Omia irrallisia ajatuksia kisoista:
Suomi oli huono, peli oli sekavaa, eikä pelitapaa saatu iskostettua pelaajille. Selkeä epäonnistuminen ja menee selvästi valmennuksen piikkiin.
MUTTA
Kuinka ollakkaan, taas kerran ratkaisupeliin kaivettiin täysin uusi peli-ilme ja peli oli täysin voitettavissa. Tämä vähän pelastaa valmennusta, arvosana ennen puolivälierää oli lähellä hylättyä, nyt kuitenkin ihan ok.
Puolivälierä on yksi peli joka määrittää kaiken. Siitä tehdään aina valtavasti johtopäätöksiä, yhdestä ottelusta joka voi kääntyä miten päin vain.
Jos Kanada marssii maailmanmestaruuteen kotiyleisön edessä, kuka enää muistaa kuinka helvetin lähellä oli lauluun lentäminen puolivälierässä, kun jatkoaikaa oli pelaamatta 5.37. Kanada jos olisi tossa tippunut, maalailtaisiin varmaan valtavaa kriisiä Kanadan pelaajatuotannossa, ja ties mitä kaikkea. Nyt taas onkin todennäköisintä että ovat maailmanmestareita. Ihan yhtä lailla, jos Suomi olisi voittanut, olisi ihan hyvä sauma voittaa vaikka koko homma. Ero voittamisen ja häviämisen välillä on loppuviimein aika pientä.
Suomen pelaajatuotanto on laahannut nyt muutaman vuoden, mutta silti Suomi on pärjännyt hyvin oikeastaan kaikissa kansainvälisissä turnauksissa. Nämä puolivälierättappiot ovat siinä mielessä erittäin tervetulleita, josko jopa herättelisi päättäjiä miettimään liigan, mestiksen ja U20-sm-sarjan nykytilaa, joka on täysin kestämätön. Kun Suomi pärjää, ajatellaan että kaikki on hyvin. Suomi voi voittaa seuraavat 10 vuotta vaikka kaikki maailmanmestaruudet, muttei se poista sitä tosiasiaa, että liigan, mestiksen jne. taso heikkenee. Häviäminen on siinä mielessä hyvästä. Sarjat auki!