Suomi Vancouverissa 2010

[Johnnie]

Alkukauden perusteella:

Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Kimmo Timonen - Sami Salo

Olli Jokinen - Saku Koivu - Teemu Selänne
Joni Pitkänen - Toni Lydman

Ville Leino - Valtteri Filppula - Niklas Hagman
Petteri Nummelin - Ossi Väänänen

Mika Pyörälä - Niko Kapanen - Sami Kapanen
Mikko Lehtonen

13. Jarkko Ruutu


Miikka Kiprusoff
Niklas Bäckström

Kyllä meillä on nyt ihan erilainen käsitys alkukaudesta, jos olet ottamassa jotain kapasia taikka Väänästä kehiin.

Kolmosmaalivahtia valittaessa ei todellakaan katsota tulevaisuuteen, vaan otetaan kolme parasta vaihtoehtoa. Turnauksessa voi sattua mitä tahansa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kolmosveskan paikasta taistelevat lähinnä Niittymäki ja Rinne. Lehtonen on edelleen lasaretissa ja Toskalan tilanne on mikä on.

Onko mieleesi juolahtanut sellainen vaihtoehto, että jonkun loukkaantuessa voidaan kutsua uusi molari kehiin? Koodinimi junnu voidaan pitää sitten edelleen kolmosena. Ja mielellään kuulisin perustelut miksi Rinne menee tällä hetkellä ohi vaikkapa Niemestä, joka on pelannut Chicagon maalilla todella hyvin. Okei, okei ymmärrän että Rinteellä on allaan uskomaton tulokaskausi, ja ykkösvahdin status, mutta itse puhuit nimenomaan tämän hetken tilanteesta, jolloin Rinne ei todellakaan kuulu kisajoukkueeseen. Lehtosella taas vaivaa nuoruuden kuntopohja, jota hän ei silloin hankkinut. Toskala on nähty, kuten sanottua Rinne ei tämänhetkisillä otteillaan kisalippua ansaitse, joten jäljelle jäisivät vain Niittymäki, Niemi ja Rask. Toki jos kolmosveskari valitaan puhtaasti pelillisistä ansioista, niin Nitty on ykkösvaihtoehto, mutta itse olisin edelleen Raskin tai Rinteen kannalla. Ja puhun edelleen tämänhetkisestä tilanteesta, voihan olla että Rinne saa edelliskauden tasonsa takaisin kuin taikaiskusta.

Kenttäpelaajista ottaisin nyt Lepistön kolmospariin, sen verta vakuuttavasti Sami on ilmeisesti pelannut. O.Jokisen sen sijaan pudottaisin tämänkautisten
otteiden perusteella, mutta epäilen riittääkö valmennuksella kanttia pudottaa tämän kaliberin pelaaja tiimistä. Jussi Jokinen taas saattaisi olla juuri se puuttuva palanen ykköseen Ruudun ja Koivun rinnalle, sillä jos noiden esitysten perusteella ei anneta kunnon paikkaa, niin ei sitten millään.

Tapaus Nummelin on sitten asia erikseen. Ainakin Jatkoajassa leirit tuntuvat olevan puolesta ja vastaan, ja itse kuulun ehdottomasti tähän jälkimmäiseen leiriin. On kertakaikkiaan järjetöntä raahata mikkihiiri pappa pienen kaukalon fyysiseen peliin, vaikka pelaisikin pelkkää ylivoimaa. Aivan turha ottaa pelkäksi ylivoimatykiksi sillä viivalla riittää ihan tarpeeksi tulivoimaa muutenkin Pitkäsen, Timosen ja Salon muodossa, jotka kaikki painivat muilta pelillisiltä avuiltaan täysin eri sarjassa.

T.Ruutu - M.Koivu - J.Jokinen
Hagman - Filppula - Leino
Pyörälä - Koivu - Selänne
Bergenheim - Nokelainen/Korpikoski - J.Ruutu
Pihlström tms.

Timonen - Salo
Pitkänen - Lydman
Lepistö - Lehtonen
Salmela

Bäckström
Kiprusoff
Niemi/Rask/Niittymäki

Hagmanin suhteen olen jo vähän kääntänyt takkiani, mielestäni nyt puhutaan uhan eristä pelaajasta kuin vaikka Dallasin aikaisesta Hagmanista, jolloin se varsinainen läpimurto vasta tuli. Kaverin kädet käyvät välillä kuin Pat Kanella, ja viimeistelyssäkään ei ole enää niin suuria ongelmia. Pyörälä on nuoren miehen Jere Lehtinen, pitäisi sopia loistavasti Sakun ja Teemun rinnalle, ja Bergiellä on hyvää kokemusta nelosketjun energiapelaajan roolista.

 

[Teisa]

Onko mieleesi juolahtanut sellainen vaihtoehto, että jonkun loukkaantuessa voidaan kutsua uusi molari kehiin?

