Upea taisteluvoitto USA:sta! Tämä peli menee ehdottomasti Leijonien parhaimpien pelien kategoriaan.
Tärkeimpänä tekijänä näkisin ihan peruspelaamisen, jonka kautta ylivoimakin rullasi mallikkaasti. Ylivoimakentät olivat pitkälti normaalien kenttien tapaisia, joten en näe mitään syytä jatkossakaan peluuttaa vaikkapa Olli Jokista viivamiehenä. Hänellä on toki hyvä laukaus, mutta sivuttaissuunnassa pelaaminen häneltä uupuu lähes kokonaan.
Ennen ottelua maalivahti- ja alivoimapelaaminen oli onnistunut hyvin, eikä tämäkään ottelu tehnyt poikkeusta. Turnauksen kovinta ylivoimaa pelannut USA näytti jopa huonolta Suomen alivoiman edessä. Ylivoimalla USA:n neliö saatiin hyvin liikkumaan ja Koivu & Selänne näyttivät ajoittain parasta osaamistaan. Ja mikä positiivisinta, niin molemmat ylivoimakentälliset pelasivat hyvin.
Leijonien parasta antia tarjosi alivoimapelaaminen, joka oli pitkälti Mikko Koivun ansiota. Mikko oli jälleen kerran kentän paras pelaaja uurastaen puolustuksessa huikean hyvin ja teki vielä voittomaalinkin, joka oli hyvä osoitus hänen voitontahdostaan. Myös Ville Peltonen teki kiitettävästi töitä molempiin suuntiin, vaikka ei pisteille päässytkään. Ykköskenttä muutenkin alkaa pääsemään vauhtiin - selkeästi pirteämpää ja parempaa peliä kaikilta kenttäläisiltä. Tuomo Ruutu, Antti Pihlström ja Esa Pirnes pelasivat myös erittäin pirteästi. Puolustajatkin saavat pelistä varmasti paljon itseluottamusta, kun onnistumisia tuli sielläkin suunnalla. Ja oikeastaan, kun tässä miettii niin kaikki pelaajat pelasivat varsin mallikkaasti, joten hyvät lähtökohdat Kanadaa vastaan on.
Ja jottei unohdeta maalivahtia, Bäckströmiä, niin hän oli erinomainen. Erittäin rauhallista torjuntatyöskentelyä, joka heijastui koko joukkueen peliin. Kokemattomilla puolustajilla oli selvästi kypsempi ote peliin kuin aiemmin.
Loistavaa Leijonat!