Tulevan vapaapäivän ratoksi huvitin itseäni lukemalla koko keskusteluketjun kerralla läpi siitä alkaen, kun Suomen joukkue pääosin vuoti julkisuuteen. Loppujen lopuksi kaikki kirjoittajat hyväksyvät valitun joukkueen lähes sellaisenaan. Kirjoitan nyt pitkästi, tunnin luku-urakan innoittamana. Hypätkää yli, jos viestin pituus kauhistuttaa.
Eli lähinnä yhden miehen rannalle jääminen toistaiseksi on aiheuttanut vain porua - ei juurikaan muu. Siihen nähden hirmuinen keskustelu viestimäärällisesti on saatu aikaiseksi lähinnä Jussi Jokisesta ja siitä, ettei häntä valittu. Loppujen lopuksi voitaisiin pikemminkin todeta, että valmennusjohto valitsi erittäin odotuksenmukaisen joukkueen kisoihin. Aina joku yllätys joukossa on.
Kyllähän Jokinen pelimies on, mutta ei korvaamaton. Hänen ratkaisijan taitojaan on hehkutettu kovin tässä keskustelussa, mutta neljä maaliako on ollut saldo maaleissa tähän asti aikuisten maaotteluissa - ja moniko niistä huippumaita vastaan? Tätä en ole kyllä itse tarkastanut, mutta näin viestiketjun viesteistä muistelen.
Hyviä esityksiä NHL:ssä on kyllä ollut, mutta mikään ratkaisija "jumalan armosta" hän ei ainakaan leijonapaidassa ole vielä osoittanut olevansa. Ei moni muukaan, mutta Jokisen saama hehkutus täällä sai itseni miettimään hetkeksi, että keskustellaanko nyt ollenkaan samasta pelaajasta, jonka itse olen jäällä nähnyt.
Ja ylipäätään joukkuelajeissa kokonaisuus ratkaisee ja sen valmentajat ovat luoneet nyt haluamakseen - ikävä kyllä varmasti todennäköistä on, että ennen kisoja vielä muutoksiakin tulee. Toki toivon, ettei kukaan 23 pelaajasta loukkaannu ennen kisoja, mutta eikös se taas olisi jääkiekon kaltaisessa lajissa aika epätodennäköistä. Ja tällöin Jokinenkin noussee rinkiin. Toivotaan kuitenkin muutokset mahdollisimman pieniksi.
Mutta tähän yhden pelaajan perään itkemiseen muistutan toisesta lajista yhden esimerkin. Jalkapallon MM-kisojen ollessa Etelä-Koreassa ja Japanissa lähti Irlannin suurin tähti - Roy Keane - kotiin ovet paukkuen ennen ensimmäistäkään ottelua tapeltuaan valmentajan kanssa. Irlannin mahdollisuuksiin ei uskonut ennen hänen lähtöäänkään kukaan - lähdön jälkeen vielä vähemmän. Mutta vihreäpaidat pelasivat upean turnauksen noussen esimerkiksi viimeisellä minuutilla tasoihin Saksaa vastaan. Ja menivät jatkoon lohkostaan...
Katsotaan siis kaukalossa mitä tapahtuu ja itse uskon vahvasti Suomen mahdollisuuksiin. Missään nimessä menestyminen ei siihen ratkea, onko joukkueessa Jarkko Immonen vaiko Jussi Jokinen. Ja totta kai, etten petä odotuksia, kun JKL:stä käsin kirjoitan, täytyy loppuun todeta, että Immonen omaa todellakin potentiaalia vaikka ratkaisevaksi viimeistelijäksi ja on varmasti riittävän suoraviivainen pelaaja pieneen kaukaloon. Ei varmastikaan ollut vaikea valinta valmennusjohdolle.
Immosen näytöiksi voi esittää vaikkapa viimeisimmän EHL -turnauksen ratkaisseet rankkarit, Karjala -turnauksessa oli kiistatta paras pelaaja, Suomen paras hyökkääjä hän oli viime vuonna kovissa peleissä MM-kísoissa USAa ja Kanadaa vastaan, SM-liigan viime vuoden ehdottomasti kovin pelaaja ja hyvät näytöt maailman toiseksi kovimman liigaan huippujoukkueessa juuri nyt... nämä perusteet Immosen valinnalle täällä on jo mainittu. Perusteet, miksei pitäisi valita ovat puolestaan olleet melko heikkoja.
Kovuuden puute ei Immosen kohdalla pidä paikkaansa. Pelitempoon pienessä kaukalossa Immonen omalla pelinlukutaidollaan sopeutuu varmasti ja kiekkoa häneltä ei helpolla riistetä. Sopeutuu myös moneen rooliin ja ennen kaikkea on tällä kaudella pelannut konkreettisesti sekä laidassa että keskellä kovia pelejä ja eri ketjurooleissa - tällaista kokemusta ei monella pelaajalla käytännössä ole. On lisäksi erittäin kovakuntoinen ja taitava pelaaja. Erittäin hyvä valinta 13. hyökkääjäksi, jonka on oltava valmis melkein mihin tahansa turnauksessa.
Ja joukkueen kokemuksesta ja iästä vielä. Täällä muutama on kauhistellut vanhojen tähtien mukana oloa viimeisessä turnauksessaan ja kaivannut nuorempaa verta jäälle. Minäpä uskon, että Selänne, Lehtinen, Peltonen, Koivu S ja muut eivät pahemmin paikan tullen jännitä ja rentoutta on tiukassakin paikassa ratkaista. Nuorempi Koivu johtaa Suomen todellista ykköskenttää, joka taas on aivan tarpeeksi nuori koostumus (omaa jo kokemustakin). Vain pakkikaluston kapeus huolettaa, mutta onhan meillä loistavat veskat ja toistaiseksi riittävästi kovia pakkejakin - montaa puolustuslinjan loukkaantumista tilanne ei kestä, ehkä yhden ja Nummelin pystyisi korvaamaan sen.
Ja vielä ihan lopuksi, kun ihan jokunen täällä on ihmetellyt Jarkko Ruudun mukana oloakin, niin kyllähän se on niin, että siinä on kuitenkin joukkuepelaaja vailla vertaa. Kuinka monesti Jarkko on maajoukkueessa pettänyt? Siksi hän mukana on ja eipä täälläkään kuin jokunen sitä olekaan ihmetellyt. Jäi vain ketjusta mieleen yllätyksenä itselleni se pienikin kritiikki. Jarkko luo leijoniin kovuutta mutta omaa myös peliälyä.