Väärin. Joukkueiden tulee nimetä 20 kenttäpelaajaa ja 3 maalivahtia ennen turnauksen alkamista, eikä turnauksen aikana voi enää nimetä uusia pelaajia loukkaantuneiden tilalle. Mitä tulee Rinteen ja Niemen vertailuun, niin Rinne menee kyllä heittämällä ohi Niemestä. Rinne myöskin valittiin olympialeirille mukaan toisin kuin Niemi.

O.Jokisen sen sijaan pudottaisin tämänkautisten
otteiden perusteella, mutta epäilen riittääkö valmennuksella kanttia pudottaa tämän kaliberin pelaaja tiimistä.

Samalla logiikalla voisit pudottaa joukkueesta myös Saku Koivun, joka on Jokisen takana pistepörssissä.

T.Ruutu - M.Koivu - J.Jokinen
Hagman - Filppula - Leino
Pyörälä - Koivu - Selänne
Bergenheim - Nokelainen/Korpikoski - J.Ruutu
Pihlström tms.

Korpikoski ei tule mahtumaan joukkueeseen, ei ole Phoenixissa mahtunut edes pelaavaan kokoonpanoon välillä. Myöskään Bergenheimiä ja Nokelaista ei nähdä joukkueessa ilman loukkaantumisia.

 

[Johnnie]

Väärin. Joukkueiden tulee nimetä 20 kenttäpelaajaa ja 3 maalivahtia ennen turnauksen alkamista, eikä turnauksen aikana voi enää nimetä uusia pelaajia loukkaantuneiden tilalle. Mitä tulee Rinteen ja Niemen vertailuun, niin Rinne menee kyllä heittämällä ohi Niemestä. Rinne myöskin valittiin olympialeirille mukaan toisin kuin Niemi.

Entä sitten? Puhuimme nimenomaan tämänhetkisestä molareiden tilanteesta, etkä voi kiistää sitä tosiasiaa, että Niemi on pelannut huomattavasti Rinnettä paremmin. Ja en usko että Jalonen osasi ennalta aavistaa näiden kahden otteita, joten Jalonen otti ennalta kovimmat nimet leiritykseen. Ja siltä varalta ettet tiedä: tuota lopullista kokoonpanoa, jonka ulkopuolelta ei voi valita pelaajia, ei muuten ole lyöty vielä lukkoon.

Samalla logiikalla voisit pudottaa joukkueesta myös Saku Koivun, joka on Jokisen takana pistepörssissä.

En käytä näiden pelaajien kohdalla samaa logiikkaa, koska itse asettaisin heidät eri rooleihin. Koivusta tulisi ns. yleiskentän, ehkä hieman puolustavamman kentän johtaja, kun taas Jokinen olisi lähes pakko asettaa hyökkäävään ketjuun

Korpikoski ei tule mahtumaan joukkueeseen, ei ole Phoenixissa mahtunut edes pelaavaan kokoonpanoon välillä. Myöskään Bergenheimiä ja Nokelaista ei nähdä joukkueessa ilman loukkaantumisia.

Ilmeisesti kuulut Suomen jääkiekkomaajoukkueen johtoportaaseen, kun pudottelet pöytään tuollaisia faktoja. Syyt näihin olisi vielä mukava kuulla.

 

[Lynx canadensis]

Mitä tulee Rinteen ja Niemen vertailuun, niin Rinne menee kyllä heittämällä ohi Niemestä.

True. Montas peliä Niemellä onkaan alla? Hyviä otteita kieltämättä, mutta ei statukseltaan kuitenkaan maalivahti joka voisi pelata joka ilta NHL:ssä tasaisin ottein.
Rinne taas on pienessä kaukalossa isokokoisena maalivahtina hyvän puolustuksen takana hyvässä vireessä ollessaan hyvä maalivahti, mutta onko se tarpeeksi?
Itse heittäisin Raskin kolmoseksi.

Korpikoski ei tule mahtumaan joukkueeseen, ei ole Phoenixissa mahtunut edes pelaavaan kokoonpanoon välillä. Myöskään Bergenheimiä ja Nokelaista ei nähdä joukkueessa ilman loukkaantumisia

Tälle tosiaan perusteluja. Korpikosken ymmärrän, jos kerran on näin ettei ole mahtunut kokoonpanoon, itse en ole seurannut häntä. Bergenheim ja Nokelainen kuitenkin olisivat hyvä, fyysinen jarrukaksikko, jonka rankkaisin pienessä kaukalossa pelatessa Pyörälä-Kapanen -kaksikon eteen.

 

[Teisa]

Tälle tosiaan perusteluja.

