Omia irrallisia ajatuksia kisoista:
Suomi oli huono, peli oli sekavaa, eikä pelitapaa saatu iskostettua pelaajille. Selkeä epäonnistuminen ja menee selvästi valmennuksen piikkiin.
MUTTA
Kuinka ollakkaan, taas kerran ratkaisupeliin kaivettiin täysin uusi peli-ilme ja peli oli täysin voitettavissa. Tämä vähän pelastaa valmennusta, arvosana ennen puolivälierää oli lähellä hylättyä, nyt kuitenkin ihan ok.
Puolivälierä on yksi peli joka määrittää kaiken. Siitä tehdään aina valtavasti johtopäätöksiä, yhdestä ottelusta joka voi kääntyä miten päin vain.
Jos Kanada marssii maailmanmestaruuteen kotiyleisön edessä, kuka enää muistaa kuinka helvetin lähellä oli lauluun lentäminen puolivälierässä, kun jatkoaikaa oli pelaamatta 5.37. Kanada jos olisi tossa tippunut, maalailtaisiin varmaan valtavaa kriisiä Kanadan pelaajatuotannossa, ja ties mitä kaikkea. Nyt taas onkin todennäköisintä että ovat maailmanmestareita. Ihan yhtä lailla, jos Suomi olisi voittanut, olisi ihan hyvä sauma voittaa vaikka koko homma. Ero voittamisen ja häviämisen välillä on loppuviimein aika pientä.
Suomen pelaajatuotanto on laahannut nyt muutaman vuoden, mutta silti Suomi on pärjännyt hyvin oikeastaan kaikissa kansainvälisissä turnauksissa. Nämä puolivälierättappiot ovat siinä mielessä erittäin tervetulleita, josko jopa herättelisi päättäjiä miettimään liigan, mestiksen ja U20-sm-sarjan nykytilaa, joka on täysin kestämätön. Kun Suomi pärjää, ajatellaan että kaikki on hyvin. Suomi voi voittaa seuraavat 10 vuotta vaikka kaikki maailmanmestaruudet, muttei se poista sitä tosiasiaa, että liigan, mestiksen jne. taso heikkenee. Häviäminen on siinä mielessä hyvästä. Sarjat auki!
Jälkikäteen tarkasteltuna, sveitsimatsi oli selkeä limbo. Sveitsi ei ollut näissä kisoissa tutun kova kärkimaiden piinaaja, vaan täysin vastaantulija. Alkusarjan sijoituksen kannalta matsi ei kuitenkaan ollut merkityksellinen, koska hävittiin USA:lle. USA:ta taas olisi ollut tällä joukkueella erittäin vaikea voittaa. Lehkonenkin selitteli siitä, miten nykyisin huippumaat ottavat Suomen tosissaan, joten ei päästä enää yllättämään näitä vastustajia.
Alkusarjassa voitettiin Slovakia, mikä ei jälkikäteen nähtynä ollut mikään helppo nakki. Päinvastoin, osoitti Kanadaa vastaan voimansa ja taistelutahtonsa. Läheltä piti, etteivät Kanadan kisat päättyneet katastrofiin. Erot ovat pieniä ja ratkaisuottelut menevät usein tiukoille. Toisaalta, tasoeroja löytyi tästä turnauksesta aika paljon.
Varmaan osa kommenteista liittyen Suomen peliesityksiin vedetään tunteella, kuten JA:n seurannatkin. Siksi Lämsä on nyt tulituksen kohteena. Sitä paitsi, faneilla on erilaisia näkemyksiä ikuisuuskysymyksestä, mikä on rosterin ja valmennuksen välinen suhde. Ääripäät ovat yhtäältä ne, jotka eivät katso muuta kuin pelaajien tasoa ja siitä suoraan arvioivat joukkueen tason ja toisaalta ne, jotka taas katsovat joukkueen menestyksen johtuvan valmennuksesta.
Lämsä teki normisuorituksen. Olen varma siitä, että Jalonen tai Pennanen olisivat saaneet enemmän aikaan. Mahdollisesti Suomi pelaisi jopa finaalissa, koska välieriin olisi tullut Tshekki vastaan. USA ja Kanada ovat ilman selittelyjä turnauksen kaksi parasta joukkuetta. Valmennus luo pelitavan ja saa noudattamaan sitä. Tästä joukkueesta kuitenkin puuttui sellaista osaamista, jota itse kuvaan tarkkuuden ja peliälyn käsittein. Tarkkuus tarkoittaa esimerkiksi syöttöjen 100% onnistumista ja peliäly tilanteiden luomista ja ennakointia.
Jos meillä olisi ollut sentteri, joka olisi kyennyt antamaan parempia syöttöjä ja jos joukkue olisi kyennyt parempaan yhteispeliin, silloin ainakin tulos olisi ollut nähtyä parempi. Tämäkin joukkue olisi menestynyt paremmin: olemme nähneet, miten Jalonen tekee mullasta kultaa usein: saa keskinkertaisuudet ylittämään itsensä. Mutta materiaaliin nähden joukkuetta ja sen valmentajaa on turha lytätä. Kehottaisin jokaista miettimään v. 2015 rosteria ja huomaamaan, että silloin todella voitiin puhua valmennuksen epäonnistumisesta.
Lämsän on kuitenkin turha olla nokkava, varmasti jäi parannettavaa seuraaviin kisoihin. Eivät vastustajatkaan olleet aivan huippuikäluokilla liikkeellä. Toivotaan, että Tshekki pääsee finaaliin. Ilmeisesti Kari Jalonen on A-maajoukkueesta tuonut tshekeille uusia ajatuksia pelitapaan ja tulokset näkyvät jo.
