Suomi jalkapallon MM-kilpailuihin 2010

[Gustaf]

Viestistäsi saa sellaisen käsityksen, että Jussi Jääskeläinen on ainoa este sille, ettei Suomi ole kyennyt voittamaan kahta kertaa Venäjää tai kertaalleen Saksaa. Todellisuudessa (jos olet pelejä seurannut) maalivahtia on ihan turha osoitella.

Verrattuna Niemeen Jääskeläisellä oli maajoukkueessa pitkään alisuorittajan leima. Siitä mies on vanhemmalla iällä mielestäni päässyt eroon ja on pari viime kautta ollut samalla tasolla kuin Niemi oli Suomi-paidassa. Seurajoukkueessaan Jässi on luonut jopa Niemeä paremman uran.

Vastasin viestiisi, jossa kauhistelit sitä päivää, kun Jääskeläinen lopettaa maajoukkue-uransa, koska kelvollisia seuraajia maajoukkuemaalivahdiksi ei ole mielestäsi tulossa. Totesin, että maaleja on mennyt Jässin taakse Venäjä-ja Saksa-peleissä yhteensä yhdeksän. Totesin myös, että hän ei ole kyennyt "ryöstämään" voittoja Suomelle, vaan on pelannut normipeliä, joka ei vaan riitä.

Tämän hetken Venäjä on sen verran parempi joukkue kuin Suomi, ettei tappiota missään nimessä voi laittaa Jääskeläisen piikkin, tästä ei ole kyse.

Toinen keskusteltava asia on sitten, paljonko pelaajan tekemiset seurajoukkueessa lämmittää maajoukkue-kuvioissa, esim. Forssellin tämän kauden maalit. Hiddinkillä oli esim. tähän peliin pokkaa jättää Tottenhamissa 16 maalia iskenyt Roman Pavljutsenko penkille. Loogisestihan tilanne olisi mennyt niin, että Sevillassa viime kaudella pelanneen Aleksandr Kerzhakovin ei olisi missään nimessä pitänyt olla kentällä, koska kausi seurajoukkueessa meni penkin alle.

Jos Niki Mäenpää tai Tomi Maanoja tai kuka hyvänsä saa jatkossa maajoukkueessa molarin tontilta hyvin koppeja ja oppii ohjaamaan puolustajien pelaamista ja hyvä joukkuepelaaja jne. niin mitä väliä menestyksellä seurajoukkueessa?

 

[mendieta]

Hiddinkillä oli esim. tähän peliin pokkaa jättää Tottenhamissa 16 maalia iskenyt Roman Pavljutsenko penkille. Loogisestihan tilanne olisi mennyt niin, että Sevillassa viime kaudella pelanneen Aleksandr Kerzhakovin ei olisi missään nimessä pitänyt olla kentällä, koska kausi seurajoukkueessa meni penkin alle.

Hiddink valitsi kärkipelaajansa taktisesti oikein. Miksi laittaa targetmainen Pavljutsehnko kentälle, kun voit laittaa jalalla nopean Kerzhakovin? Suomen toppareiden vahvuudet ja heikkoudet tiedetään.

 

[Mängimies]

Vastasin viestiisi...

Viestisi sisältää paljon hyvää asiaa, mutta en viitsi lainata koko viestiäsi. Vastaan nyt muutamaan kohtaan.

Edelleenkin kauhistelen sitä päivää kun Jääskeläinen lopettaa maajoukkueuransa. Tai lähinnä kauhistelen mikäli se tapahtuu jo näiden karsintojen jälkeen. En usko, että vuoden päästä eli syksyllä 2010 meillä on vielä läheskään Jässin veroista jatkajaa maalin suulle. Pari vuotta myöhemmin voi olla jo jokunen hyvä ehdokas. Kauhulla odottelen siis lähinnä sitä, että Jääskeläinen lopettaa mj-uransa jo meneillään oleviin karsintoihin. Vaikka Jääskeläinen ei ole yksinään meille voittoja "ryöstänytkään", kuten asian ilmaiset niin on kuitenkin sen verran luotettava ja laadukas maalivahti kuin meillä voi olla. Edes Iker Casillas ei olisi vielä tähän päivään mennessä vienyt Suomen arvokisoihin.

On tosiaan hyvä kysymys paljonko otteet ja ylipäätään peliaika seurajoukkueessa painaa maajoukkuevalinnoissa. No se on valmentajan oma asia ja eri valmentajilla on eri näkemys tästä asiasta. Selvästikään Baxter ei ole niitä, joka viimeiseen asti vannoo hyvään pelituntumaan seurajoukkueesta. Näkeehän sen jo Kallion ja vaikkapa Litmasen tai Eremenko Juniorin valinnoissa.

Ja mitä tulee asetelmaan Kerzhakov-Pavlyuchenko, niin siihen mendieta jo vastasikin hienosti. Sen verran korjaisin vielä, ettei Kerzhakovin kausi ole mennyt seurajoukkueessaan mitenkään penkin alle. Venäjällähän sarja on vasta alkanut ja Moskovan Dynamo on aloittanut Kerzhakovin kanssa ihan mallikkaasti. Jo viime kaudella Kerzhakov oli joukkueensa paras maalintekijä ja sama tahti on jatkunut tällä kaudella. Eli ei oikein voida perusteltuna edes sanoa, että "Aleksandr Kerzhakovin ei olisi missään nimessä pitänyt olla kentällä, koska kausi seurajoukkueessa meni penkin alle." Espanjan valloitus ei sujunut odotusten mukaan, mutta hei c'mon niistä on jo puolitoista vuotta aikaa.

 

[Chilango]

Kolme kertaa turpiin, maaliero 0-11 ja kotiin. Kuka tästä nauttisi?

Parempi ettei mennä isojen poikien leikkiin väkisin mukaan, voipi tulla vaan pipi ja naapurin Rane rikkoo lelut. Itkettää.

Ei se seiso kuitenkaan.

http://www.fifa.com/worldcup/archive/index.html tuolta voit kattoa edellisia kisoja ja niiden tuloksia. Katso vaikka kahdet edelliset kisat ja sielta esmes Sveitsin, Belgian, Ruotsin, Puolan, kaikkien concacafin heittopussien ja osan afrikkalaisten ja aasialaisten joukkueiden pelit myos mukaan.
Kaikkien noiden kanssa Suomi pystyisi nykyisella joukkueellaan varsin hyviin tuloksiin.

Tuskin kummastakaan turnauksesta oltais pytyn kans tultu takas mutta satavarma olen siita etta ilman pisteita ei oltais alkuturnausta pelattu.

 

[Lampinen]

Baxter oli Halmstadissa kuten kuulukin ja oli suomalaismedian kynsiinkin eksynyt. Kysymys ketä mies oli kattomassa tuli aika suoraan; Hakola, Sparv, Pukki ja molemmat Hetemaj't.

Ihan helvetin loistava uutinen! Raitalan voi myös huoletta Sadikin kanssa tuohon listaan laittaa.

 

[CatGarfield]

Ei se seiso kuitenkaan.

http://www.fifa.com/worldcup/archive/index.html tuolta voit kattoa edellisia kisoja ja niiden tuloksia. Katso vaikka kahdet edelliset kisat ja sielta esmes Sveitsin, Belgian, Ruotsin, Puolan, kaikkien concacafin heittopussien ja osan afrikkalaisten ja aasialaisten joukkueiden pelit myos mukaan.
Kaikkien noiden kanssa Suomi pystyisi nykyisella joukkueellaan varsin hyviin tuloksiin.

Ilman muuta, ihan samalla lailla kuin pystyi Venäjääkin vastaan. 2 peliä, maaliero 0-6 ja pisteet 0-6 kertonee olennaisimman. Eroa "esmes" Sveitsiin, Belgiaan, Ruotsiin ja Puolaan on se, että noissa maissa on harrastajamäärät potkupallossa ihan eri sfääreissä kuin täällä. Massoista ne huiput nousee. Suomen pallollisesti lahjakkaimmat alkaa "kendo-janareiksi", koska siellä on paljon paremmat olosuhteet ja menestymismahdollisuudet kuin "suo"potkupallossa. Ja nuo maat ei häviä "esmes" Venäjälle kahta merkityksellistä peliä maalierolla 0-6.

Tuskin kummastakaan turnauksesta oltais pytyn kans tultu takas mutta satavarma olen siita etta ilman pisteita ei oltais alkuturnausta pelattu.

Se on niin helvetin hienoa, että tuota uskoa löytyy, vaikka todellisuus lyö märkää rättiä kasvoihin vuosi toisensa jälkeen. Tulee mieleen Kolmannen Valtakunnan ensiluokkaiset kansallissosialistisen aatteen puolustajat, jotka vielä Berliinin piirityksen aikaan jaksoivat uskoa omaan asiaansa ja teloittaa syyttömiä sivullisia, jotka halusivat vain paeta ja elää.

Sillä spekulaatiolla, että saisiko Suomen "Huuhkajat" pisteitä mahdollisessa arvokisassa, ei ole merkitystä, ennenku tähän maahan kasvaa sellainen jalkapallokulttuuri, että isompien kans voitais edes tasapäisesti kilpailla ja niihin kisoihin päästä ilman jotain kauheaa arpajaismunkkia. Ja sen kulttuurin kasvattamisessahan tällaiset fani-tappelut, joita ennen matsia oli, ovat varsin erinomaisia. Varmasti saadaan potkupallosta proletariaatin väline osoittaa valtaapitäville, että vituiks menee. Siinä on vaan se ongelma, että identifioitumalla väkivaltaiseen roskasakkiin ei tulla koskaan saamaan talouselämän ja valtaväestön tukea.

Eli kiekko jyrää Suomessa, ja tulee niin tekemään, vaikka seurajoukkueiden johdossa on toinen toistaan tyhmempiä kavereita.

 

[Chilango]

Ilman muuta, ihan samalla lailla kuin pystyi Venäjääkin vastaan. 2 peliä, maaliero 0-6 ja pisteet 0-6 kertonee olennaisimman. Eroa "esmes" Sveitsiin, Belgiaan, Ruotsiin ja Puolaan on se, että noissa maissa on harrastajamäärät potkupallossa ihan eri sfääreissä kuin täällä. Massoista ne huiput nousee. Suomen pallollisesti lahjakkaimmat alkaa "kendo-janareiksi", koska siellä on paljon paremmat olosuhteet ja menestymismahdollisuudet kuin "suo"potkupallossa. Ja nuo maat ei häviä "esmes" Venäjälle kahta merkityksellistä peliä maalierolla 0-6.

Se on niin helvetin hienoa, että tuota uskoa löytyy, vaikka todellisuus lyö märkää rättiä kasvoihin vuosi toisensa jälkeen. Tulee mieleen Kolmannen Valtakunnan ensiluokkaiset kansallissosialistisen aatteen puolustajat, jotka vielä Berliinin piirityksen aikaan jaksoivat uskoa omaan asiaansa ja teloittaa syyttömiä sivullisia, jotka halusivat vain paeta ja elää.

Sillä spekulaatiolla, että saisiko Suomen "Huuhkajat" pisteitä mahdollisessa arvokisassa, ei ole merkitystä...

Ymmarsinko nyt oikein etta kisoihin ei kannata edes yrittaa jos ei ole mahdollisuutta ns. suuria vastaan? Olisko kiekossakin pitanyt jaada kotiin arvokisoista 90-luvulle asti?

Mites muuten Suomen viimeisimmat pelit Saksaa vastaa futiksessa? Vai eiko Saksa kuitenkaan lasketa suurin kuten Venaja?
Entas Belgia ja Puola, ei nekaan varmaan kovin isoja ole vaikka molemmilla taitaa olla paremmat tilastot kuin Venajalla/NL:lla MM-tasolta.
Entas Portugali? Kreikka?

Nyt kotitehtava, tarkista Suomen viimeisimmat pelit noita viitta vastaan edellisen kerran ku samaan lohkoon on jouduttu, joko EM- tai MM-karsinnoissa.
Vinkkina, Portugali, Puola ja Belgia oli samassa lohkossa Suomen kanssa '08 EM-karsinnoissa. Katso sielta samalla Belgian pelit Portugalia vastaan

Saksan ja Kreikan kanssa oltiin samassa lohkossa '02 karsinnoissa, katso myos Suomen pelit Englantia vastaan siita samasta lohkosta.

Ulkomuistista (ja snadisti googlella:)) muutama tulos kaksista edellisista karsinoista.
Suuri Venaja havis Portugalille yhteismaalein 7-1 '06 karsinnoissa.
Sveitsi havis Venajalle yhteismaalein 0-5 '02 karsinnoissa.
Bulgaria havis Tsekeilla 7-0 '02 karsinnoissa.
Romania havis Italialle 5-0 '02 karsinnoissa.
Kreikka havis Saksalla 6-2 '02 karsinnoissa.

En millaan tavalla halua puolustella Suomen peleja Venajaa vastaan, surkea esitys molemmissa, mutta kyllahan esmes nuo Rubinhon kommentit on taytta paskaa.

 

[CatGarfield]

Ymmarsinko nyt oikein etta kisoihin ei kannata edes yrittaa jos ei ole mahdollisuutta ns. suuria vastaan? Olisko kiekossakin pitanyt jaada kotiin arvokisoista 90-luvulle asti?

Kiekossa sentään pelattiin arvoturnauksissa, eikä kauhean kaukana oltu mitalipeleistä. Joskus jopa päästiin mukaan mitalipeleihin mutta hävittiin. Hienoinen ero verrattuna siihen, ettei jalkapallossa Suomi ole koskaan aikuisten tasolla selvinnyt edes arvokisoihin. Ja ei, et ymmärtänyt oikein, ettei kannata yrittää. Totta kai kannattaa ja pitää. Lähinnä kommenttini oli tarkoitettu niille uskomattoman ärsyttäville kiihkoilijoille, joilla mopo karkaa käsistä heti, kun A-maajoukkue on esittänyt yhden kelpo suorituksen kentällä. Mielestäni Suomen mahdollisuuksiin selvitä kisoihin pitäisi suhtautua realistisesti, eikä yhden hyvän pelin jälkeen alkaa odottamaan kuuta taivaalta ja samanlaisia suorituksia jatkossa. Joukkueurheilussa kun yhden yksittäisen pelin lopputulos ei välttämättä kerro kovinkaan paljoa kahden joukkueen tasoerosta, saati pidemmän tähtäimen menestyksestä.

Mites muuten Suomen viimeisimmat pelit Saksaa vastaa futiksessa? Vai eiko Saksa kuitenkaan lasketa suurin kuten Venaja?

Niin. Totta kai Saksa on yksi suurista, mutta tällä hetkellä Venäjä pystyy silloin tällöin jopa parempiin suorituksiin kuin Saksa. Hieno saavutus oli tasapeli Saksaa vastaan. Mutta mitä luulisit esim. britti-, espanjalais- tai italialaislehdistön kirjoittavan, jos em. maiden kotijoukkue pelais 3-3 Saksaa vastaan kotona karsintapelissä? Haukkuisivat lyttyyn, mutteivät todennäköisesti heittäis kirvestä kaivoon kisoihin selvitymisen kannalta. Kun täällä taas pidettiin yhtä esitystä merkkinä siitä, että se suoritusvarmuus ja tasaisuus on yhtä kuin se edellinen huippuottelu, ja kisapaikkaa alettiin pitää jopa todennäköisenä.

Entas Belgia ja Puola, ei nekaan varmaan kovin isoja ole vaikka molemmilla taitaa olla paremmat tilastot kuin Venajalla/NL:lla MM-tasolta.
Entas Portugali? Kreikka?

Kun nykyhetkestä ja nykykunnosta puhutaan, kannattaako oikeasti vertailla sitä, mitä jotkin maat ovat joskus vuosikymmeniä sitten saavuttaneet? Antaako se jotain osviittaa siitä, miten ne menestyvät nyt ja jatkossa?

Nyt kotitehtava, tarkista Suomen viimeisimmat pelit noita viitta vastaan edellisen kerran ku samaan lohkoon on jouduttu, joko EM- tai MM-karsinnoissa.
Vinkkina, Portugali, Puola ja Belgia oli samassa lohkossa Suomen kanssa '08 EM-karsinnoissa. Katso sielta samalla Belgian pelit Portugalia vastaan

Kotitehtäviä en ole kohta viitentoista vuoteen tehnyt, joten en kyllä aloita nytkään. Ihan kohtuullisestihan Suomi on pelannut noita vastaan (muistaakseni), mutta sitten samaan sarjaan tulee turpaan joiltain Azerbaizhanilta tai Walesilta, ja homma kosahtaa siihen.

Suoritusvarmuus, tasaisuus. Siinä avainasiat joita yritän esiin tuoda. Se on aivan sama, jos joku Englanti kaatuu kotona, jos kohta otetaan pataan joiltain, esimerkiksi, Armenialta tai Andorralta (tai jäädään edes tasapeliin).

En millaan tavalla halua puolustella Suomen peleja Venajaa vastaan, surkea esitys molemmissa, mutta kyllahan esmes nuo Rubinhon kommentit on taytta paskaa.

Paljonpa jaksoit nähdä vaivaa pelkän paskan kommentoimiseen.

 

[Chilango]

Kiekossa sentään pelattiin arvoturnauksissa, eikä kauhean kaukana oltu mitalipeleistä. Joskus jopa päästiin mukaan mitalipeleihin mutta hävittiin. Hienoinen ero verrattuna siihen, ettei jalkapallossa Suomi ole koskaan aikuisten tasolla selvinnyt edes arvokisoihin.

No onhan siina hienoinen ero miten kiekon ja futiksen arvokisoihin paastaan. Kiekkoa pelataan tosimielessa ehka 10 maassa, 70-luvulla vain puolessa noista. Futis taas on ykkosurheilu 95% kaikista maista ja karsinta varsinkin Euroopassa on tosi kova. Mites muuten ne Suomen pelit kiekossa 70-luvulla yleensa meni ns. suuria vastaan?

