Tiedä sitten, mitkä ovat Jukka Jalosen ajatukset mutta koska kyseessä on lyhytkestoinen turnaus. Niin järkevää saattaisi olla hyödyntää jo seurajoukkueissa kaudella yhdessä pelaavien osaamista.
Eli siis:
Minnesota: M.Koivu - Miettinen
Anaheim: S.Koivu - Selänne
Carolina: T.Ruutu - J.Jokinen
Detroit: Leino - Filppula
Sinne sitten oman maun mukaan sentteitä, laitureita ja pelijärjestystä. J.Jokinen ja Filppula ovat ainakin pelanneet molempia NHL-tasolla.
Minnesotan ja Carolinan "parivaljakoista" kummatkaan eivät pelaa samassa ketjussa hajavaihtoja lukuunottamatta, joten ei tuossa paljon mitään järkeä ole. Lisäksi en missään nimessä menisi hajottamaan oikeaa tutkaparia M.Koivu-T.Ruutu, varsinkaan jos Ruutu pitäisi uhrata jollain Miettisellä... Eri asia jos ykkösketju olisi sitten Ruutu-Jokinen-Koivu-Miettinen, eikös se ykköskenttä oltu suunniteltu nimenomaan hyökkääväksi kentäksi?
Jos nyt jotakin vähän tuoreempia koostumuksia aletaan heittämään, niin tässä olisi jotain väsäyksiä:
T.Ruutu - M.Koivu - Pyörälä/J.Jokinen
Leino - O.Jokinen - Filppula
Hagman/Lehtinen - S.Koivu - Selänne
Bergenheim - Nokelainen - Lehtinen/Hagman
J.Jokinen/Pyörälä
Timonen - Salo
Lydman - Pitkänen
Koistinen - Lehtonen/Kukkonen
Salmela/Lepistö
Pyörälä jos saa pelinsä kulkemaan, on mielestäni yllätyskortti Vancouveriin, käytännössä modernimpi ja tuoreempi versio Lehtisestä.
Jos todellakin lähdetään tuon tutkapari-tsydeemin pohjalta rakentamaan koostumuksia, niin siinä tulee yksi probleemi: Ykköskenttä
ei ole se hyökkäävin kenttä, jonka sen pitäisi olla. Heitetäänpä siihen Hagman, Jokinen tahi Pyörälä, niin ketjussa ei ole yhtään ns. itselle pelaavaa pelaajaa eli puhdasta
hyökkääjää sanan varsinaisessa merkityksessä. Edellämainitut kaverit kun kaikki ovat tunnettuja tuosta kahdensuunnan pelistään enemmän kuin häikäisevistä hyökkäystaidoistaan... Tällaisen pelaajan stereotypiahan on Leino, mutta en kyllä siltikään lähtisi erottamaan tuota Leino-Filppula akselia, joka varmasti hioutuu hyvin yhteen koko kauden yhdessä pelaamisella.
Ja kun täällä on puhuttu että Selänteestä on hyötyä vain YV-pelaajana, joten heitetään nyt ylivoimakoostumuksetkin saman tien:
YV 1:
S.Koivu - M.Koivu - Selänne
Timonen - Salo
YV 2:
Filppula - O.Jokinen - Leino
Koistinen - Pitkänen
Noo, onhan tuo joukkue joka tapauksessa huomattavasti laajempi hyökkäysmateriaaliltaan kuin Torinossa, jossa kehissä oli anttilaaksosia ja villeniemisiä. Mielenkiintoista oli muuten Jukka Jalosen lausunto, että Vancouverissa on kolmesta seitsemään pelaajaa Euroopasta... Itsehän en saanut mahdutettua tuohon kuin Lehtosen, ja minusta mahdollisen pieni määrä pelaajia olisi optimaalinen tilanne. Kun oletetaan että Pyörälä ja Niko Kapanen ovat samalla viivalla olympialaisiin lähdettäessä, eli tilanteessa on kaksi tasavahvaa pelaajaa valmennusjohdon mielestä. Kumman itse ottaisitte? Totta kai minä ottaisin sen, joka on pelannut kauden P-Amerikassa ja joka on pelannut koko kauden pienen kaukalon ehdoilla mieluummin kuin sen, joka on pelannut Euroopan lentokentillä vieläpä sarjassa, jossa fyysistä kontaktia ei juuri ole, eli sanalla sanoen tämä toinen kaveri on pelannut neitikiekkoa koko talven.