Niko Kapanen menee Nokelaisen edelle valittaessa nelosketjun sentteriä. Kapanen on hoitanut tuon roolin mallikaasti aiemminkin, ja Nokelaisella ei ole puolestaan yhtään arvokisakokemusta. Lisäksi Nokelainen on kärsinyt alkukauden loukkaantumisista (mm. nivusvamma)

Bergenheimin edelle neloskenttään menevät J.Ruutu ja Hagman, ehkä Miettinenkin. Bergenheim ei ole esiintynyt mitenkään edukseen aiemmissa arvokisoissa. Selvyyden vuoksi tässä omat ketjuhahmotelmani:

T.Ruutu M.Koivu J.Jokinen
Lehtinen S.Koivu Selänne
Leino O.Jokinen Filppula
J.Ruutu N.Kapanen Hagman
13. Peltonen

Tässä rosterissa on se hyvä puoli, että jos peli ei kulje niin tarjolla olisi toinenkin valmis ketjukoostumus:

T.Ruutu M.Koivu Filppula
Lehtinen S.Koivu Selänne
Peltonen O.Jokinen J.Jokinen (Torinon ketju)
J.Ruutu N.Kapanen Hagman
13. Leino

Lehtisen pelikunto on tietenkin suuri kysymysmerkki, ja hänen poisjääntinsä sekottaisi pakan taas uusiksi.

Varalla: Miettinen, Bergenheim, Nokelainen, Pyörälä

 

[Touho]

Tässä omat ketjuhahmotelmat:

Filppula-MKoivu-TRuutu
Selänne-SKoivu-Lehtinen
JJokinen-OJokinen-Leino
Hagman-NKapanen-Miettinen

Salo-Timonen
Pitkänen-Lydman
Lepistö-Lehtonen

Bäckström
Kiprusoff

Elikkä neloseen viime MM-kisojen ykköskenttä, kuitenkin kemiat pelaavat, eihän Suomi tule lähellekään saamaan samaa 4 NHL ykköskenttää, mutta hyvällä tai oikeastaan erinomaisella roolituksella Suomi voi olla korkealla. Puolustukseen nostaisin Lepistön sillä on ollut hyvä tällä kaudella. Jussi Jokinen on pelannut aiemminkin Olli Jokisen rinnalla joten jatkaa nytkin. Lehtisen kunto kisojen alla arvoitus, sen verran lasia on kaveri ollut että pelejä jää turhan paljon väliin, pysyisi nyt terveenä kun Gaborik pysyy myös.

 

[gasp]

Mistä alkukaudesta nyt puhutaan?

Lähinnä NHL-kautta tarkoitin, kun en SM-liigaa kauheasti seuraa. S.Kapanen tuntuu vain olevan sopiva pelaaja neloseen ja alivoimaan kokemuksen ja monipuolisuuden vuoksi. Tietenkin tähän paikalle on tarjolla myös Korpikoskea ja Nokelaista yms.

 

[juhoe]

alkukauden, viimekauden, sitä edellisen kauden, siitäki parin edellisen kauden, menettein mm-kisojen, olympialaisten ja world cuppien perusteella..

T.Ruutu - M.Koivu - J.Jokinen/ (Miettinen)
Hagman - Filppula - Leino/ (OJ)
Lehtinen/ (Pyörälä) - S.Koivu - Selänne
S.Kapanen - N.Kapanen/Korpikoski - J.Ruutu

+ Peltosen Ville


Timonen - Salo
Pitkänen - Lydman
Lepistö - Lehtonen

+ Nummelinin Petteri


Kiprusoff
Bäckström
Rask/Rinne

oma ennustukseni on (ellei karalahden jere oo paikalla estämässä tilanteen kehittymistä), että Ruotsi (Fopan johdolla) lyö Suomen finaalissa 3-2 ja Kummola syö itsensä hengiltä..

 

[aquanqua]

Aika moni Suomen ykkösmaajoukkueen runkopelaajista on jo ehtinyt missata pelejä tämän kauden aikana, vaikka esimerkiksi NHL:ssä on pelattu vasta vajaa kuukausi ja reilu 10 kierrosta. Filppula, Salo, Lydman ja Pitkänen ovat ainakin jo kerenneet käydä tai parhaillaan ovat vemppaosastolla. Positiivista alkukaudessa on ollut Sami Lepistön nouseminen NHL-joukkueen pelaavaan kokoonpanoon ja hän on sen lisäksi esittänyt ilmeisesti varsin hyviä otteita Phoenixissa.

Kaikesta huolimatta on aika oikeutettua sanoa, että Suomen puolustuspeli ja samalla menestysmahdollisuudet koko turnauksessa lepäävät Kimmo Timosen, Sami Salon, Toni Lydmanin ja Joni Pitkäsen muodostaman rungon harteilla. Heidän pitää helmikuussa olla ensinnäkin pelikuntoisia ja sen lisäksi todellisessa huippuiskussa.

 

[Kassandra]

Näillä miehillä kohti mestaruutta!

1. Leino - Filppula I. - Selänne
Pitkänen - Vatanen

2. Strömberg K. - Lehterä - Salminen S.
Nummelin - Jyrkkiö

3. Lehtinen - Rajala J. - Granlund
Timonen - Kaario

4. Hagman - Kapanen N. - Ruutu J.

 

[mtt]

Valitettavaa on se että suomalaiset ovat tiukasti pakkasella +- tilastossa NHL:ssä. Esim. Mikko Koivu jopa -10. Ja heidän joukkueensa ovat NHL:n surkeimmat (Anaheim, Minnesota, Toronto, Carolina). Minkä verran joukkueiden huono menestys menee suomalaisten piikkiin?