Mielestäni Suomen mahdollisuuksiin selvitä kisoihin pitäisi suhtautua realistisesti, eikä yhden hyvän pelin jälkeen alkaa odottamaan kuuta taivaalta ja samanlaisia suorituksia jatkossa.

Suomi - Puola 3-1 ja 0-0
Suomi - Belgia 2-0 ja 0-0
Suomi - Portugal 1-1 ja 0-0
Nuo niinkin kaukaa kuin edellisista karsinnoista.
Ei kannata vastata tahan silla tappio Azerbaijania vastaan ja tasapelilla Armenian kanssa koska vastaan siihen etta Portugali ja Serbia pelas myos tasan Armenia kanssa samassa karsinnassa ja Belgia jopa havis.
Eli josko kertoisit mista tuo vaite yhdesta hyvasta pelista Suomen kohdalla tulee?

Joukkueurheilussa kun yhden yksittäisen pelin lopputulos ei välttämättä kerro kovinkaan paljoa kahden joukkueen tasoerosta, saati pidemmän tähtäimen menestyksestä.

Mutta kaks ottelua kertoo jo huomattavasti enemman?

Totta kai Saksa on yksi suurista...

Sillä spekulaatiolla, että saisiko Suomen "Huuhkajat" pisteitä mahdollisessa arvokisassa, ei ole merkitystä, ennenku tähän maahan kasvaa sellainen jalkapallokulttuuri, että isompien kans voitais edes tasapäisesti kilpailla

Eli jos pelataan kolme karsintaottelua perakkain tasan Saksan kanssa niin sitako ei voi sanoa tasapaiseksi kilpailuksi? Vai eiko Saksa sittenkaan ole yksi suurista?

Mutta mitä luulisit esim. britti-, espanjalais- tai italialaislehdistön kirjoittavan, jos em. maiden kotijoukkue pelais 3-3 Saksaa vastaan kotona karsintapelissä? Haukkuisivat lyttyyn, mutteivät todennäköisesti heittäis kirvestä kaivoon kisoihin selvitymisen kannalta. Kun täällä taas pidettiin yhtä esitystä merkkinä siitä, että se suoritusvarmuus ja tasaisuus on yhtä kuin se edellinen huippuottelu, ja kisapaikkaa alettiin pitää jopa todennäköisenä.

Tahan yritin lisata jonkun kommentin mutta ei onnistunut ku en ymmartany mita tassa yritetaan sanoa.
Eli 3-3 tasapeli Saksaa vastaan Englannissa, Espanjassa ja Italiassa olis huono tulos mutta toivoa ei menetettais.
Suomessa taas ei heitetty kirvesta kaivoon vaan alettiin uskomaan mahdollisuuksiin.
Mika tuossa nyt sitten on vikana?

Kun nykyhetkestä ja nykykunnosta puhutaan, kannattaako oikeasti vertailla sitä, mitä jotkin maat ovat joskus vuosikymmeniä sitten saavuttaneet? Antaako se jotain osviittaa siitä, miten ne menestyvät nyt ja jatkossa?

Hetkinen, mites se taas menikaan...

Eroa "esmes" Sveitsiin, Belgiaan, Ruotsiin ja Puolaan on se, että noissa maissa on harrastajamäärät potkupallossa ihan eri sfääreissä kuin täällä.

Eli Suomea voi verrata Sveitsin, Belgiaan, Ruotsiin ja Puolaan mutta toisaalta taas ei.
Eli nyt ihan selkokielella voisit kertoa, mihin maihin Suomen tasoa voi verrata?
Venajaa on turha mainita koska sehan on yksi suurista.

... mutta sitten samaan sarjaan tulee turpaan joiltain Azerbaizhanilta tai Walesilta, ja homma kosahtaa siihen.

Sulla tais olla telkkarissa hairiota tuon edellisen Wales-pelin aikana.

Suoritusvarmuus, tasaisuus. Siinä avainasiat joita yritän esiin tuoda. Se on aivan sama, jos joku Englanti kaatuu kotona, jos kohta otetaan pataan joiltain, esimerkiksi, Armenialta tai Andorralta (tai jäädään edes tasapeliin).

Tassa kommentissa itseasiassa tulee esille tietamyksesi. Tai tuskin talla tiedon kanssa on mitaan tekemista vaan mennaan ihan mutulla.
Aikaisemmin jo kerroin Portugalin, Serbian ja Belgian peleista Armeniaa vastaan edellisissa karsinnoissa.
Vois lisata myos edellisista karsinnoista Saksan tasapeli Kyprosta vastaan tai Kyproksen murskavoitto ja tasapeli Irlantia vastaan tai Espanjan tasapeli Islantia vastaan tai Espanjan tappio Pohjois-Irlantia vastaan tai Suuren Venajan tappio ja tasapeli Israelia vastaan jne, jne. Nuo kaikki vain '08 karsinnoista.
Kiekossa heittopussit haviaa "aina" paremmilleen, futiksessa nain ei ole.


Rubinho yrittaa kovasti kertoa miten ei yhden pelin perusteella pitais nostaa odotuksia mutta toisaalta lyttaa Suomen KAHDEN Venaja pelin perusteella.

 

[J.Grönvall]

Ilman muuta, ihan samalla lailla kuin pystyi Venäjääkin vastaan. 2 peliä, maaliero 0-6 ja pisteet 0-6 kertonee olennaisimman. Eroa "esmes" Sveitsiin, Belgiaan, Ruotsiin ja Puolaan on se, että noissa maissa on harrastajamäärät potkupallossa ihan eri sfääreissä kuin täällä. Massoista ne huiput nousee. Suomen pallollisesti lahjakkaimmat alkaa "kendo-janareiksi", koska siellä on paljon paremmat olosuhteet ja menestymismahdollisuudet kuin "suo"potkupallossa. Ja nuo maat ei häviä "esmes" Venäjälle kahta merkityksellistä peliä maalierolla 0-6.

Kuitenkin jalkapallo on Suomen suosituin palloilulaji harrastajamäärillä mitattuna, eli periaatteessa myös massaa löytyy. Sisältöasioista on väännetty jo pidempään, eli siitä miten Suomi pystyisi tuottamaan parempia pelaajia.

Se on ihan totta, että sellaista jalkapallokulttuuria täällä ei ole. Tai on tietysti suomalainen jalkapallokulttuuri mutta se on aika eri asia kuin tuo ihailtu "oikea" futiskulttuuri. Sen vuoksi useasti nuori jätkä valitsee kiekon vaikka on tiettyyn ikään asti pelannut sekä futista, että lätkää. Toinen asia on se, tai ainakin väitän näin, että nuoret kokevat että lätkässä heillä on paremmat mahdollisuudet huipulle, jalkapallossa se tie on todella kivinen ja vain todellinen murto-osa nousee huippupelaajiksi.

Tuo Venäjä-otteluiden nostaminen vähän nyt ontuu. Se on ihan selvä, että Venäjä on numeroa liian iso Suomelle, se on sentään Euroopan terävintä kärkeä tällä hetkellä. Eikä Suomi koskaan nouse Euroopan suurimmaksi joukkueeksi, joten on ihan luonnollista, että joskus hävitään Venäjälle 0-3 tai Hollannille 0-4.

Sillä spekulaatiolla, että saisiko Suomen "Huuhkajat" pisteitä mahdollisessa arvokisassa, ei ole merkitystä, ennenku tähän maahan kasvaa sellainen jalkapallokulttuuri, että isompien kans voitais edes tasapäisesti kilpailla ja niihin kisoihin päästä ilman jotain kauheaa arpajaismunkkia. Ja sen kulttuurin kasvattamisessahan tällaiset fani-tappelut, joita ennen matsia oli, ovat varsin erinomaisia. Varmasti saadaan potkupallosta proletariaatin väline osoittaa valtaapitäville, että vituiks menee. Siinä on vaan se ongelma, että identifioitumalla väkivaltaiseen roskasakkiin ei tulla koskaan saamaan talouselämän ja valtaväestön tukea.

Suomi on nimenomaan isoja vastaan onnistunut ihan hyvin viime aikoina. Toki se vituttaa ettei voittoja ole kovin montaa saatu, mutta mikään läpihuutojuttu Suomi ei ole. Arpaonnea Suomi tarvitsee jatkossakin, mutta tämähän ei eroa yhtään muistakaan maista, poislukien joku top 8 Euroopassa.

Niiltä ihailemiltasi venäläisiltä voit kysellä noista tappeluista ja niiden suhteesta fanikulttuuriin, Suomessa sitä ei juurikaan esiinny. Toki on jotain wannabe-firmoja sun muita casual-pellejä, mutta Suomi-fanit eivät todellakaan identifioidu mihinkään väkivaltaiseen ääriainekseen.

En tiedä kuinka vanha olet, tai kuinka paljon futista seuraat, mutta Suomen futiskulttuuri on muuttunut aika olennaisesti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kaikki alkoi aikanaan Norja-matsista, jatkui Unkari-pelillä ja nykyään joku 15 000-20 000 katsojaa on enää kohtuullinen yleisömäärä maaotteluissa. Lisäksi siellä on jo n. 9 000 katsojan fanikatsomo, asia jota ei muutama vuosi takaperin osattu edes unelmoida.

