Suomi-rockin paskimmat biisit ikinä

  • 25 428
  • 182

Tuamas

Jäsen
Ketjussa on paljon tunteita herättäviä bändejä, mikäs siinä.

Hyvää materiaalia tähän ketjuun saa Areenasta löytyvistä Hittimittarit-ohjelmien kotimaisista edustajista.

Esimerkiksi vaikkapa Tao-Tao ja Psyyke olivat aikamoista rapajöötiä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
El yhteenvetona: Onko Ukkometso Suomi-rockin paskin biisi?
Periaatteessa kävi tämä mielessä, mutta en haluaisi uskoa, että kukaan kuuntelee tätä biisiä vakavissaan.

En koe yleisesti olevani pätevä vastaamaan tähän keskusteluun kun Suomi rock on laajoilta osin jäänyt vähän etäiseksi itselleni.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tästä ainakin osittain samaa mieltä. Egotrippi on erinomainen yhtye, jolla on paljon hienoja biisejä, mutta tämä on rasittava renkutus.

Usein bändit inhoavat itsekin tällaisia renkutuksia. Tajuavat, että tulipas tehtyä paska biisi, mutta soitetaan pitkin hampain jos yleisö haluaa. Mutta en ole varma, onko Egotrippi ymmärtänyt tämän biisin kohdalla sitä.

Suurena Egotrippi-fanina ja Egotrippi-kirjan omistavana voin kertoa, että olet osittain oikeilla jäljillä jälkimmäisessä kappaleessa. Kitaristi/laulaja/biisintekijä Knipi uhkasi lähteä bändistä jos Älä koskaan ikinä julkaistaan sinkkuna. Levy-yhtiön tuotantopäällikkö Kari Hynninen muistelee: "Lisäksi se kuulosti kuulemma ihan Kaija Koolta. Mun mielestä oli erikoista, että biisi, jonka ne on itse tehneet, ei kuulosta niiltä, ja siksi sitä ei voi laittaa singleksi."

Vaikka fanitankin Egotrippiä suuresti, voisin heidän tuotannostaan Matkustajan laittaa omalle paskimpien suomirock-biisien listalle. Ehkäpä juuri siksi, että se on mielestäni Egotripin tuotannosta oikeastaan ainoa tyylipuhdas suomirock-kappale, ja sellaisena heille varsin epätyypillinen. Keikoilla lähtisin tuon aikana ostamaan kaljaa, mutta kun Matkustaja on ollut niin iso hitti, on se yleensä setin loppupäässä. Ärsyttävä jollotus.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Vaikka fanitankin Egotrippiä suuresti, voisin heidän tuotannostaan Matkustajan laittaa omalle paskimpien suomirock-biisien listalle. Ehkäpä juuri siksi, että se on mielestäni Egotripin tuotannosta oikeastaan ainoa tyylipuhdas suomirock-kappale

Jännä homma, mun mielestä tuolla biisillä ei taas ole mitään tekemistä perinteisen suomirockin kanssa, jos verrokiksi otetaan noita genren "klassisempia" nimiä. Upea ja melankolinen pop-helmi epätyypillisellä tahtilajilla jossa itse kuulen etäisiä kaikuja niin Neil Youngista, Soundtrack of Our Livesista kuin vaikkapa Carpentersistakin. Kuulemistani Egoptripin biiseistä aivan selkeä ykkönen.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Aiemmin mollasin jo matkustaja-kappaleen, mutta täytyy vielä sanoa että itse Egotrippi on kyllä tylsin suomalainen yhtye kirkkaasti. Laulajan äänikin on sellainen, että niitä mahtuu 13 tusinaan. Heidän musiikistaan en saa mitään irti, paitsi apatian ja anemian. Harmaampi kuin marraskuu
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Aiemmin mollasin jo matkustaja-kappaleen, mutta täytyy vielä sanoa että itse Egotrippi on kyllä tylsin suomalainen yhtye kirkkaasti. Laulajan äänikin on sellainen, että niitä mahtuu 13 tusinaan. Heidän musiikistaan en saa mitään irti, paitsi apatian ja anemian. Harmaampi kuin marraskuu
On orkestereita, joiden kohdalla miettii, että miksi tämä on olemassa, kelle tämä on, kuka tätä kuuntelee ja Egotrippi on yksi niistä. Jopa maailman paskimmalle yhtyeelle nimeltä "Kuolema" löytyy se jengi, jonka mielestä päihteistä elämäntapana "laulava" noisecore-bändi on cool, mutta Egotripin kohdalla lyö tyhjää.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Jännä homma, mun mielestä tuolla biisillä ei taas ole mitään tekemistä perinteisen suomirockin kanssa, jos verrokiksi otetaan noita genren "klassisempia" nimiä. Upea ja melankolinen pop-helmi epätyypillisellä tahtilajilla jossa itse kuulen etäisiä kaikuja niin Neil Youngista, Soundtrack of Our Livesista kuin vaikkapa Carpentersistakin. Kuulemistani Egoptripin biiseistä aivan selkeä ykkönen.