Fakta vaan on se että Suomella on kapea kärki ja vaikka he pelaavat huonosti niin muitakaan ei ole. Vancouverista ei menestystä tule. Pikku provo...

 

[Alejandro]

Faktahan on se, että se nyt on aivan sama ketä sinne laitetaan häviämään. Ratkaisu peli ollaan jo hävitty.

Faktahan on se, että yhtään peliä ei olla vielä pelattu - saati sitten hävitty.

 

[Teisa]

Ville Leinon osakkeet ovat laskemassa. Kauden alussa hän sai vielä hyvin peliaikaa, mutta nyt viimeisimmissä peleissä jääaika on pudonnut 10 minuutin tuntumaan - viime pelissä jopa alle 10 minuutin. Lisäksi hän joutui seuraamaan yhden pelin katsomosta. 12 pelissä syntyneet tehot 2+1 eivät ihan vastaa odotuksia. Tähän kun lisää vielä sen, että ennen Filppulan loukkaantumista heidät oli siirretty jo eri ketjuihin, niin alkaisiko Leinon olympiapaikka olla uhattuna? Tiedä sitten kuka sen Leinon paikan ottaisi..

 

[aquanqua]

Joo, kyllähän Leinon voi reilusti lisätä siihen pitkään suomalaispelaajien listaan, joiden alkukausi NHL:ssä on ollut pettymys. Viime vuonna Leino pääsi vähän puskista yllättämään vastustajien heikompia kenttiä vastaan, mutta nyt hänet jo jollain tavalla tiedetään, odotukset ovat huomattavasti suuremmat ja vastassa on usein vastustajien parhaat pelaajat. Fyysisesti Ville on vieläkin aika kevyttä kamaa kamppailutilanteissa ja luistelu on myös hänen suuri heikkous.

Tietysti kausi on vasta alussa ja olympiaturnaus on lyhyt maajoukkuetapahtuma, mutta vähän huolestuttaa tuo kokonaisuudessa suomalaisten osalta hyvin heikosti sujunut NHL:n alkukausi. Mitään tajunnanräjäyttäviä yllättäjiä ei ole löytynyt, mutta alisuorittajia, kriisijoukkueissa pelaavia(ei voi olla vaikuttamatta pelaajien itseluottamukseen), loukkaantuneita ja tasapaksusti suorittaneita olympiaehdokkaita tai profiilipelaajia kyllä löytyy vaikka muille jakaa.

Ilmeisesti lopullisen olympiamiehistön on oltava selvillä jo 31.päivä joulukuuta, joten ihan mielenkiintoisia hetkiähän tässä eletään. Suomen joukkueen osalta omat ennakkotunnelmat ovat ainakin nyt hieman pelonsekaiset yllä mainittujen syiden takia ja osittain senkin takia, että JJalosen mj-päävalmentajapesti on tähän asti ollut lähinnä kauniita korupuheita.

 

[Pascal Lemoix]

Kyllähän Suomen olympiaprojektin kannalta on suorastaan huolestuttavaa, jos Koivun ja Selänteen yhteispeli ei ala tuottaa hyvää hedelmää. Vuodesta 1998 asti tämä akseli on ollut maajoukkueen ydinakseli, joka tosin on kerran ollut myös sekoittava tekijä (Sheddenin MM-kisoissa). Yleensä tuskaisinta jääkiekossa on väkisin jahdata jotakin, mikä on joskus toiminut. Näihin kisoihin tuskin tehdään vielä täysremonttia, jossa koko osasto Peltonen-Koivu-Lehtinen-Selänne poistuu joukkueesta. Vaikka jossakin vaiheessa tämäkin on tehtävä.

Maajoukkueen viestikapulaa on soviteltu Olli Jokisen käteen, mutta ei se siihen ole oikein koskaan sopinut. Pikemminkin näyttää, että todellinen johtajuus säilyy Koivun suvussa, mutta ottaa uuden etunimen.

Juuri nyt siis näyttäisi, että Vancouveriin matkaa Suomesta parhaat päivänsä nähnyt, raihnainen joukkue, joka toivoo, että vielä virtaa.

 

[aquanqua]

...
Juuri nyt siis näyttäisi, että Vancouveriin matkaa Suomesta parhaat päivänsä nähnyt, raihnainen joukkue, joka toivoo, että vielä virtaa.

Kyllä ja ainahan kaikki on suhteessa myös vastustajien tasoon; ainakin omasta mielestäni kärkimaista Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat saavat Vancouveriin huomattavasti paremmat joukkueet/pelaajamateriaalin kuin Torinoon. Sen lisäksi hallitseva olympiamestari Ruotsi saanee kisoihin todella vahvan joukkueen.

Tällä hetkellä, jos jotain ennakkoarvioita pitäisi heittää, niin Kanada sekä Venäjä ovat ehdottomia ennakkosuosikkeja, Ruotsi on hieman näiden takana ja nuoret jenkit mitalitaiston mustalammas. Kultamitali on hieno tavoite Suomen maajoukkueelle, mutta en kyllä ihan heti näe Leijonien tai Tsekin taistelevan siitä kirkkaimmasta palkinnosta ja "suuresta seitsemästä" Slovakia on lähtökohtaisesti kaikkein heikoin.