Maajoukkue on siis jo erittäin uskottava, se kerää isoja massoja ja ottelupäivät ovat juhlapäiviä. Seuraavaksi pitäisi sitten Veikkausliigan saada uskottavuutta jotta se kulttuuri vielä syvenisi. Suomessa se sellainen seurakulttuuri löytyy lätkän puolelta, futiksesta taasen ei. Mutta silti Veikkausliiga ja sen taso on ehkä suurin syy sille, miksi suomalaista jalkapalloa pidetään Suomessa ihan hölynpölynä.

No, kuten sanottu, meidän kulttuuri on nyt tällainen, että maajoukkue kiinnostaa (kyllä, myös oma maajoukkue) mutta kotimainen liiga ei. Mutta se on ihan paskaa sanoa, etteikö Suomessa olisi jalkapallokulttuuria. Ehkä et sitä ihan niin tarkoittanut, mutta rivien välistä olin taas lukevinani sitä ivallista naurua.

 

[Evil]

Huudanpa hieman vieraisiin pöytiin.

Hienoinen ero verrattuna siihen, ettei jalkapallossa Suomi ole koskaan aikuisten tasolla selvinnyt edes arvokisoihin.

Suoritusvarmuus, tasaisuus. Siinä avainasiat joita yritän esiin tuoda.

Ei ole selvinnyt, eikä selviä. Tasaisuuden puute, kulttuurin lapsenkenkäisyys... Onhan noita syitä. Tärkeimpänä näen kuitenkin, edelleen, sen henkilökohtaisen taidon puutteen. Pallollista taitoa mitattaessa Suomen maajoukkueesta ehkä Litmanen ja Eremenkot mahtuisivat Venäjän vaihtopenkille, ehkä eivät. Muilla ei olisi mitään mahdollisuutta.

Suomalainen jalkapalloilija ei häviä venäläiselle (tai vaikka saksalaiselle, italialaiselle...) fyysisessä kunnossa, voimassa, nopeudessa juurikaan, mutta siinä tärkeimmässä asiassa eli taidossa ero on järkyttävä. Futis on taitopeli, ja meikäläiset ovat kömpelöitä. Syötöt menevät minne sattuu, pallot pomppivat minne sattuu, aina tulee kiire ja tilanteita ei saada. Jos saadaan, sähelletään (tapaus Forssell).

Tarvitaan aika monta sukupolvea ennen kuin pallollisessa taidossa oleva takamatka saadaan kurottua yhtään pienemmäksi. Veikkaanpa, ettei kukaan meistä jo syntyneistä ennätä näkemään Suomen miesten maajoukkuetta futiksen MM- tai EM-lopputurnauksessa.

Mites muuten ne Suomen pelit kiekossa 70-luvulla yleensa meni ns. suuria vastaan?

Joskus saatettiin pelata Ruotsin kanssa jopa tasan ja voittaa USA. Sitten olisi tarvittu voitto Harppi-Saksasta jotta pronssi olisi varmistettu, mutta hävittiin 4-2.

 

[Ted Raikas]

Onkohan se tilaus jo vetämässä, mihin sisältyy ne pallotaiturit Brasiliasta ja erinäisistä Afrikan valtioista (ei Somalia)? Taitaa nimittäin ainoa toivo olla siinä, että saataisiin ns. futisgeenin omistavia nuoria käkkäräpäitä johdattamaan sinivalkoiset kisoihin.

 

[Chilango]

Huudanpa hieman vieraisiin pöytiin.

Ja kuten yleensa, ne vieraisiin poytiin huutajat ovat taysin pihalla itse asiasta.

Ei ole selvinnyt, eikä selviä. Tasaisuuden puute, kulttuurin lapsenkenkäisyys... Onhan noita syitä. Tärkeimpänä näen kuitenkin, edelleen, sen henkilökohtaisen taidon puutteen. Pallollista taitoa mitattaessa Suomen maajoukkueesta ehkä Litmanen ja Eremenkot mahtuisivat Venäjän vaihtopenkille, ehkä eivät. Muilla ei olisi mitään mahdollisuutta.

Todella Ammattilaisen tekstia, huomaa miten kirjottaja on perehtynyt futiksen saloihin.

Suomalainen jalkapalloilija ei häviä venäläiselle (tai vaikka saksalaiselle, italialaiselle...) fyysisessä kunnossa, voimassa, nopeudessa juurikaan, mutta siinä tärkeimmässä asiassa eli taidossa ero on järkyttävä. Futis on taitopeli, ja meikäläiset ovat kömpelöitä. Syötöt menevät minne sattuu, pallot pomppivat minne sattuu, aina tulee kiire ja tilanteita ei saada. Jos saadaan, sähelletään (tapaus Forssell).

Hassu juttu, Suomen yhdeksi viaksi Venajaa vastaan on sanottu olevan juuri tuo nopeus, mutta nama sanojat ovat olleetkin ihan vaan futiksen ammattilaisia eika Jatkoajan kirjottajia.
Ihan yleisesti, maajoukkue on tallahetkella kusessa pelattaessa nopeaa ja taitavaa joukkuetta vastaan, kokoa kylla loytyy mutta nopeutta ei.

Tietysti on turha kertoa Evilin kaltaselle Ammatilaiselle mutta ei ne kaikki maajoukkueet ole nopeita ja teknisia. Euroopasta Suomella on/olisi todella vaikeaa Venajan lisaksi Espanjaa ja ehka Hollantia vastaan. Enka tarkoita etta ne loput voitettais vaan sita etta noita vastaan vois tulla rumatkin luvut.

Tarvitaan aika monta sukupolvea ennen kuin pallollisessa taidossa oleva takamatka saadaan kurottua yhtään pienemmäksi. Veikkaanpa, ettei kukaan meistä jo syntyneistä ennätä näkemään Suomen miesten maajoukkuetta futiksen MM- tai EM-lopputurnauksessa.

Nykyisen U-21:n pelaajista osa tulee pelaamaan myos aikuisten arvokisoissa.

Joskus saatettiin pelata Ruotsin kanssa jopa tasan ja voittaa USA. Sitten olisi tarvittu voitto Harppi-Saksasta jotta pronssi olisi varmistettu, mutta hävittiin 4-2.

Nama vertailut on todellakin kuvaavia ja reiluja, futiksessa verrataan todellakin niihin suuriin, tais Evilkin jopa mainita Italian ja Saksan, kiekossa taas verrataan ns. suurten takana tuleviin ja jenkkien yliopistomaajoukkueeseen.

Mites monta kertaa Suomi voitti Venajan/NL:n tai Tsekit kiekon arvokisoissa
70- ja 80-luvulla ennen Calgarya? Niin, tietysti se yks Izvestia turnaus. Kanadan ja USAn E-maajoukkueet kaatui useamminkin mutta mitenhan olis kaynyt noiden molempien parhaita vastaan?
Siita huolimatta 90-luvulta lahtien on pelattu aika tasaisesti ihan mita tahansa joukkuetta vastaan.

Miksi Suomen futista pitaa verrata nimenomaan Italiaan ja Saksaan? Onhan se nyt saatanan selvaa etta niista ollaan perassa, sama juttu Brassien ja Argentiinan kanssa. Siita huolimatta kolme viimeista karsintapelia Saksan kanssa on pelattu tasan.
Miksei sita vertailua vois suorittaa vaikka seuraavien kanssa:
Sveitsi, Ukraina, Ruotsi, Serbia, Puola, Tsekit, Kreikka ja Turkki.
Nuo kaikki on olleet mukana edellisissa arvokisoissa, joko EM tai MM tai molemmissa.
Ei yhdenkaan noista voittaminen kahdesti tai voitto ja tasapeli karsinnassa olisi mikaan suuri ihme.

Ja ihan ooteena, en muuten muista noita kisoja joissa havittiin Ita-Saksalle 4-2 ja sen takia meni mitsku. Mitka kisat olivat?

 

[Evil]

Todella Ammattilaisen tekstia, huomaa miten kirjottaja on perehtynyt futiksen saloihin.

Ammatikseniko sanoin tätä tekeväni?

Ihan yleisesti, maajoukkue on tallahetkella kusessa pelattaessa nopeaa ja taitavaa joukkuetta vastaan, kokoa kylla loytyy mutta nopeutta ei.

Tottakai ollaan kusessa taitavaa joukkuetta vastaan. Nopeudessakin hävitään, mutta taidossa vielä enemmän.

Siita huolimatta kolme viimeista karsintapelia Saksan kanssa on pelattu tasan.

Hyvä hyvä. Tapu tapu kakkaraa. Ja mihin se on riittänyt?

Miksei sita vertailua vois suorittaa vaikka seuraavien kanssa:
Sveitsi, Ukraina, Ruotsi, Serbia, Puola, Tsekit, Kreikka ja Turkki.
Nuo kaikki on olleet mukana edellisissa arvokisoissa, joko EM tai MM tai molemmissa.
Ei yhdenkaan noista voittaminen kahdesti tai voitto ja tasapeli karsinnassa olisi mikaan suuri ihme.

