlukutaidoillaan täydellisesti tuon ketjun pelin, jolloin Saku ja Teemu saavat keskittyä hyökkäyspelaamisen.

Kolmannen ketjun muodostavat Olli Jokinen ja Niklas Hagman, tämä tutkapari ratkaisi Suomelle nuorten maailmanmestaruuden jo yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos en väärin muista, niin samat herrat pelasivat yhdessä myös Salt Lake Cityn olympialaisissa.

Näiden lisäksi se on aivan varma juttu, että nelosketjusta löytyy Jarkko Ruutu, joka on omassa roolissan maailman parhaita, ellei jopa paras.

Eli palapeli näyttää tältä:

Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - __________
Jere Lehtinen - Saku Koivu - Teemu Selänne
Niklas Hagman - Olli Jokinen - __________
Jarkko Ruutu - __________ - __________

Jos lähdetään täyttämään tyhjiä kohtia, niin ykköseen toiseen laitaan on tarjolla kolme vaihtoehtoa: Jussi Jokinen, Antti Miettinen ja Valtteri Filppula.

Jokinen on pelannut samassa ketjussa Koivun ja Ruudun kanssa aikanaan nuorten MM-kisoissa ja muistaakseni jonkun ottelun myös aikuisten MM-kisoissa.

Miettinen on pelannut Minnesotassa yhdessä Koivun kanssa ja Miettinen rightin laiturina pistäisi myös kätisyydet kuntoon.

Filppulalla ei ole yhteistä kokemusta kummankaan kanssa pelaamisesta. Filppula on kuitenkin todella monipuolinen pelaaja ja istuisi varmasti tuohon ketjuun hyvin. Samalla siinä olisi yhdessä kaikki kolme nuoremman polven kovinta hyökkääjä.

Samat nimet ovat tarjolla myös kolmosen OJ:n ja Hagmanin rinnalle. Jussi Jokinen täydentää peliä tekevänä laiturina hyvin OJ:n peliä ja tämä kaksikko on pelannut aikaisemminkin yhdessä. Myös Hagman on miehelle tuttu pelikaveri Dallasin vuosilta.

Miettisellä on myös kokemusta Hagmanin kanssa pelaamisesta Dallasin vuosilta, mutta Miettinen ei taas ehkä pelaajatyyppinä sovi parhaalla mahdollilsella tavalla OJ:n rinnalle.

Filppulalta ei löydy yhteistä historiaa tästäkään ketjusta, mutta kyllä Filppula sopisi tähänkin rooliin mainiosti. Filppula on kolmikosta ainoa joka istuisi luontevasti myös nelosketjun puolustavampaan rooliin. Toisaalta Filppulan taidot pääsisivät huomattavasti paremmin esille hyökkävämmässä roolissa. Kyllä Miettisen ja Jussi Jokisen pitäisi kuitenkin joukkueseen mahtua, jos ei muuten, niin sitten 13.hyökkääjänä.

Eli tämän pähkäilyn jälkeen hyökkäykseen jää jäljelle kaksi vapaata paikkaa, johon kyllä riittää ehdokkaita. Sean Bergenheim, Mika Pyörälä, Petteri Nokelainen, Niko Kapanen, Ville Peltonen, Jarkko Immonen, Ville Leino...

Vielä kun tarkennetaan sen verran, että haetaan hyökkääjä nimenomaan puolustavaan roolin, niin joukosta tippuvat Leino, Immonen ja Peltonen.

Yllättävän monen joukkueseen Peltonen on mahtunut mukaan. En kyllä vaan itse näe, mitään perusteita miten Peltonen vielä mahtuisi mukaan. Tuntuu vähän, että pari maalia Ruotsin EHT-höntsäjoukkuetta vastaan on sokaissut ihmisten silmät.

Tosiasia on, että Peltonen ei ole enää se sama pelaaja kuin 10 vuotta sitten, jolloin hän johdatti Leijonat vuosi toisensa jälkeen mitaleille. Kaikki kunnia Peltoselle näistä saavutuksista, mutta tähän joukkueseen miehelle ei pitäisi olla mitään asiaa, varsinkaan puolustavaan rooliin. Peltonen ei ole koskaan urallaan pelannut jarruketjussa, joten kun hyökkäysketjuihin ei enää jalat riitä, niin kisamatka jää haaveksi.

Eli viimeisestä kahdesta kisapaikasta jää taistelemaan Bergenheim, Pyörälä, Nokelainen ja Niko Kapanen. Nämä neljä jäljellä olevaa ovatkin sitten todella tasaväkisiä.

Bergenheim on pelannut hyvän kauden NHL:ssä ja hänellä löytyy MM-kisoista kokemusta nelosketjussa pelaamisesta yhdessä Ruudun kanssa. Bergenheim karvaa ja taklaa kovaa, eikä maalintekokaan ihan outoa puuhaa ole.

Pyörälä on todella monipuolinen pelaaja, joka on esiintynyt maajoukkuepaidassa edukseen viime vuosien MM-kisoissa. Tässä on köyhän miehen Lehtinen, joka on tällä kaudella lyönyt itsensä läpi myös NHL-kaukaloissa.

Nokelainen on tehnyt töitä Anaheimin jarruketjuissa ja pelannut suomalaishyökkääjistä eniten alivoimaa NHL:ssä tällä kaudella, keskimäärin lähes 3 minuuttia ottelua kohti. Nokelaisella olisikin olympiajoukkuessa tarjolla suuri rooli Suomen alivoimapelissä.

Niko Kapanen on Jukka Jalosen luottomies, joka on pelannut poikkeuksetta maajoukkueessa loistavasti. Jo se kertoo paljon Kapasen asemasta, että hänen ei tarvinnut lähteä enää Venäjän EHT-turnaukseen antamaan viimeisiä olympianäyttöjä.

Eli Kapasen olympiavalintaa voidaan pitää varmana, näin ollen jäljellä on enää yksi paikka ja se käntyy minun papereissa Nokelaiselle av-osaamisen johdosta. Mutta hyväksyn myös täysin Bergenheimin tai Pyörälän valinnan, jos Jalonen näin päättää.

Eli meikäläisen joukkue näyttäisi kokonaisuudessan seuraavalta:

Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Valtteri Filppula / Antti Miettinen
Jere Lehtinen - Saku Koivu - Teemu Selänne
Niklas Hagman - Olli Jokinen - Jussi Jokinen / Valtteri Filppula
Jarkko Ruutu - Niko Kapanen - Petteri Nokelainen / Sean Bergenheim / Mika Pyörälä
Antti Miettinen / Jussi Jokinen

Kimmo Timonen - Sami Salo
Joni Pitkänen - Toni Lydman
Sami Lepistö - Ossi Väänänen
Lasse Kukkonen


Mikkka Kiprusoff
Niklas Bäckström
Antero Niittymäki
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Hyvin perusteltu kirjoitus kilokingiltä ja eiköhän ne valinnat mene noin Jalosenkin papereissa. Ainoastaan Ville Peltosen uskon olevan kisakoneessa, jolloin Nokelaisen paikka on uhattuna. Puolustuksessa ainoa kysymysmerkki on Nummelinin kohtalo, mutta tosiaan koska viivalle löytyy Jalosen papereissa jo Timonen, Salo ja Pitkänen niin tuskin tätä elävää legendaa valitaan.
 

Lampinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Jere Lassilan joukkueet
Niskalan nostin listalle, koska tuohon olisi hyvä saada edes jonkinlainen viivapelote

Jos Niskala tuo jotain mitä valmiiksi Timonen, Pitkänen tai Salo ei tuo, niin kuten Jiggy aikasemmin totesi, Nummelin tuo kyllä varmasti sen ja paljon enemmän. Janne Niskala ei missään nimessä voi kuulua Suomen joukkueeseen tässä turnauksessa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Ihmetyttää, että täällä osa porukasta on tosissaan jättämässä Lehtistä kisajoukkueen ulkopuolelle.

Lehtinen on varmaankin Suomen jääkiekkohistorian aliarvostetuin pelaaja. Siis mies, joka on valittu kolme kertaa NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja joka on voittanut olympiakultaa lukuunottamatta urallaan kaiken.