 

[Viljuri]

Kyllähän se sille valitettavasti näyttää, ettei Vancouverista ole tulossa yhtään mitään jälkipolville kerrottavaa.

Puolivälieriin ehkä hikisesti ja puolivälierissä parilla kolmella maalilla turpaan, ilman että vastustajan tarvitsee edes yrittää parastaan. Onneksi lähetykset ovat siihen kellonaikaan, ettei isompaa vahinkoa jääkiekon julkikuvalle pääse syntymään. Profiilipelaajista Teemu Selänteen ja kumppaneiden olisi vakavasti harkittava osallistumistaan tähän projektiin, seurajoukkueensa ja omien unelmiensa tähden, sillä tämä jättekiva -projekti uppoaa varmemmin kuin Wasa-laiva neitsytmatkallaan, eikä tähän tarvita edes mitään jäävuorta kuten Titanicin onnettomuuden yhteydessä. Piirustukset ovat jo lähtökohdiltaan päin prinkkalaa, osa miehistöstä selkeästi liian isossa laivassa (esimerkiksi Niko Kapanen) eikä perämiehestäkään (RD) ole mitään apua.

Maajoukkueessa vallitsee kulttuuri, joka 1) ei tuo tulosta, 2) ei vie kiekkoa eteenpäin ja 3) eikä edes kehitä yksittäisiä pelaajia.

Jukka Jalonen on tämän kehityssuunnan kasvot. "Ihan kivat" kommentit medialle eivät riitä, eikä pikkukaupungissa onnistuminen vie mihinkään, kun meno on kuitenkin hajutonta & väritöntä & mautonta. Se, että sisältöäkin puuttuu vielä kaiken päälle, on jo sellaista, että viimeistään keväällä Liiton päättäjien olisi vedettävä johtopäätökset tai sitten heidät on kerta kaikkiaan syrjäytettävä.

Samalla maajoukkuetoiminnalle voitaneen asettaa paremmin pelaajia ja seuroja palvelevat tavoitteet.

 

[palle fontän]

Kyllähän se sille valitettavasti näyttää, ettei Vancouverista ole tulossa yhtään mitään jälkipolville kerrottavaa.

Tästä samaa mieltä. Materiaali on niin heikko verrattuna muihin kiekkomaihin. Sitten on tietysti ne ynnämuut maat.

Maajoukkueessa vallitsee kulttuuri, joka 1) ei tuo tulosta, 2) ei vie kiekkoa eteenpäin ja 3) eikä edes kehitä yksittäisiä pelaajia.

Aika kovia väitteitä, voisitko perustella jollain tapaa?

Jukka Jalonen on tämän kehityssuunnan kasvot. "Ihan kivat" kommentit medialle eivät riitä, eikä pikkukaupungissa onnistuminen vie mihinkään, kun meno on kuitenkin hajutonta & väritöntä & mautonta. Se, että sisältöäkin puuttuu vielä kaiken päälle, on jo sellaista, että viimeistään keväällä Liiton päättäjien olisi vedettävä johtopäätökset tai sitten heidät on kerta kaikkiaan syrjäytettävä.

Ainakin viime MM-kisat tarjosivat Suomelta ennakkoluulotonta pelaamista, esim. Kanadaa vastaan käyty ottelu oli maajoukkueen osalta parasta kiekkoviihdettä pitkiin aikoihin.

Samalla maajoukkuetoiminnalle voitaneen asettaa paremmin pelaajia ja seuroja palvelevat tavoitteet.

Tätä varmaan pitäisi vähän avata. Millaista tavoiteasettelun pitäisi olla?

 

[Viljuri]

[...] Aika kovia väitteitä, voisitko perustella jollain tapaa?

Maajoukkue palvelee ensisijaisesti Liiton taloutta, mutta Liiton talous tai kabinettien valtapelit ei suinkaan aina palvele lajin etua, puhumattakaan seurojen tai pelaajien enemmistön edusta.

Sen sijaan, että Hjalliksen halliin hommataan mahdollisimman paljon tyhjälle salille pyöriviä maksettuja näytäntöjä, tai että Lintumäki saa kokea onnistumisen elämyksiä edes jossakin asiassa tai että jokaiselle jyväskyläläiselle olisi aina Liiton eläke- tai pakastevirka odottamassa, niin on saatava aikaan jotakin muutakin.

Alkuperäisessä viestissä esittämäni kolme asiaa ovat keskenään ristiriidassa, joten niiden asettaminen ja arvottaminen nykyistä parempaan kuosiin ei välttämättä onnistu ihan joka jampalta.

Yhteistyökumppaneihin mediaan päin olisi tuotava esille, että TV-sopimusten tärkeydestä huolimatta valmentajan pelitavan tai henkilön korostamisesta olisi kyettävä siirtymään eteenpäin, moniarvoisempaan lähestymistapaan, sillä epäonnistuminen tässä johtaa enemmän tai vähemmän avoimeen kapinaan.

