Nyt kun eri lajien ja sarjojen arvostuksesta on suurimmat mölyt saatu purettua voisi katsoa millaisilla toimilla ja valinnoilla Suomen maajoukkue kehittyisi arvokisakelpoiseksi.
Joukkueen runkohan on ollut jo pitkään kasassa ja alkaa olla parhaassa iässään. Harmillista, että arpa ei nyt suosinut. Vastassa on kaksi kuumaa joukkuetta Euroopan huipulta ja toisen uloskampeamisen jälkeen jatkokarsinnassa tulee vastaan itseämme kovempi vastustaja. Kahden ottelun karsinnassa toki kaikki on mahdollista, joten mielestäni suurempi työ on nousta ohi suosikkikaksikon. Saksalaiset tuskin horjuvat ja venäläisten voisikin olettaa leijuvan ja floppaavan, mutta valitettavasti heillä valmentaja ei ole samasta puusta veistetty. Hiddink ei suostu alisuorittamaan ja siksi emme voi laskea tämänkään varaan.
Tässäkin karsinnassa on nyt pidettävä silmät auki, jotta kehitystä tapahtuisi niin, että joukkue olisi parhaimmillaan vuonna 2010 ja siitä eteenpäin. Jos se riittää kisoihinpääsyyn jo 2010, hyvä niin. Silloin pitäisi olla myös jotain annettavaa itse kisoissa. Jatkumona seuraavat karsinnat voitaisiin aloittaa hyvältä pohjalta toivoen samalla parempaa arpaonnea, vaikka kisapaikkaa ei heltiäisikään.
Tämän hetken suurimmat ongelmat ovat parin pitkäaikaisen runkopelaajan korvaaminen ja monen pelaajan tilanne omissa seurajoukkueissaan. Materiaalimme tulee aina olemaan kapea, joten se pitäisi hyödyntää maksimaalisesti. Litmasen ja Hyypiän osalta pitäisi miettiä, onko heillä edelleen annettavaa vuonna 2010. Hyypiän näkisin tällä kaudella pelaavan pienessä roolissa Liverpoolissa (4. valinta keskuspuolustukseen) ja mahdollisesti lopettavan jo ensi kauden jälkeen, koska jatkoa tuskin enää tarjotaan. 10 vuotta täyteen ja lopettaminen huipulla voi olla hyvä tapa jatkaa eloa Liverpoolissa, jonne mies lienee kotiutuneen hyvin. Litmaseen pitää suhtautua vieläkin kriittisemmin. Paikka valmennusportaassa voisi antaa joukkueelle enemmän kuin ikuinen epävarmuus hänen pelikyvystään pelaajana. Osaisi varmasti auttaa hyökkääjiä valmennuksellisesti ja olisi jo sisällä joukkueen ilmapiirissä ja tavoissa.
Muiden konkarien osalta pitää Kolkan ja Tihisen paikoille alkaa ajamaan jo manttelinperijää, vaikka heillä onkin annettavaa vielä tässä karsinnassa. Nuoremmasta sukupolvesta pitää herrojen Väyrynen, Tainio, Kallio ja Kuqi löytää ratkaisu seurajoukkueen vähäiseen peliaikaan tai heitä uhkaa taantuminen. Onneksi Forssell näytti jo esimerkkiä todella hyvästä siirrosta, joka tuo varmaa peliaikaa, järkevämmän pelirytmin talvitaukoineen ja riittävän pienen seuran hyvässä liigassa. Toivottavasti polvet ovat nyt kunnossa. Jääskeläisen pitkä jatko Boltonissa oli hyvä uutinen myös maajoukkueelle, joten toivotaan, että maajoukkue kiinnostaa häntä vielä parin karsinnan verran.
Jo jonkunlaisen rooliin ovat nousseet Daniel Sjölund ja Roman Jeremenko, mutta lisää uusia tulokkaita tarvittaisiin. Keskuspuolustajia tarvitaan pian kaksi ja Hannu Patronen-Markus Halsti olisi mielenkiintoinen kaksikko. Toivon myös Moisanderin saavan vastuuta Alkmaarissa ja lyövän itsensä läpi. Kaikille nuorille lupauksille pitäisi saada ajatus, että ulkomaille siirtyminen ei ole autuaaksi tekevä tekijä, jos peliaikaa ei tule. Omaan sarjaan jääminen tai pieneen Euroopan liigaan siirtyminen on usein toimivampaa kuin siirto Italiaan juniorijoukkueihin. Sedikin siirto Bielefeldiin voisi olla tällainen, vaikka kovasta liigasta onkin kysymys.