Vertaillaan vaan. Ei olisi suuri ihme. Fakta on silti se, että noilta mailta on onnistunut se mikä Suomelta ei.

Vertailla ja teoretisoida voidaan vaikka maailman tappiin. Silti, en usko Suomen pääsevän arvokisoihin ennen kuin itse näen. Enkä edes halua; nolosti siellä kävisi.

Jalkapalloa rakastan, ihan amatööripohjalta tosin. Suomalainen jalkapallo on jotenkin noloa kuitenkin. Sääli, että oman maan maajoukkue on niin kehno, ettei sitä edes viitsi kannattaa.

Ja ihan ooteena, en muuten muista noita kisoja joissa havittiin Ita-Saksalle 4-2 ja sen takia meni mitsku. Mitka kisat olivat?

En muista minäkään. Ei tarvitsekaan. Se oli hatusta vetäisty esimerkki, joka kuitenkin kuvastaa sen aikakauden yleisiä tunnelmia.


Edit.

Tietysti on turha kertoa Evilin kaltaselle Ammatilaiselle

Tämä "Ammatilainen" sentään tietää kuinka monta t:tä ammattilainen-sanassa on.

 

[Evil]

Sen verran vielä, että asennemuutos olisi ensimmäinen askel, mikäli suomalaista jalkapalloa todella haluttaisiin kehittää kansainväliseen suuntaan. Asennemuutos jalkapalloa seuraavilla kannattajilla, urheilumediassa, jopa pelaajissa ja johtoportaassa.

Yksi juttu erityisesti ottaa päähän. Menestystä ei lähdetä hakemaan oman osaamisen kautta (ymmärrettävää tosin, koska sitä ei ole), vaan vuodesta toiseen rukoillaan ihmettä. Fanit, media, pelaajatkin tippuvat tuohon miinaan.

Ensin toivotaan mahdollisimman helppoa lohkoa. Jos sellainen saadaan, myhäillään ja ollaan jo menossa turnaukseen. Ellei saada, aloitetaan selittely. "Niin, mutta kun tuli Venäjä ja Saksa samaan lohkoon..." Yksittäisten pelien alla toivotaan vastustajille huonoa päivää, epäonnea, "että pallo pomppii meille".

Ollaan siis jo luovutettu, kun ajatellaan että vain onnella tai vastustajan ylimielisyyden ansiosta voidaan voittaa. "Ne saattaa tulla takki auki Stadikalle, ja siinä on meidän sauma." "Jos nyt niiden maalivahdilla, puolustajilla, keskikenttämiehillä ja hyökkääjilläkin sattuisi olemaan oikein huono päivä, niin voitaisiin saada taisteltua kojo-kojo."

Ei oikeissa jalkapallomaissa toimita noin. Lohko on mikä on, matsit lähdetään voittamaan ja onnistutaankin usein siinä, ja lopputurnaukseen mennään. Sillä sipuli. Suomalainen kysyy nöyränä hattu kourassa, että saako teitä vastaan hyökätä.

 

[Chilango]

Sen verran vielä, että asennemuutos olisi ensimmäinen askel, mikäli suomalaista jalkapalloa todella haluttaisiin kehittää
kansainväliseen suuntaan. Asennemuutos jalkapalloa seuraavilla kannattajilla, urheilumediassa, jopa pelaajissa ja johtoportaassa.

Yksi juttu erityisesti ottaa päähän. Menestystä ei lähdetä hakemaan oman osaamisen kautta (ymmärrettävää tosin, koska sitä ei ole), vaan vuodesta toiseen rukoillaan ihmettä.
Fanit, media, pelaajatkin tippuvat tuohon miinaan.

Ensin toivotaan mahdollisimman helppoa lohkoa. Jos sellainen saadaan, myhäillään ja ollaan jo menossa turnaukseen.
Ellei saada, aloitetaan selittely. "Niin, mutta kun tuli Venäjä ja Saksa samaan lohkoon..."
Yksittäisten pelien alla toivotaan vastustajille huonoa päivää, epäonnea, "että pallo pomppii meille".

Ollaan siis jo luovutettu, kun ajatellaan että vain onnella tai vastustajan ylimielisyyden ansiosta voidaan voittaa.
"Ne saattaa tulla takki auki Stadikalle, ja siinä on meidän sauma."
"Jos nyt niiden maalivahdilla, puolustajilla, keskikenttämiehillä ja hyökkääjilläkin sattuisi olemaan oikein huono päivä, niin voitaisiin saada taisteltua kojo-kojo."

Ei oikeissa jalkapallomaissa toimita noin.
Lohko on mikä on, matsit lähdetään voittamaan ja onnistutaankin usein siinä, ja lopputurnaukseen mennään.
Sillä sipuli. Suomalainen kysyy nöyränä hattu kourassa, että saako teitä vastaan hyökätä.

Astenteestahan se on kiinni, onneksi Evil nayttaa mallia kunnon asenteesta.

Oletetaan, että joskus jollain ihmeen tuurilla Suomi pääsisikin vaikkapa MM-lopputurnaukseen.
Sielläpä tulisikin samaan lohkoon esimerkiksi Argentiina, Italia ja Kamerun. Kolme kertaa turpiin, maaliero 0-11 ja kotiin. Kuka tästä nauttisi?
Parempi ettei mennä isojen poikien leikkiin väkisin mukaan, voipi tulla vaan pipi ja naapurin Rane rikkoo lelut. Itkettää.

Ei ole selvinnyt, eikä selviä. Tasaisuuden puute, kulttuurin lapsenkenkäisyys... Onhan noita syitä.
Tärkeimpänä näen kuitenkin, edelleen, sen henkilökohtaisen taidon puutteen.
Pallollista taitoa mitattaessa Suomen maajoukkueesta ehkä Litmanen ja Eremenkot mahtuisivat Venäjän vaihtopenkille, ehkä eivät.
Muilla ei olisi mitään mahdollisuutta.

Suomalainen jalkapalloilija ei häviä venäläiselle (tai vaikka saksalaiselle, italialaiselle...) fyysisessä kunnossa, voimassa, nopeudessa juurikaan,
mutta siinä tärkeimmässä asiassa eli taidossa ero on järkyttävä. Futis on taitopeli, ja meikäläiset ovat kömpelöitä.
Syötöt menevät minne sattuu, pallot pomppivat minne sattuu, aina tulee kiire ja tilanteita ei saada. Jos saadaan, sähelletään (tapaus Forssell).

Tarvitaan aika monta sukupolvea ennen kuin pallollisessa taidossa oleva takamatka saadaan kurottua yhtään pienemmäksi.
Veikkaanpa, ettei kukaan meistä jo syntyneistä ennätä näkemään Suomen miesten maajoukkuetta futiksen MM- tai EM-lopputurnauksessa.

Asennetta!

Tuurista lohkojen suhteen, on totta etta "oikeat futismaat" eivat juurikaan valita lohkoista mutta kuten varmaan tiedat siihen vaikuttaa mm. arvontakorit eli esmes
Espanjalle tulee aina heikompia maita samaan lohkoon joten eipa silla juuri valia ole. Niissa ei niin kovissa futismaissa taas arvontaa seurataan jopa tarkemmmin kuin
Suomessa ja valitetaan tuurista ihan samalla tavalla ellei enemman kuin Suomessa.
Tietysti "tuuria" voi parantaa menestymalla paremmin ja nousemalla arvontakoreissa ylospain ja sitahan Suomi on tehnytkin, voi olla etta hitaasti mennaan mutta
EOM, joten lohkot hieman helpottuvat menestyksen myota.
Mutta vaitatko etta esmes meneillaan olevissa karsinnoissa snadisti paremmalla "tuurilla" ei homma olis helpottunut?
Katso tuolta lohkot: http://www.fifa.com/worldcup/preliminaries/europe/standings/index.html ja esimerkiksi lohkot 2 ja 3.
Ottaisin Kreikan ja Sveitsin koska vaan Saksan ja Venajan tilalle samaan lohkoon. Tai Puolan ja Tsekit.

Ihan mielenkiinnosta Evil, jaksat kertoa miten "oikeissa jalkapallomaissa" toimitaan ja miten lehdet siella kirjottaa jne, millanen kokemus sulla on "oikeista" jalkapallomaista?
Ihanko lomalla ollaan kayty Espanjassa ja Englannissa vai oletko jopa asunut siella?

Vertaillaan vaan. Ei olisi suuri ihme. Fakta on silti se, että noilta mailta on onnistunut se mikä Suomelta ei.

No jos noilta mailta on onnistunut se niin miksi Suomelta ei voisi onnistua? Ja nyt puhutaan Puolasta, Sveitsista, Ruotsista, Itavallasta, Belgiasta, Kreikasta, Serbiasta jne.
Vaitatko etta noita edellisia vastaan Suomella ei olisi mahdollisuuksia karsinnassa?

Vertailla ja teoretisoida voidaan vaikka maailman tappiin.
Silti, en usko Suomen pääsevän arvokisoihin ennen kuin itse näen. Enkä edes halua; nolosti siellä kävisi.

Tassa taas sita Evilin vaatimaa asennetta.

Jalkapalloa rakastan, ihan amatööripohjalta tosin. Suomalainen jalkapallo on jotenkin noloa kuitenkin.
Sääli, että oman maan maajoukkue on niin kehno, ettei sitä edes viitsi kannattaa.

Pakko tunnustaa etta muakin on nolottanut esmes Litin ja Hyypian touhut.

Tossa on kans sita asennetta, kaks huonoa pelia Venajaa vastaan ja "Sääli, että oman maan maajoukkue on niin kehno, ettei sitä edes viitsi kannattaa."

Mitenkahan "oikeissa futismaissa" kuten Englannissa, jossa ei koskaan havita peleja, voi kuitenkin kannattaa.
En talla tarkoita etta sina kannattaisit Englantia mutta sielta varmaan loytyy muutama fani vaikka esmes edellinen karsinta meni miten meni, ihan muistin virkistamiseksi Englanti havis koti- ja vieraspelin Kroatialle ja pelas tasan Makedoniaa ja Israelia vastaan ja jai kisoista ulos.

Lisataan viela etta koska aloit gloryhunttaamaan Suomen kiekkojoukkuetta? Vasta sen ekan mitalin jalkeen? Koska kyllahan Suomen kiekko oli todella noloa aina 80-luvulle asti.

Tämä "Ammatilainen" sentään tietää kuinka monta t:tä ammattilainen-sanassa on.

Ouch, no nyt mua nolottaa viela enemman.

 

[Evil]

Astenteestahan se on kiinni, onneksi Evil nayttaa mallia kunnon asenteesta.

Varmasti suomalainen jalkapalloväki odottaakin nimenomaan minun näyttävän heille mallia asenteesta.

Ihan mielenkiinnosta Evil, jaksat kertoa miten "oikeissa jalkapallomaissa" toimitaan ja miten lehdet siella kirjottaa jne, millanen kokemus sulla on "oikeista" jalkapallomaista?
Ihanko lomalla ollaan kayty Espanjassa ja Englannissa vai oletko jopa asunut siella?

En ole asunut ulkomailla, käynyt kylläkin siellä sun täällä. Nykyisin on helppo saada tietoa ihan mistä tahansa, kun tietää mistä etsiä.

Ja nyt puhutaan Puolasta, Sveitsista, Ruotsista, Itavallasta, Belgiasta, Kreikasta, Serbiasta jne.
Vaitatko etta noita edellisia vastaan Suomella ei olisi mahdollisuuksia karsinnassa?

No, Kreikka on taannoinen Euroopan mestari. Ruotsilla on useampiakin arvokisamitaleita. Puola ja Belgia ovat puolivakituisia arvokisakävijöitä. Siinä olet oikeassa, etteivät ne toivottoman kaukana Suomesta ole. Toki muutama karsintamatsi voisi päättyäkin Suomen voittoon. Mielestäni kuitenkin kaikki nuo maat ovat Suomea edellä, kun ajatellaan jalkapallokulttuuria kokonaisvaltaisesti. Suomi on, valitettavasti, jalkapallon kehitysmaa.

ihan muistin virkistamiseksi Englanti havis koti- ja vieraspelin Kroatialle ja pelas tasan Makedoniaa ja Israelia vastaan ja jai kisoista ulos.

Muistan kyllä, nauroin kippurassa kauan ja join itseni känniin ihan silkasta ilosta. Saksan tai Ruotsin karahtaminen karsintoihin saattaisi ehkä riemastuttaa yhtä paljon, en tosin ole ihan varma siitäkään.

Lisataan viela etta koska aloit gloryhunttaamaan Suomen kiekkojoukkuetta?

Silloin, kun joukkueessa pelaava Hagman näytti vain punaista naamaansa eikä persettä. Olisiko ollut suunnilleen 1979.

 

[Tim Callahan]

Kyllähän se vaan niin on, että välillä saatetaan pystyä nipistämään kotona näitä pisteitä kovilta mailta, mutta toisaalta pitkässä sarjassa tai muutenkin, kun oikeasti on se paikka niin kovemmat vie.

Suomen vertailu Ruotsiin ym. on turhaa. Muutenkin Suomessa jalkapalloihmiset tuntuvat keskittyvän enemmän muiden lajien arvosteluun ja omaa lajia ei kehitetä oikeasti kuin futisforumilla kirjoittelemalla.

Samaa mieltä olen Evilin kanssa taitotaso-asiassa. Ei A-maajoukkuessa ole yhtään sellaista pelaaja, joka pystyisi palloa pyörittelemään mielin määrin ja ratkaisemaan pelejä omalla panoksellaan. Tällaisia kavereita löytyy monesta Suomen "kilpailijasta" ja näiden takia joukkueet menestyvät. Suomi on täynnä Shefki Kuqeja ja muita hyypiöitä = perussuorittajia.

Ja asiaan ei auta myöskään sekään, että Veikkausliiga rypee aivan pohdamudissa, eikä Suomessa pystytä oikeasti kasvattamaan junnupelaajia, vaan lupauksien on pakko mennä ulkomaille. Joillekin se voi olla huono asia. Muutenkin on naurettavaa lukea noita voivottelijoita, kun harrastajia riittää, mutta katsomot on tyhjinä ja jääkiekko menee edellä. Kaikkihan tämä johtuu pelkästään lajin halpuudesta ja varmasti tämä tuo suuren osan niitä janttereita, joista ei tule yhtään mitään ja vielä sen tietävät. Paras kommenttihan tuli TV Viideltä, kun Pikku-Huuhkajien pelaaja Otaru kertoi, että "lätkäähän mun piti alkaa pelaamaan, mutta kun äiti pisti futiksen pariin, kun se oli halvempaa."

Timo Jutila, kendo, SM-liigan heikkotaso ja mm95 never förget.

 

[J.Grönvall]

Sen verran vielä, että asennemuutos olisi ensimmäinen askel, mikäli suomalaista jalkapalloa todella haluttaisiin kehittää kansainväliseen suuntaan. Asennemuutos jalkapalloa seuraavilla kannattajilla, urheilumediassa, jopa pelaajissa ja johtoportaassa.

Pitää paikkansa, mutta tekstiäsi on hauska lukea kun kuulut selkeästi siihen ryhmään jonne sitä asennemuutosta tarvittaisiin.

Yksi juttu erityisesti ottaa päähän. Menestystä ei lähdetä hakemaan oman osaamisen kautta (ymmärrettävää tosin, koska sitä ei ole), vaan vuodesta toiseen rukoillaan ihmettä. Fanit, media, pelaajatkin tippuvat tuohon miinaan.

Ensin toivotaan mahdollisimman helppoa lohkoa. Jos sellainen saadaan, myhäillään ja ollaan jo menossa turnaukseen. Ellei saada, aloitetaan selittely. "Niin, mutta kun tuli Venäjä ja Saksa samaan lohkoon..." Yksittäisten pelien alla toivotaan vastustajille huonoa päivää, epäonnea, "että pallo pomppii meille".

Ollaan siis jo luovutettu, kun ajatellaan että vain onnella tai vastustajan ylimielisyyden ansiosta voidaan voittaa. "Ne saattaa tulla takki auki Stadikalle, ja siinä on meidän sauma." "Jos nyt niiden maalivahdilla, puolustajilla, keskikenttämiehillä ja hyökkääjilläkin sattuisi olemaan oikein huono päivä, niin voitaisiin saada taisteltua kojo-kojo."

Olet 10 vuotta myöhässä tämän tekstin kanssa. Suomessa on melkein päinvastoin jopa ylisuuret odotukset ja myös usein liian suuret luulot omasta maajoukkueesta. Onhan vielä sitäkin väkeä joka haukkuu kaikki ja kaiken, mutta maajoukkue ei kyllä ole enää vuosiin lähtenyt toivomaan mitään, varsinkaan kotikentällä.

Menestystä on sitä paitsi nimenomaan haettu sen oman osaamisen kautta jo pidempään. Maajoukkuevalmentajien ajatusmaailma on ollut erilainen, mutta ainakin Muurisen ajan joukkueesta lähtien Suomi nimenomaan on lähtenyt pelaamaan omien vahvuuksien kautta, eikä sen roiskimisen kautta. Paras esimerkki oli juuri Hodgsonin maajoukkue joka pelasi jopa inhorealistista futista, täysin ns. suomalaisista lähtökohdista.

Arpaonni on toki sellainen asia mitä Suomi tarvitsee. Eikä sekään ole mikään tekosyy sanoa, että kisoihin pääsy ei onnistunut koska lohkossa oli esim. Saksa ja Venäjä. Se on vain karu fakta, että nämä joukkueet ovat yksinkertaisesti kovempia tällä hetkellä, ja varmasti tulevat olemaan myös tulevaisuudessa. Suomella on kuitenkin käynyt myös ihan suoraan sanoen huono tuuri näissä arvonnoissa. Kärkimaatkin voi jakaa eri kategorioihin ja Suomen lohkoon on tullut lähes poikkeuksetta aina ihan kärkikamaa ylemmistä arvontakoreista.