Tätä varmaan pitäisi vähän avata. Millaista tavoiteasettelun pitäisi olla?

Se, mitä yllä lukee. Intressiristiriidat vaikuttavat maajoukkueen toimintaan ja koko lajin tulevaisuuteen. Maajoukkue loi ennen edellytyksiä, nyt se syö niitä suuta suuremmalla.

Ainakin peliä ja pelaajia on saatava paremmin esiin valmentajien ja median edustajien sijaan. Tämä tarkoittaa varmasti mm. sitä, että maajoukkueturnauksia tulisi järkeistää, aivan turha viilata maksavaa yleisöä linssiin näillä Perä-Hikiän sammuneiden All-Stars -miehistöjen kohtaamisilla nykyiseen malliin vaan laatutietoisuutta pelistä ja pelaajista on kasvatettava.

Jos tässä epäonnistutaan, niin asemia menetetään. Ja ainoa syy sille, että nykyinen malli kelpaa maksavalle yleisölle edes jotenkin, on siinä, että muissa viihdemuodoissa ollaan yleisesti vielä jääkiekkoakin toistaitoisempia mm. totalitaaristen ja psykoottisten johtamismallien arvostuksessa.

 

[palle fontän]

Maajoukkue palvelee ensisijaisesti Liiton taloutta, mutta Liiton talous tai kabinettien valtapelit ei suinkaan aina palvele lajin etua, puhumattakaan seurojen tai pelaajien enemmistön edusta.

Ihmettelen siis, että miksi ehdotit päävalmentajan kenkimistä, kun suurin vika on mielestäsi liitossa korkeammalla tasolla? Eikä siinä, Jalosen voi kenkiä, mutta mistä saadaan parempi? Liiton kähminnöistä huolimatta suurin vika suomalaisessa kiekossa on tällä hetkellä heikko pelaajataso. Mitä taas tulee näihin perähikiän turnauksiin, niin turnausmääristä ei yksin päätä täkäläinen liitto ja NHL vie parhaat miehet. Jääkiekossa ei maajoukkueen ympärille ole mahdollista rakentaa samanlaista käsitettä kuin esimerkiksi jalkapallossa. Se on kyllä totta, että maajoukkuepelaaja tällä hetkellä on ihan erilainen käsite kuin 15 vuotta sitten. Joku tuolla toisaalla ehdottikin, että maajoukkuetasoiseksi pelaajaksi kutsuttaisiin ainoastaan kavereita, joilla on realistinen mahdollisuus päästä MM-kisoihin (tai jopa olympialaisiin). EHT-taso sitten erikseen.

Maajoukkueen luomista edellytyksistä esim. pelaajille olen vahvasti eri mieltä. Suomalaiset pelaajat scoutataan niin tarkasti jo muualla, pienistä maista näitä löytöjä voi tullakin. Eipä itse asiassa tule mieleen yhtään pelaajaa, joka olisi saanut jonkinlaisen potkun uralleen maajoukkueen ansiosta.

 

[Viljuri]

Itse asiassa en ehdottanut Jukka Jalosen kenkimistä, ehdotin Liiton päättäjien syrjäyttämistä. Valmentajan nimi ei kuitenkaan ole täysin irrelevantti, vaikka valmentajan persoonan korostamisesta pitäisikin kyetä siirtymään enemmän pelin ja pelaajien korostamiseen.

Jukka Jalonen on pyörinyt keskustelussa myös mahdollisena IFK:n tulevana valmentajana, joten kysymys ei sinällään ole Jukasta, enemmän kysymys on Lintumäestä, Hjalliksesta, Seppäsestä ja kaiken kruununa myös Kummolasta. Siitäkin huolimatta, että kolmen ensiksi mainitun tähti ja vaikutusvalta on laskussa tai kääntymässä laskuun.

Mitä sitten olympiaprojektilta kiekkoperheen tulisi hakea?

Kysymyksessä on näillä näkymin viimeinen best-on-best -turnaus, jonka TV-näkyvyys on haasteellinen aikaerosta johtuen ja entistä haasteellisemmaksi positiivisen saldon kerääminen projektista muuttuu, kun vastustajat ovat niin paljon edellä, eikä esimerkiksi pelitapaa saada millään raavituksi kokoon käytettävissä olevassa ajassa.

Kuitenkin, miksi projektiin ei lähdetä tosissaan, valitsemalla oikeat miehet ja roolittamalla nämä miehet tiukasti?

Valittaisiinko tosissaan tehtyyn projektiin löysä taitopuolen sentteri, jonka kehityskäyrä ei ole pelkästään laskeva, vaan se sittemmin jo romahtanut, ilmeisesti karnevaalipelien (jotka nekin osoittavat epätasaisuutta koko uran ajalta, mukaan lukien tärkeimmät pelit) ja valmentajan kanssa yhteisen historian perusteella? Eikä tämä mainittu henkilö olisi optimaalinen tuolle pelipaikalle, vaikka olisi uransa huipulla.