Hyvin perusteltu viesti! Häpeäkseni tunnustan, että tahtilajiasiat on mulle hankalampia. Sen sijaan vaimoni, jolla on vahva pianotausta, olen antanut itselleni kertoa Egotripin mm. juuri erikoisempia tahtilajeja viljelevän melko paljon. Kovista referensseistäsi ehkä jotain häivähdystä Neil Youngiin Matkustajassa saattaisikin olla. Hänen tuotannostaan en ole koskaan innostunut, joskin siinä tapauksessa ehkä kyse on vain lauluäänestä, joka ei maistu.

Itse kuuntelen musiikkia hyvin vahvasti melodia ja harmoniat edellä. Egotripin osalta tärkeää onkin leimallinen moniääninen laulu ja tietenkin hyvät sävellykset. Sanoitukset ovat minulle toisarvoisia, vaikka suomi-rockissa noin yleisesti pidän niiden asemaa korostuneena. Hittibiisit eivät aina ole niitä parhaita. Minusta tämä pätee etenkin Egotripin osalta.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Mä en halua sanoa, että paskaa koska se on aina subjektiivista. Mutta mitään vanhempia rokkibändejä en pysty kuuntelemaan yhtään. Oli kyse sitten J. Karjalaisesta, Eppu Normaalista, Juicesta tai Yöstä, niin ei iske pätkääkään. En oikein uskalla edes radiota näiden pelossa kuunnella ja vielä vähemmän uskallan käydä baareissa, missä on karaoken mahdollisuus.

Jos pitää kuitenkin objektiivisesti valita yksi orkesteri joka on oikeasti paskaa, sen on oltava Kotiteollisuus. Tiedän, että ketju käsittelee biisejä, mutta en osaa nimetä yhtäkään.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Paskinta vaikea sanoa kun en asiasta juuri mitään tiedä, mutta yhtäkään sellaista Suomi-rock-biisiä en ole kuullut, jonka haluaisi vielä uudestaan kuulla. Poikkeuksena tähän on J.Karjalaisen tuotannosta osa, varsinkin albumi Kookospähkinäkitara, joka on täyttä timanttia alusta loppuun.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Aiemmin mollasin jo matkustaja-kappaleen, mutta täytyy vielä sanoa että itse Egotrippi on kyllä tylsin suomalainen yhtye kirkkaasti.
On orkestereita, joiden kohdalla miettii, että miksi tämä on olemassa, kelle tämä on, kuka tätä kuuntelee ja Egotrippi on yksi niistä.
Voi nyt ristuksen vittu, jos Egotripin nimeä aletaan heitellä täällä enemmänkin. Veli @Schwein mainitsikin tuossa jo moniäänisen laulun ja hyvät sävellykset, ja itse mainitsisin vielä sen, että bändi soittaa todella hyvin. Knipi ja Skele ovat maan parhaita kitarapartioita, menee ihan suomalaisen kitaransoiton kärkipäähän ikinä. Lisäksi Egotripin biisit ovat yleensä todella taitavasti ja tyylikkäästi sovitettuja.

Egotripin tyylilaji on power pop, ja ehkä tuollaiset käsittämättömät mielipiteet tulevat siitä, että tämä tyylilaji on Suomessa jokseenkin harvinainen. Siitäkin huolimatta, että sen juuret ovat suomalaisillekin aivan tuttuja. En myöskään käsitä noita syytöksiä bändin "harmaudesta". Egotripissä on paljon sävyjä - mikään niistä sävyistä ei vain ole räikeä. Egotripin musiikki on sellaista pastellisävyistä. Sitä paitsi Egotrippi pystyy halutessaan tekemään aivan järjettömän kaunista musiikkia.

Eli otetaanpas nyt uudelleen. Noista voi aloittaa:



















 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Voi nyt ristuksen vittu, jos Egotripin nimeä aletaan heitellä täällä enemmänkin. Veli @Schwein mainitsikin tuossa jo moniäänisen laulun ja hyvät sävellykset, ja itse mainitsisin vielä sen, että bändi soittaa todella hyvin. Knipi ja Skele ovat maan parhaita kitarapartioita, menee ihan suomalaisen kitaransoiton kärkipäähän ikinä. Lisäksi Egotripin biisit ovat yleensä todella taitavasti ja tyylikkäästi sovitettuja.