Huonon päivän toivominen on nykyään ihan silkkaa paskaa, ei sellaista enää kukaan puhu. A-maajoukkueen pelaajat kuitenkin ovat hyvissä sarjoissa ja ovat tottuneet pelaamaan myös kovia pelaajia vastaan seurajoukkueissaan. Ei siellä enää mistään RoPSista tai Vepsusta tulla ihmettelemään mitä isot tekevät.

Ei oikeissa jalkapallomaissa toimita noin. Lohko on mikä on, matsit lähdetään voittamaan ja onnistutaankin usein siinä, ja lopputurnaukseen mennään. Sillä sipuli. Suomalainen kysyy nöyränä hattu kourassa, että saako teitä vastaan hyökätä.

Tämä on kanssa aina tämä "oikea jalkapallomaa". Voisitko nyt ihan oikeasti kertoa mikä on oikea jalkapallomaa? Joo, Suomessa futis ei ole samassa asemassa kuin monessa muussa maassa, mutta jos Liechtensteinia vastaan on katsomossa yli 20 000 ihmistä niin onko väärin puhua futismaasta? Tai edes melkein oikeasta futismaasta?

Suomi lähtee myös voittamaan matseja ihan samalla tavalla kuin muutkin maat. Tulokset ovat olleet, jos eivät nyt huonoja, niin ainakin riittämättömiä. Hyviä esityksiä ilman pisteitä tai ilman voittoja, ja täpäriä kolmossijoja yms.

Nimenomaan maajoukkueen asenteessa ja peli-ilmeessä erot ovat takavuosiin verrattuna melkoisia. Möller Nielsenin joukkue oli vielä se roiskiva potkisjoukkue, joka sai haettua Turkkia vastaan hienon voiton. Muurisen jengi puolestaan oli itseluottamusta uhkuva nippu, joka puolestaan ei hakenut voittoja vaikka pelasi mahtavaa futista esim. Englannissa ja Jugoslaviassa.

Sovitaan sitten, että Suomi ei ole oikea futismaa, vaikka täällä on helvetisti harrastajia ja futis kiinnostaa kyllä ihan laajalti. Vai johtuuko se nyt siitä, ettei Suomi ole päässyt kisoihin, eikä täältä tule jatkuvasti huippupelaajia? Viiden miljoonan ihmisen massasta tulisi siis tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmantähtiä lajiin joka on yksi maailman kilpailluimmista? Selvä.

Ja nimenomaan pitää verrata Englantiin, Espanjaan, Italiaan, Saksaan, Ranskaan, Hollantiin ja Venäjään. Sehän on ihan selvä, on se vittu kumma kun Suomessa ole espanjalaista futiskulttuuria, eikä saman tason maajoukkuetta. Sitä sentään kehtaisi kannustaa kun se on niin hyvä ja siellä on pelaajiakin oikein Real Madridista ja Barcasta.

Mää en nyt aina vaan ymmärrä.

 

[Evil]

Paras esimerkki oli juuri Hodgsonin maajoukkue joka pelasi jopa inhorealistista futista, täysin ns. suomalaisista lähtökohdista.

Nimenomaan. Yritettiin epätoivoisesti sumputtaa nolla-nollaa hyvin suomalaisesti. Kun ei itsellä ole taitoa, yritetään ottaa se taito muiltakin pois. Luojan kiitos tuolla pelillä ei päästy arvokisoihin, se olisi ollut vääryys ja loukkaus jalkapalloa kohtaan.

Tulokset ovat olleet, jos eivät nyt huonoja, niin ainakin riittämättömiä. Hyviä esityksiä ilman pisteitä tai ilman voittoja, ja täpäriä kolmossijoja yms.

Jep, kun se taito ei riitä. Hyvässä muistissa on esimerkiksi se surkea Unkari-matsi. Toki siinä oli huonoa tuuriakin, mutta mikäli taitoa olisi ollut enemmän, ei asioita olisi tarvinnut päästää siihen pisteeseen missä huono tuuri voi ottelun ratkaista.

Viiden miljoonan ihmisen massasta tulisi siis tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmantähtiä lajiin joka on yksi maailman kilpailluimmista?

Vielä kerran: taitoa, taitoa ja lisää taitoa tarvitaan. Sitä en tiedä onko meillä huonot pallolliset geenit vai eikö penskat treenaa pallonkäsittelyä (tai oikeammin -jaloittelua), mutta aika kehno saldo se on jos yksi kansainvälisen tason pallotaituri vuosikymmenessä pystytään kasvattamaan. 80-luvulla se oli Atik Ismail, 90-luvulla Litmanen. Tällä vuosikymmenellä on muutama kohtalainen nähty, hekin useimmiten siirtolaistaustaisia pelaajia.

Ei siis jatkuvalla syötöllä, kunhan edes joskus. Vaan taitaa olla liikaa toivottu.

 

[Zborik_]

Ihan mielenkiinnosta Evil, jaksat kertoa miten "oikeissa jalkapallomaissa" toimitaan ja miten lehdet siella kirjottaa jne, millanen kokemus sulla on "oikeista" jalkapallomaista?
Ihanko lomalla ollaan kayty Espanjassa ja Englannissa vai oletko jopa asunut siella?

Mielenkiintoinen kysymys, johon voin kai vastata, kun Italiassa olen asunut.

Junioreista puhuttaessa, on epareilua vertailla suomalaisia ja italialaisia, mutta fakta on se, etta italialaiset ovat suomalaisia nuoria edella taktisuudessa, taidossa ja pelirohkeudessa, joka on aika tarkea seikka.

Italiassa sarja alkaa vasta syksylla, ei kesalla, jollon jarjestetaan leireja ja pelataan maajoukkueturnauksia, valitaan eri alueiden parhaat pelaajat leireille jne. Italiassa alkaa olla osittain sama ongelma kuin Suomessa: Videopelit, tietokoneet ja muut ovat ohittamassa urheilun omalla vapaa-ajalla. Rannalla toki pelataan paljon futista, kuten myos omilla pihoilla jne. Varsinaisia jalkapallokenttia ei ole kovin paljoa enemman tietyilla alueilla kuin Suomessa, nurmitenniskenttia kaytetaan paljon futsalin pelaamiseen.

Italiassa on myos paljon jalkapallokouluja, joita ei taida juuri olla Suomessa. Valmentajien taso on aika normaali, kuten Suomessa: On paljon hyvia valmentajia, mutta myos ei jalkapallosta ymmartavia valmentajia. Italiassa kun on niin paljon seuroja ja harrastajia, ettei joka joukkuetta voi valmentaa ihminen, jolla on oma peliura, kaikki valmentajatutkinnot suoritettuna jne.

Italiassa on myos yleista, etta ura loppuu lukion jalkeen, tai 15-17-vuotiaana, jos jokin paikallinen joukkue ei pyyda sinua mukaan.

EDIT. Saattaa olla hieman sekavaa tekstia vasyneena, mutta tama on minun taman hetkinen nakemykseni Italian nuorten jalkapallosta.

 

[J.Grönvall]

Nimenomaan. Yritettiin epätoivoisesti sumputtaa nolla-nollaa hyvin suomalaisesti. Kun ei itsellä ole taitoa, yritetään ottaa se taito muiltakin pois. Luojan kiitos tuolla pelillä ei päästy arvokisoihin, se olisi ollut vääryys ja loukkaus jalkapalloa kohtaan.

Vastasit sitten ihan eri asiaan irroittamalla yhden lauseen tuolta seasta. Nyt kävi sitten niin, että olet tässäkin asiassa väärässä. Kuten jo kirjoitin niin Muurisen ajan maajoukkueesta asti Suomi on pelannut omiin vahvuuksinsa luottaen ja itseluottamuksella. Se nimenomaan ei ole pelannut sitä epätoivoista 90-luvun roiskimispalloa, ja etenkin mainitsemasi Hodgsonin ajan joukkue oli kaikkea muuta kuin epätoivoinen sumputtajajoukkue. Se oli loistavasti organisoitu joukkue joka luotti suomalaisiin vahvuuksiin, eli puolustuspeliin ja fysiikkaan.

Jep, kun se taito ei riitä. Hyvässä muistissa on esimerkiksi se surkea Unkari-matsi. Toki siinä oli huonoa tuuriakin, mutta mikäli taitoa olisi ollut enemmän, ei asioita olisi tarvinnut päästää siihen pisteeseen missä huono tuuri voi ottelun ratkaista.

Vielä kerran: taitoa, taitoa ja lisää taitoa tarvitaan. Sitä en tiedä onko meillä huonot pallolliset geenit vai eikö penskat treenaa pallonkäsittelyä (tai oikeammin -jaloittelua), mutta aika kehno saldo se on jos yksi kansainvälisen tason pallotaituri vuosikymmenessä pystytään kasvattamaan. 80-luvulla se oli Atik Ismail, 90-luvulla Litmanen. Tällä vuosikymmenellä on muutama kohtalainen nähty, hekin useimmiten siirtolaistaustaisia pelaajia.

Ei siis jatkuvalla syötöllä, kunhan edes joskus. Vaan taitaa olla liikaa toivottu.

Unkari-matsissa ei ollut muuta surkeaa kuin viimeiset minuutit, tai oikeastaan se yksi musta minuutti. Ja se maalikin oli enemmän kiinni pääkopasta kuin taidosta. Ellet nyt sitten laske myös kovien pelien kokemusta taidoksi.

Muutenkin tämä sinun taito-käsitteesi vaatii vähän tarkennusta. Eli tarkoitatko nyt puhtaasti teknistä taitoa, ts. pallonkäsittelyä, syöttämistä, laukomista jne.? Vai mitä tähän sinun "taitoosi" kuuluu?

Suomalaiset pelaajat ovat kyllä teknisesti hyvinkin taitavia, ainakin A-maajoukkueen osalta. Ja kyllä perus-Veikkausliigapelaajakin on teknisesti taitava, ei toki maailman paras, mutta siltikin taitava.

Suomalaispelaajien ongelmat ovat enimmäkseen taktisessa osaamisessa, pelinopeudessa (ja yleensäkin liikkeessä pelaaminen) ja ehkä jossain määrin myös pelirohkeudessa. Tosin kaksi viime mainittua eivät ole olleet ongelma tänä vuonna U-21:lle eikä oikeastaan edes isoille Huuhkajille, Venäjä-pelejä lukuunottamatta.

Ja väitätkö ihan tosiaan, että vaikkapa sveitsiläis- tai belgialaispelaaja olisi automaattisesti jotenkin merkittävästi taitavampi kuin suomalainen?

Kannattaisi ensin muistaa, ettei Suomi koskaan tule olemaan maailman paras jalkapallomaa, joten sen pitää pelata omien vahvuuksiensa kautta. Se ei välttämättä tarkoita mitään joga bonitoa, jos siihen ei rahkeita ole. Toki siihen ei ole rahkeita muutenkaan kuin kahdella joukkueella maailmassa tällä hetkellä.

EDIT. Ja jos asia enemmän kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan Miken tekstejä tuolta U21-topikista. Loistavia huomioita.

 

[Chilango]

En ole asunut ulkomailla, käynyt kylläkin siellä sun täällä. Nykyisin on helppo saada tietoa ihan mistä tahansa, kun tietää mistä etsiä.

Kannattais varmaan opetella sen tiedon etsimista.
Itse voin kertoa kokemuksen syvalla aanella useammasta "oikeasta futismaasta" ja vahan vahemman oikeista futismasta etta kylla siella ihan samalla tavalla tutkitaan ja analysoidaan karsintalohkot kuin Suomessa. Tietysti Espanjalle ei valttamatta tule Saksa ja Venaja (no Venaja olis voinut tullakin) molemmat samalla kertaa samaan lohkoon joten ehka ne jossittelut on hieman laimeampia sen suhteen.

No, Kreikka on taannoinen Euroopan mestari. Ruotsilla on useampiakin arvokisamitaleita. Puola ja Belgia ovat puolivakituisia arvokisakävijöitä.
Siinä olet oikeassa, etteivät ne toivottoman kaukana Suomesta ole. Toki muutama karsintamatsi voisi päättyäkin Suomen voittoon.

Puolallakin mitali taitaa olla ja Belgiallakin valierapaikka arvoikisoista.
No otetaas esimerkiksi edelliset karsinna kun oltiin samassa lohkossa Puolan, Belgian ja Serbian kanssa, pisteet tais menna seuraavasti:
Suomi - Puola 4-1
Suomi - Belgia 4-1
Suomi - Serbia 1-4
ja lisaksi Suomi - Portugal 2-2
Eli kaksi voittoa, viis tasuria ja tappio. Ihan positiiviselta tuo musta nayttaa, tosin noista tasureista jai muutamasta vahan hampaankoloon.

Mielestäni kuitenkin kaikki nuo maat ovat Suomea edellä, kun ajatellaan jalkapallokulttuuria kokonaisvaltaisesti.
Suomi on, valitettavasti, jalkapallon kehitysmaa.

Jalkapallokulttuuria kokonaisvaltaisesti..... Kerrotko mita se "jalkapallokulttuuri" on? Ja Suomessako ei sitten sita kulttuuria ole? Futista on kuitenkin pelattu jo yli sata vuotta.

Musta alkaa tuntumaan etta Evil vaan provoilee, jattaa vastaamatta kysymyksiin ja heittelee mukahauskoja kommentteja.
Olishan tasta ollut kiva asiallisestikin keskustella.

Suomen vertailu Ruotsiin ym. on turhaa.

Kasittaakseni tassakin ketjussa on Suomea verrattu Italiaan, Saksaan, Englantiin jne ns. "oikeisiin futismaihin", ihmettelen vaan miksi juuri niihin parhaimpiin pitaisi verrata, miksi ei kay vertailun kohteeksi hieman heikommat maat jotka kuitenkin ovat selvinneet useamman kerran kisoihin ja jopa voittaneet mitaleja.

Muutenkin Suomessa jalkapalloihmiset tuntuvat keskittyvän enemmän muiden lajien arvosteluun ja omaa lajia ei kehitetä oikeasti kuin futisforumilla kirjoittelemalla.

Itseasiassa tuohon on vahan vaikea vastata, FF2:n fanit tietysti on kiekkoa ja muitakin lajeja vastaan ja syyttavat kiekkon suosiota futiksen tilasta mutta
tuntematta paremmin lajin parissa oikeasti toita tekevia ja heidan ajatuksiaan on vaikea sanoa mita siella oikeasti ollaan mielta. Epailen kuitenkin tuota vaitetta.

Samaa mieltä olen Evilin kanssa taitotaso-asiassa. Ei A-maajoukkuessa ole yhtään sellaista pelaaja, joka pystyisi palloa pyörittelemään mielin määrin ja ratkaisemaan pelejä omalla panoksellaan. Tällaisia kavereita löytyy monesta Suomen "kilpailijasta" ja näiden takia joukkueet menestyvät. Suomi on täynnä Shefki Kuqeja ja muita hyypiöitä = perussuorittajia.

Ja harvemmin tuota kylla muissakaan joukkueissa nakyy. Futis on joukkuepeli huomattavasti enemman kuin kiekko.
Tietenkin tahan voisit laittaa muutaman "pelaajan, joka pystyisi palloa pyörittelemään mielin määrin ja ratkaisemaan pelejä omalla panoksellaan" vaikka seuraavista maista:
Serbia, Belgia, Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja vaikka Englanti ihan niista "oikeista futismaista". Arvaan etta tahan tulee ainakin Zlatani mutta ennen enterin painamista muistelkaas mita Zlatanin on muutaman viime vuoden aikana maajoukkueessa saanut aikaan. Loistava pelaaja kuitenkin.

Ja asiaan ei auta myöskään sekään, että Veikkausliiga rypee aivan pohdamudissa, eikä Suomessa pystytä oikeasti kasvattamaan junnupelaajia, vaan lupauksien on pakko mennä ulkomaille.
Joillekin se voi olla huono asia. Muutenkin on naurettavaa lukea noita voivottelijoita, kun harrastajia riittää, mutta katsomot on tyhjinä ja jääkiekko menee edellä. Kaikkihan tämä johtuu pelkästään lajin halpuudesta
ja varmasti tämä tuo suuren osan niitä janttereita, joista ei tule yhtään mitään ja vielä sen tietävät.

Veikkausliigan taso ei kylla auta, se on ihan tosi mutta tuo loppu on kylla taas ihan skeidaa jolla ei oo mitaan tekemista maajoukkueen menestyksen kanssa.
Se, etta junnut treenaa ulkomailla on mielestani taysin positiivinen juttu. Joutuvat tiukempaan kouluun jo nuorempana, tottuvat pelaamaan muiden lahjakkaiden pelaajien kanssa sen sijaan etta dominoisivat sita kotikylan sarjaa.
Ei kaikista ulkomaille lahteneista ja eri akademioissa olevista junnuista tule tahtia ja tama ei ole mikaan suomalainen juttu mita kuulee usein kerrottavan vaan niista isompien seurojen junnuseuroista tullaan tahdiksi yllattavan pienella prosentilla.

 

[Lampinen]

Arvaan etta tahan tulee ainakin Zlatani mutta ennen enterin painamista muistelkaas mita Zlatanin on muutaman viime vuoden aikana maajoukkueessa saanut aikaan. Loistava pelaaja kuitenkin.

Viime EM-kisat anyone? Kuten aiemmin otin esille Suomen ja Ruotsin jalkapalloilussa ei mitään eroa tällä hetkellä ole kuin Ruotsin fantastiset hyökkääjät (kuten Zlatan) pystyy tarvittaessa ratkaisemaan yksinkin otteluita. Ja mitä tuolla tarkoitan yksi ehkä paras esimerkki on Zlatanin tekemä maali EM-kisoissa Kreikkoja vastaan. Täältä tähän.

 

[Evil]

Nyt kävi sitten niin, että olet tässäkin asiassa väärässä.

Musta alkaa tuntumaan etta Evil vaan provoilee, jattaa vastaamatta kysymyksiin ja heittelee mukahauskoja kommentteja.

Okei, antaa olla. Ei tämä niin tärkeä asia minulle ole, että jaksaisin kinastella loputtomiin. Tuossa pihalla on Karjalan mänty, menen hakkaamaan päätä siihen.