Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Kaikkien ylistämä maailman paras valmentaja, mies joka on tuottanut maailmalle enemmän huippupelaajia kuin Kanada, mies joka on keksinyt jääkiekon, mies joka teki joskus vuonna kivi ja keppi pari maalia neuvostoliiton maaliin, mies joka on tehnyt jalkapallossa yhdeksän maalia alle sekuntiin, mies joka on paras kaikessa mitä tekee, hän on Juhani "aurinkokuningas" Tamminen.
Tami hoiti Kärppien jälkimmäisen liigakarsintakeikauksen mainiosti (hävittyään ensin TuTolle ensimmäisen kerran). Kärppäpelaajat hoitivat käytännössä itse pelaamisen ja peluuttamisen, Tami huseerasi kovaan ääneen taustalla ja mekkaloi.
En olisi ikinä uskonut Tamia puolustavani valmennusasioissa, mutta tosiasia on, että Tami on saanut lyhyen tähtäimen projekteissa tuloksia. Ne tulokset vain tuppaavat romahtamaan mitä kauemmin Tami saa jatkaa, mutta lyhyellä aikavälillä jälki on usein ihan hyvää. TuTon liiganousu, Kärppien liiganousu, Sportin yhden maalin päähän jäänyt yritys liiganousuun, Ranskan maajoukkueen valmennus takavuosina.
Sitten jos/kun Tami saa olla valmentajana pidempään niin homma menee vituilleen, kaikki sillat palavat takana ja organisaatio on Aurinkokuninkaan jäljiltä lähes selvitystilassa, mutta sen takia Tamia ei tarvittaisikaan vuosikausien sopimuksilla sidottuna, vaan vaikkapa parin viikon pesteissä kerrallaan. Vähän kuin USAn ja Kanadan tapauksessa, jossa maan päävalmentaja on projektivalmentaja, jonka pesti alkaa ja päättyy näihin kisoihin.
Tamin ensisijainen prinsiippi "Keep it simple, stupid" on oiva neuvo esim. lyhyisiin turnauksiin ja vaikkapa Suomen pelaamiseen juuri nyt. Helvettiin kaikki kalvosulkeiset ja pelikirjat, fläppitaulut ja viivelähdöt, sen sijaan palataan yksinkertaiseen peruspeliin, jonka pelaajat osaavat ja josta Tami voi ottaa kunnian. Pitkällä aikavälillä tarvitaan jotain muutakin valmennuksellista sisältöä, mutta lyhyellä aikavälillä back to the basics -kaava toimii usein mainiosti.
Näissä turnauksissahan ei ole ollenkaan oleellista kehittää jääkiekon pelikirjaevoluutiota tai olla kokeellisen peluuttamisen aallonharjalla vaan ainoana merkittävänä asiana on tuloksenteko, voittaminen. Ihan sama, vaikka voitto tulisi 70-luvun retrokiekolla tai Hansonin veljesten hienovaraisilla metodeilla, kunhan voittoja tulee. Kukaan ei muista historiankirjoissa, oliko milläkin joukkueella kuinka kehittynyt pelitapa ja kuinka monimutkainen peluutus, historiankirjoissa muistetaan vain mitalistit.
En tarkoita, että Tami pitäisi Leijonien päävalmentajaksi valita, mutta jopa Taminkin tyyli olisi
lyhyellä aikavälillä todennäköisesti tehokkaampi kuin Jalosen yritys väkisin pakottaa kokeneet pelaajat parissa päivässä johonkin uuteen pelitapaan, jonka omaksuminen vaatisi vähintään puolen vuoden harjoittelun ja pelaamisen.