kilonkingi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Eipähän tästä pelistä jää paljon kerrottavaa, Suomi oli yksinkertaisesti täysin aseeton. Toki Venäjän ratkaisumaalit jäivät hiukan kaivelemaan, sillä noissa tilanteissa pallo olisi pitänyt vain purkaa väljemmillä vesille. Nyt suomalaiset töpeksivät käsittämättömällä tavalla pallon kahdesti omaan reppuun.
Tietysti tilanteet lähtivät käyntiin jo aikaisemmista puolustusvirheistä, mutta ei Suomella ole varaa kirjaimellisesti lahjoittaa vastustajalle maaleja. Varsinkin, kun oma hyökkäyspelaaminen tuntuu olevan aivan olematonta. Se kertokoon kaiken oleellisen, että Suomella ei ollut ottelun aikana yhtään laukausta maalia kohti, eikä myöskään yhtään kulmapotkua!
Suomen ainoa mahdollisuus maaliin lepäsi vapaapotkuissa. Suomi saikin useamman vaparin 25-30 metristä, mutta nämä tilanteet rysittiin täysin. Ensimmäisessä yritettiin liian vaikeaa kuviota ja pallo painui päätyrajasta yli. Toinen jäi suoraan muuriin ja kolmas leijaili yli maalin. Suoraan sanottuna ottaa päähän, että nämä harvat tilanteet hukataan täysin.
Pallo olisi saatava maalille, jotta se voi ylipäätään mennä sisään. Tilanteita syntyy, kunhan se pallo vaan pelataan yksinkertaisesti luukulle. Siitä voi sitten päästä puskemaan sisään tai pallo voi mennä ihmeellisen pompunkin kautta maaliin.
Hyökkäyspelaamisen toivoisi muutenkin suoraviivaisuutta, kun taitoa löytyy hyvin rajallisesti. Forssell tarvitsee selvästi kaverin kärkeen, tällä hetkellä mies on aivan liian yksin piikissä. Forssell on kyllä siinä suhteessa poikkeuksellinen suomalainen, että kun hän saa pallon hän pystyy myös pitämään sitä vastustajien keskellä. Ongelma on kuitenkin se, että Forssell ei saa palloa kärkeen, vaan hän joutuu valumaan alas keskikentälle. Silloin kärkeen ei jää ketään, jolle pelata eteenpäin.
Tuon toisen kärkimiehen pitäisi olla vielä joko nopea tai hyvä päällä - mielummin tietysti molempia - jolloin toinen kärkimies paikkaisi Forssellin puutteita.
Eipä järin hyvältä kyllä näytä Suomen kisapaikan suhteen, sillä Venäjä ja Saksa tuskin sortuvat useampaan pistemenetykseen heikompia vastaan.
Suomen on ole enää juurikaan varaa pistemenetyksiin se on selvää. Seuraava ottelu Walesia vastaan vieraissa on jo hyvin ratkaiseva. Eikä tuo ottelu tule olemaan todellakaan helppo, itse asiassa Suomi lähtee vieraisiin pienoisena altavastaajana. Tuosta ottelusta ei ole kuitenkaan varaa ottaa tappiota tai sitten kisapaikan voi unohtaa, tasapelikin vaikeuttaisi hommaa huomattavasti.
Lichtensteinilta ja Azerbaizhanilta on otettava täydet pisteet, se on selvä. Venäjälle hävittiin vieraissa, joten heidät olisi pystyttävä voittamaan kotona. Wales täytyy voittaa joka tapauksessa kotona. Viimeisestä ottelusta Saksasta olisi napattava vähintään piste, luultavasti voitto, jos Walesissa jäädään tasapeliin.
Helppoa ei tule siis olemaan. Jos kisapaikka karkaa ennen aikojaan käsistä, vanhalle kaartille on sanottava suoraan "kiitos ja näkemiin" ja alettava ajamaan nuoria sisään. Tosiasia nimittäin on se, että Suomella on yksi Euroopan vanhimmista maajoukkueista tällä hetkellä ja nämä karsinnat tulevat olemaan varmuudella monen pelaajan viimeiset, joten jos mahdollisuudet ovat käytännössä menneet niin uutta sukupolvea.
Seuraavat karsinnat käynnistyvät syksyllä 2010, silloin Litti on 39 vuotta, Hyypiä 37 v., Kolkka 36 v., Johansson 35 v. ja Kuivasto 35 v. Kuivaston tilalle voisi jo nyt valita nuorempaa verta, sillä hän on topparien arvoasteikossa vasta neljäntenä, eli kahden topparin pitäisi loukkaantua ennen kuin Kuivasto pääsisi kentällle. Ja silloinkin lähes kymmennen vuotta nuoremmat Patronen ja Halsti pystyisivät hoitamaan homman ihan yhtälailla, elleivät paremmin. Ei ole mitään järkeä roikottaa maajoukkueen mukana pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista roolia nyt, eikä tulevaisuudessa. Mielummin tulevaisuuden maajokkuepelaajat sopeutumaan maajoukkuekuvioihin, jotta he ovat sitten seuraavien karsintojen alkaessa maajoukkuekuviot ovat täysin selvät. Kuivaston lisäksi nämä sanat pätevät yhtälailla Pohjaan.
Tietysti tilanteet lähtivät käyntiin jo aikaisemmista puolustusvirheistä, mutta ei Suomella ole varaa kirjaimellisesti lahjoittaa vastustajalle maaleja. Varsinkin, kun oma hyökkäyspelaaminen tuntuu olevan aivan olematonta. Se kertokoon kaiken oleellisen, että Suomella ei ollut ottelun aikana yhtään laukausta maalia kohti, eikä myöskään yhtään kulmapotkua!
Suomen ainoa mahdollisuus maaliin lepäsi vapaapotkuissa. Suomi saikin useamman vaparin 25-30 metristä, mutta nämä tilanteet rysittiin täysin. Ensimmäisessä yritettiin liian vaikeaa kuviota ja pallo painui päätyrajasta yli. Toinen jäi suoraan muuriin ja kolmas leijaili yli maalin. Suoraan sanottuna ottaa päähän, että nämä harvat tilanteet hukataan täysin.
Pallo olisi saatava maalille, jotta se voi ylipäätään mennä sisään. Tilanteita syntyy, kunhan se pallo vaan pelataan yksinkertaisesti luukulle. Siitä voi sitten päästä puskemaan sisään tai pallo voi mennä ihmeellisen pompunkin kautta maaliin.
Hyökkäyspelaamisen toivoisi muutenkin suoraviivaisuutta, kun taitoa löytyy hyvin rajallisesti. Forssell tarvitsee selvästi kaverin kärkeen, tällä hetkellä mies on aivan liian yksin piikissä. Forssell on kyllä siinä suhteessa poikkeuksellinen suomalainen, että kun hän saa pallon hän pystyy myös pitämään sitä vastustajien keskellä. Ongelma on kuitenkin se, että Forssell ei saa palloa kärkeen, vaan hän joutuu valumaan alas keskikentälle. Silloin kärkeen ei jää ketään, jolle pelata eteenpäin.
Tuon toisen kärkimiehen pitäisi olla vielä joko nopea tai hyvä päällä - mielummin tietysti molempia - jolloin toinen kärkimies paikkaisi Forssellin puutteita.
Eipä järin hyvältä kyllä näytä Suomen kisapaikan suhteen, sillä Venäjä ja Saksa tuskin sortuvat useampaan pistemenetykseen heikompia vastaan.
Suomen on ole enää juurikaan varaa pistemenetyksiin se on selvää. Seuraava ottelu Walesia vastaan vieraissa on jo hyvin ratkaiseva. Eikä tuo ottelu tule olemaan todellakaan helppo, itse asiassa Suomi lähtee vieraisiin pienoisena altavastaajana. Tuosta ottelusta ei ole kuitenkaan varaa ottaa tappiota tai sitten kisapaikan voi unohtaa, tasapelikin vaikeuttaisi hommaa huomattavasti.
Lichtensteinilta ja Azerbaizhanilta on otettava täydet pisteet, se on selvä. Venäjälle hävittiin vieraissa, joten heidät olisi pystyttävä voittamaan kotona. Wales täytyy voittaa joka tapauksessa kotona. Viimeisestä ottelusta Saksasta olisi napattava vähintään piste, luultavasti voitto, jos Walesissa jäädään tasapeliin.
Helppoa ei tule siis olemaan. Jos kisapaikka karkaa ennen aikojaan käsistä, vanhalle kaartille on sanottava suoraan "kiitos ja näkemiin" ja alettava ajamaan nuoria sisään. Tosiasia nimittäin on se, että Suomella on yksi Euroopan vanhimmista maajoukkueista tällä hetkellä ja nämä karsinnat tulevat olemaan varmuudella monen pelaajan viimeiset, joten jos mahdollisuudet ovat käytännössä menneet niin uutta sukupolvea.
Seuraavat karsinnat käynnistyvät syksyllä 2010, silloin Litti on 39 vuotta, Hyypiä 37 v., Kolkka 36 v., Johansson 35 v. ja Kuivasto 35 v. Kuivaston tilalle voisi jo nyt valita nuorempaa verta, sillä hän on topparien arvoasteikossa vasta neljäntenä, eli kahden topparin pitäisi loukkaantua ennen kuin Kuivasto pääsisi kentällle. Ja silloinkin lähes kymmennen vuotta nuoremmat Patronen ja Halsti pystyisivät hoitamaan homman ihan yhtälailla, elleivät paremmin. Ei ole mitään järkeä roikottaa maajoukkueen mukana pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista roolia nyt, eikä tulevaisuudessa. Mielummin tulevaisuuden maajokkuepelaajat sopeutumaan maajoukkuekuvioihin, jotta he ovat sitten seuraavien karsintojen alkaessa maajoukkuekuviot ovat täysin selvät. Kuivaston lisäksi nämä sanat pätevät yhtälailla Pohjaan.