Toki olisi laajennettava näkökulmaa siihen, että jopa täysin varjojen mailla pisteiden ym. valossa hiihtelevä kaveri voi olla joukkueelle käyttökelpoinen, jos täyttää nurkumatta ruutunsa. Ville Peltonen ja Sami Kapanen voivat siis tätä kautta olla edelleen aktuelleja, koska aiempi historia osoittaa heidän käyttökelpoisuutensa joukkueelle, "barring injuries".

Jos taas koko Jalosen/Kummolan viestinnän tarkoituksena on pitää Euroopassa pelaavia kavereita suloisessa epätietoisuudessa mahdollisuuksistaan olympiajoukkueeseen, esimerkiksi motivoidakseen näitä osallistumaan maajoukkuehöntsiin, niin tilanne lähenisi jo tarkoituksellista harhaanjohtamista, ja kahta kovemmin vaatisi kiekkoperheeltä toimenpiteitä.

 

[Viljuri]

Varmaan liittyy tähänkin ketjuun, kun lajijohtajana Vancouverissa toimii: Tuntematon Matti Nurminen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajaksi / HS.

Tai siis Hietanen toimii lajijohtajana. Urpo kerrallaan tai jotakin.

 

[mjr]

Kyllä ja ainahan kaikki on suhteessa myös vastustajien tasoon; ainakin omasta mielestäni kärkimaista Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat saavat Vancouveriin huomattavasti paremmat joukkueet/pelaajamateriaalin kuin Torinoon. Sen lisäksi hallitseva olympiamestari Ruotsi saanee kisoihin todella vahvan joukkueen.

Parhaiden maiden turnaukseen terävin huippu saa aina selvästi paremman materiaalin mukaan kuin Suomi. Emme pysty kilpailemaan materiaalillamme, mutta aiemmat huipputurnaukset ovat osoittaneet, että silti voimme pärjätä erinomaisestikin paras yhdestä -formaatilla (poislukien tietysti loppuottelut...) Hyvä asenne, kurinalaisuus, loistava maalivahtipeli, omien paikkojen käyttäminen - tällä reseptillä on mahdollisuus edetä pitkälle. Toki esimerkiksi loppuottelupaikka on varmasti hyvin epätodennäköinen saavutus, mutta tällä formaatilla sekin on mahdollinen.

 

[Lynx canadensis]

MTV3:n kiekkotiimin valinnat Vancouverin kisakoneeseen nykynäyttöjen perusteella:

Maalivahdit:
Niklas Bäckström - Miikka Kiprusoff - Pekka Rinne

1. kenttä:
Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Sami Salo - Kimmo Timonen

2. kenttä:
Jere Lehtinen - Saku Koivu - Teemu Selänne
Toni Lydman - Joni Pitkänen

3. kenttä:
Niklas Hagman - Olli Jokinen - Valtteri Filppula
Ossi Väänänen - Sami Lepistö

4. ketju:
Antti Miettinen - Ville Leino - Sami Kapanen

13. hyökkääjä: Niko Kapanen

7. puolustaja: Lasse Kukkonen

Tiedä sitten mitä on ajateltu nelosketjua valittaessa, en kyllä jääkään ihmettelemään, kyseessä kuitenkin maikkari.

Tuolla videolla jossa nämä valinnat esiteltiin, Toni Lydmanin kohdalla näytettiin vain pari omiin mennyttä maalia... Lydman nyt ei highlight-otteita yleensä esitä mutta kuitenkin.

Jos tämänhetkisiä esityksiä katsotaan, niin Niittymäki menee kolmoseksi. Ja Jarkko Ruutuhan on silloin mukana ehdottomasti jo pelkästään pisteiden perusteella, Miettisen tai Kapasen tilalla. Ville Leinokaan ei ole kuitenkaan ole parasta nelosketjukamaa.

 

[Rantojen mies]

Sörkätäänpä omakin lusikka soppaan. Pakko alkuun kuitenkin mainita että mielestäni suomella on hyvät mahdollisuudet selviytyä pronssipeliin, missä mitali on yhden ottelun päässä. Voittokin on mahdollista, joskin erittäin epätodennäköistä. En kuitenkaan ala maalaamaan piruja seinille tai itkemään jo valmiiksi tulevista tappioista, vaan ennemmin uskon voittoon ja kannustan Leijonia viimeiseen asti - otetaan tappiot vastaan sitten jos ja kun niitä tulee.

Hyökkäyskalusto:

1: T.Ruutu - M.Koivu - N.Hagman
Ykkösen ruutu-mkoivu akseli on selkeä suomen ykköskentän perusta. Koivu on pelannut kohtuullisen alkukauden, vaikka omissa onkin soinut enemmän mitä toisessa päädyssä. Tähän syytä on kuitenkin haettava enemmän Minnesotan pakkikalustosta, kuin Koivusta. Tilastoja jos kuitenkin nostetaan esiin, Koivu on (tälläkin kaudella [57.6%]) ollut loistava aloittaja ja Hagmanin laukaisuprosentti (montako % laukauksista menee maaliin) on yli 15% kuluvalla kaudella.

2: Pyörälä/Lehtinen - S.Koivu - Selänne
Koivun peli tulee NHL:ää paremmin esille Vancouverissa, koska siellä pelataan kansainvälisillä säännöillä missä Koivun liike/halu/intensiteetti tuo enemmän jäähyjä. Lehtinen on paikkaan ykkösenä, koska on ehkä hieman enemmän peliä tekevä Pyörälään verrattuna, vaikka Mikan peli onkin parantunut silminnähden kauden aikana. MP sopii myös muihin rooleihin tarvittaessa. Olympiakulta edellyttää Selänteen onnistumisia yv:llä sekä tasaviisikoilla. Yli 20% laukaisuprosentti kertoo kaverin "jyvän" olevan kohdillaan.

3: Filppula - O.Jokinen - J.Jokinen
Täyspotti edellyttää myös OJ:n käyttämisen ja kaverin onnistumisen. JOS rinnalla olevat epäitsekkäät(!) jampat (ketä loppupeleissä ovatkaan) jakavat OJ:lle kiekkoa laukaisupaikkoihin, tulosta VOI syntyä. Ketjun koostumus on kuitenkin helppo muuttaa jos homma ei toimi: nakataan vaan Filppula keskelle ja 13. hyökkääjä laitaan.

4: J.Ruutu - Nokelainen/Pyörälä - Bergenheim
Jos Lehtinen on kunnossa, keskellä on Pyörälä. Ruutu pelaa parasta kauttaan ja on mielestäni tärkeä suhteellisen pienikokoiselle Leijonalaumalle. Bergenheimin kausi on ollut nousujohteinen ja kaverin liike on vakuuttanut minut. Vittumainen kolossi - jarruspesialisti - joka paikasta laukova väkkärä. Mielestäni toimiva jarruketju joka Bergenheimin liikkeellä ja Rudin "kikoilla" rikkoo vastustajan peliä meidän eduksemme. Tämä kenttä voi pelata vaikka kaverin ykköstä vastaan tappaen vastustajan peliä. Nokelaisella myös hyvää liikettä tällä kaudella ja jättää täten N.Kapasen ulkopuolelle paremmin kapeaan kaukaloon tällä kaudella tottuneena.

13. hyökkääjä: Miettinen/Leino
Kumpi nostaa enemmän tasoaan turnauksen alla, on mukana kisoissa. Euroopasta potentiaalisia hyökkääjiä ei oikein minun joukkueeseeni mahtuisi, vaikka tarjokkaita olisikin.



Veskaritilanne on hyvinkin selkeä:
Kipper
Beksi
Niitty

Siinä kolme kuuminta suomalaisveskaria maailman korkeimmalta huipulta. Niemen hyvät otteet ovat osalta mielestäni turhaa hehkutusta, sillä kaverin sijoittuminen, mailapeli tai edes reboundien hallinta ei ole kolmen mainitsemani veskarin tasolla. Kiprusoff on kuumana maailman parhaimpia veskoja, joten napakymppi tällä saralla saattaa auttaa hyvinkin pitkälle.



Pakistossa onkin enemmän ongelmia, koska kolmas pakkipari ei ole täysin selviö, mutta kahden ensimmäisen kanssa ei pitäisi olla epäselvyyksiä:

1: Timonen - Salo
2: Lydman - Pitkänen
3: Salmela - Lehtonen

7. pakki: Väänänen/Lepistö

Ylivoimaan löytyy pelaamaan niin kovia pakkeja, että 7.pakiksi siihen rooliin aikaisemmin kaavailemaani Nummeliinia ei kannata ottaa, vaan tontille on pakko löytää viisikkopelissä vahva pakki.

YV on jäätävä:
1:
Selänne - S.Koivu - OJ
Pitkänen - Timonen
Pelataan joko Selänteelle tuttuun paikkaan tai Pitkäselle viivaan, molemmat neliön toisella puolella S.Koivua, OJ neliön keskellä/maalin takana.

2:
T.Ruutu - M.Koivu - Hagman
Salo - Lehtonen
Pakkien kätisyydet sopii ja Salo on jäätävä pelote. Hagman vaarallinen ja liikkuu hyvin yv:ssä ja hakee paikkaa kun nuorempi Koivu rakentaa.


Loppuun vielä järkeilyä:
Turnausmuotoinen pelaaminen mahdollistaa yllätyksiä! Tsekin tai Slovakian voittamiseen ei mainitsemallani rosterilla ihmeitä tarvita. 2 huippupeliä on kuitenkin voitettava, semeissä ja finaalissa, mikä ei ole mielestäni täysin mahdotonta. Jos suomi voittaisi yhden pelin kymmenestä Venäjää ja Kanadaa vastaan (jos valmistautuminen ja kaikki muu menee putkeen), ei kahden pelin voittaminen 10% saumalla ole mielestäni NIIN huono prosentti, että kirvestä kannattaa vielä nakata kaivoon.