Lehtinen yksinkertaisesti tekee ketjukavereistaan parempia, jopa Sakusta ja Teemusta. Sakun ja Teemun yhteispeli ei lähtenyt kulkemaan odotetusti alkukaudesta, eikä se tuttu tutkapari löytynyt myöskään vuoden 2008 MM-kisoissa. Ei liene sattuma, että se oli nimenomaan Lehtinen, joka puuttui kummallakin kerralla ketjusta. Lehtinen tasapainoittaa puolustuspelillään ja pelinlukutaidoillaan täydellisesti tuon ketjun pelin, jolloin Saku ja Teemu saavat keskittyä hyökkäyspelaamisen.

Muuten hyvää kirjoitusta, mutta tähän haluan ottaa kantaa. Kaikki mitä kirjoitit Jere Lehtisestä voin allekirjoittaa, eli pitää paikkansa. On aina ollut tärkeä palanen Leijonien joukkuetta kun on ollut mukana ja olisi nytkin tervetullut lisä joukkueeseen.

Itse häntä en kuitenkaan kisoihin mukaan ottanut. Tämä siitä syystä, että miehen kunto on kaiketi arvoitus loukkaantumisten vuoksi? Tämä taitaa olla syy myös miksi moni muukin on hänet listoiltaan pudottanut.

Lehtinen on ilman muuta joukkueessa mukana, mikäli on parhaassa mahdollisessa pelikunnossa. Mikäli taas ei ole niin sitten on parempi jättää mies kotiin ja ottaa paremmassa kunnossa olevia pelaajia tilalle. Vanhoilla meriiteillä on turha ketään kisoihin ottaa.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Veikkaan että JJ kasaa seuraavan kokoonpanon Vancouveriin:

T.Ruutu - M.Koivu - Hagman
Lehtinen - S.Koivu - Selänne
Peltonen - O.Jokinen - J.Jokinen
J.Ruutu - Filppula - Miettinen

Timonen - Salo
Lydman - Pitkänen
Lepistö - Kukkonen (tai Väänänen)

Kiprusoff
Bäckström

13. Hyökkääjä: N.Kapanen (tai Pyörälä)
7. Pakki: Nummelin
3. Veska: Niittymäki

Kyllähän tämä lienee niin lähellä totuutta kuin olla voi, melkeinpä ketjujenkin osalta. Ainoa mikä tuntuu oudolta on, ettei Nummelin tosiaankaan mahtuisi kuuden pelaavan pakin joukkoon.. mutta se nähdään

Sekin lienee selvää että Lehtinen-Koivu-Selänne on varma ketju, ikään kuin yhdessä viimeistä kertaa..
 

#7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kilonkingin kanssa samoilla linjoilla Lehtisestä, ehdottomasti mukaan jos vain on terveenä. Selänne-Koivu tutkapari ei toiminut ilman Lehtistä 2008 mm-kisoissa, mutta porukalla tuntuu unohtuneen myös kotikisat 2003, joissa ketjun kolmantena lenkkinä oli Peltonen. Hyvistä tehoista huolimatta ketju ei oikein missään vaiheessa päässyt juonesta kiinni. Tehoja tuli Ruotsi pelin lisäksi vain lähinnä heikkoja vastustajia vastaan (Suomi-Slovenia 12-0). Tähän näkisin syyksi "duunarin" puuttumisen ketjusta, jolloin Teemu-Saku kaksikolta loppuu tila kesken. Lehtinen tekee hirveän määrän likaista työtä kulmissa ja maalin edessä sitoen samalla muutaman miehen itseensä. Tähän ei esimerkiksi Peltonen pysty.

Muutenkin en ymmärrä mitä käyttöä Peltoselle olisi olympialaisissa. Hyökkäävään rooliin ei ole enää mitään asiaa ja puolustavaan rooliin löytyy selkeästi parempiakin miehiä. Villen kokemukselle ei todennäköisesti Selänteellä, Koivuilla, Timosella, Salolla yms. ole tarvetta. Toki onneksi moni ei Peltosta mukaan ole tunkemassa, toivottavasti ei Jalonenkaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös