Olipahan näytelmä. Tuskaa reilut kaksi tuntia, ilman yhtään positiivista jaksoa Suomelta.
Suomi teki lähes kaiken väärin, mitä surkeakuntoisella kentällä selkeästi altavastaaja ja pienikokoista joukkuetta vastaan voi tehdä.
Suomen hyökkäyspeli meni liiaksi keskellä näpertelyks. Laitapelaaminen ja keskitykset loistivat poissaolollaan. Laskin, että laitajuoksun seurauksena Suomi pääsi yrittämään keskikystä kaksi tai kolme kertaa. Kun kenttä on noin rosoinen ja epätasainen on ehkä suurin virhe yrittää pelata pienepeliä keskialueella ja saada pystysyöttjä sen seurauksena perille. Kun vielä Suomen syöttöpeli oli valtaisen surkeaa, ottaen huomioon, että kyseessä tulisi olla EM-kisapaikasta tappeleva joukkue, niin ei voi muuta sano kuin että oman kuopan kaivovat.
Toki jonkin verran tuosta sysipaskasta syöttötyöskentelystä menee surkean kentän piikkiin, mutta osan laittaisin kyllä sen piikkiin, että pelaajien asenne ei joko ollut kunnossa tai sitten paineet voittamisesta olivat vain liian isot. Tilannehan on uusi pelaajille ja jo edellisessä Armenia-ottelussa oli väkisin voittamisen meinkin, mutta silloin katastrofilta vieltä säästyttiin. Tuo sysipaska syöttöpeli jäi kyllä melko mysteeriksi. Meinaan kyllä Azerit syöttivät palloa tarkemmin sen saadessaan, kuin esimerkiks Litmanen, joka sentään on ehkä Suomen paras antamaan yhden kosketuksen helppoja syöttöjä.
Ja ne vapaapotkut. Suomen iskunpaikat tuli olla erikoistilanteissa ja vapaapotkujen muodossa niitä saatiin useita varsinkin toisella puoliajalla. Jari Litmanen on täysin väärä mies antamaan keskitykseksi tarkoitettuja vapaapotkuja. Litmasen potkutekniikkarepertuaariin ei kuulu lujat sisäänpäin kiertävät vapaapotkut, joista nykyjalkapalloilussa tehdään hurja määrä maaleja. Sen sijaan Jari Litmanen antaa vapaapotkun sillä tavalla, että pallo osuu Litmasen jalkapöytään ja keskityksessä tulee maalilla roikkuna tippuva pallo ja tällaisiin keskityksiin on mahdoton saada aikaan voimakasta puskua. Sen sijaan Jeremenko Jr. osaa sisäänpäin kiertävät ja moderniin jalkapalloon kuuluvat lujat vapaapotkut, jotka aiheuttavat aina vaaratilanteita maalille.
Ihmeellisestä taktiikasta nootti menee Hodgsonin suuntaan. Miksi peluuttaa tällaisella kentällä taktiikalla, jossa nähtävästi ei ole edes sallittu pakkien laitanousut, vaan palloa yritetään sulloa keskeltä läpi? Eikö Suomella pitänyt olla juuri pääpeliylivoima ja eikö keskitykset olisi mahdollistanut pääpeliylivoiman hyödyksi käytön?
Pelaajille on vaikea tästä esiintymisestä arvosanoja antaa. Arvosteluasteikolla 4-10, kukaa ei saa 6 parempaa. Vähiten huonoja olivat ehkä Tihinen ja kohtuullisesti taistellut Peetu, joilla heilläkin tuli enemmän harhasyöttöjä kuin koskaan missään pelaamissaan peleissä. Tämä kertoo paljon koko joukkueen tasosta.
Kaikkinensa tuloshan oli katastrofi, mutta olisin huolissani myös siitä, että tämä oli jo toinen surkea esiintyminen lilliputtimaata vastaan perätysten.
Roy Hodgsonin auktoriteetti kopissa näyttää olevan melkoinen. Kun kuunteli noita pelaajahaastatteluja pelin jälkeen, kuullosti siltä, että pelaajat olisivat syöneet valmentajansa kädestä kopissa ja sanoivat juuri ne samat asiat haastatteluissa, vaikka paljon muuta olisi voinut luulla. Pikkaisen tuli jo sellainen mielikuva, että meneeköhän jo hyssyttelyn puolelle tuo "Ei mitään hätää" -asenne, aivan kun nämä jalkapalloammattilaiset olisivat tehneet ihan perus päivätyön juuri kentällä. Jussi Jääskeläisen kommentit olivat uskomattomimma kaikista. "Pelattiin hyvä peli ja vastustaja pääsi ruikkaamaan räkämaalin ja tuo potku onnistuu ehkä kerran kymmenestä". Mitä tähän voi sanoa? Olitko Jässi edes paikalla?
Tietysti, pitäähän se aina tappion jälkeen nollata tilanne ja kääntää katse seuraavaan peli ja niin edelleen, mutta kenestäkään haastateltavasta ei näkynyt itsekritiikin siementäkään ainakaan niissä määrin, mitä kentän tapahtumista olisi voinut luulla. Tietysti kovin kritiikki niin valmentajalta kuin pelaajilta tulee kopissa ja joukkueen sisällä, ja niin pitääkin olla. Mutta jonkinlainen vastuu pelaajille on myös yleisön suuntaan. Ei tuollaisen esityksen jälkeen voida sanoa Suomen kansalle, että "Peli oli hyvä ja kaverilla kävi säkä", kun kaikki näki mitä kentällä tapahtui.
Suomi on kotikentälle saapuessaan yleisölle velkaa. Niin virkamiesmäisen laiska ja hengetön oli päivän ottelu.