Egotripin tyylilaji on power pop, ja ehkä tuollaiset käsittämättömät mielipiteet tulevat siitä, että tämä tyylilaji on Suomessa jokseenkin harvinainen. Siitäkin huolimatta, että sen juuret ovat suomalaisillekin aivan tuttuja. En myöskään käsitä noita syytöksiä bändin "harmaudesta". Egotripissä on paljon sävyjä - mikään niistä sävyistä ei vain ole räikeä. Egotripin musiikki on sellaista pastellisävyistä. Sitä paitsi Egotrippi pystyy halutessaan tekemään aivan järjettömän kaunista musiikkia.

Eli otetaanpas nyt uudelleen. Noista voi aloittaa:



















Voit linkittää tänne vaikka jokaisen Egotripin biisin, mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Nää on näitä makuja ja mielipiteitä, jokaisella omansa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Voit linkittää tänne vaikka jokaisen Egotripin biisin, mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Nää on näitä makuja ja mielipiteitä, jokaisella omansa.
Sitten se on niin. Kerro silti, mikä on mielestäsi hyvää. Tiedän ettei se ole tämän ketjun aihe, mutta minusta se on silti vertailukohtana tärkeä.

Tulee mieleen Janina Andersson aikoinaan eduskunnassa. Hän laittoi kädet korviensa peitoksi, kun hänelle lueteltiin ydinvoiman myönteisiä puolia. "Ei, ei, en halua kuulla!".
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Kerro silti, mikä on mielestäsi hyvää.

Minä kerron, mikä on ei hyvää vaan parasta eli paras: Cristiano Ronaldo. Vähän huumoria tähän.

Mitä tulee paskaan niin on mielenkiintoista, että Eppu Normaali veteli ojaan jo Kahdeksannella ihmeellä eikä vasta myöhemmin. Ja miten hieno levy on Rupisia riimejä jne.! Sitten tuota kamalaa paskaa vuoden päästä. En ymmärrä. Ei se Kitara, taivas ja tähdetkään ole kaksinen biisi eikä Vuonna 85. Ilmestysmishetkellä hölistiin, että ongelmia aiheutti Pantsen tupakkilakko mutta miten ongelmat sen kuin jatkuivat vuodesta toiseen eivätkä jääneet vuoteen kasiviis. Häh. Mikko Saarelasta oli jo liikaa aikaa?
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tykkään tästä jo ihan ketjun ajatuksen tasolla, mutta pakko myös tykätä postauksesta Yön Joutsenlaulun takia. Täytyy myöhemmin tehdä oma lista. Joutsenlaulu löytyy ykköspaikalta.

Itsekään en erityisemmin tykkää Yöstä, mutta Joutsenlaulu itse asiassa on aivan mahtava. Suurinta musiikillista nerokkuutta Suomesta sitten Sibeliuksen. Melodiakin on jo sinällään kaunis, mutta rock-instrumenttien sovitus yhteen jousien, pianon ja huilun kanssa tekee tästä kappaleesta absoluuttisen mestariteoksen. Tietysti sanoituksen ohella, jossa 18-vuotiaan Hakulisen olisi voinut uskoa haukanneen liian suuren palan ryhtyessään käsittelemään vanhenemisen, luopumisen ja elämän ohikiitävyyden teemoja, mutta jotenkin ihmeen kaupalla se teksti tavoittaa oleellisen sortumatta (liiaksi) pateettisuuteen.

Painokkaat paussit soitannossa, riipaisevan melankoliset jousiosuudet sekä rumpujen loppua kohti äänekkäämmäksi käyvä pauke tuovat juuri oikeanlaista kohtalotuntua tukemaan sanomaa.

Ja sitten kappaleessa on tietysti yksi parhaista huilusooloista kautta aikojen. Huikea klassikkobiisi, joka on ansainnut paikkansa Suomi-rockin piirongin päällä.

Muu yhtyeen tuotanto onkin minulle sitten aika vaikeasti sulavaa, enkä näe paljonkaan nerokkuutta kappaleissa kuten Laulu rakkaudelle, Ihmisen Poika ym. Ne ovat minulle vain sietämättömiä renkutuksia, jotka saavat vaihtamaan kiireesti radiokanavaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös