Rautalangasta: substanssia pitää olla ja on hyvä että avataan pelin taktista puolta, mutta se ei saa olla itsetarkoitus eikä varsinkaan suojakilpi sille, ettei kritiikkiä saa esittää. Tyhmätkin kysymykset (ja usein varsinkin ne...) saattavat aukaista yllättäviä polkuja asioiden ytimeen. En viitsi edes ajatella, mitä samanlaisella teknokratian palvonta-asenteella saataisiin aikaan esim. politiikan, talouden tai ulkomaantoimituksissa (joissa hommissaan epäonnistuneet haastateltavat/tekijät harvemmin kehtaavatkaan vinkua, että peili on aina väärä kun naama on vino - tällä en sitten tarkoita sinua). Viitsitkö itse?
Niin itse tiivistäisin koko homman tuohon sinun kirjoittamaasi "substanssia pitää olla"-kohtaan. Siitä nimenomaan on kyse. Kritiikin esittämistä olen itse taas kritisoinut siitä, ettei niillä esittäjillä oikein ole osaamista tai sitten se ei ainakaan millään tavalla välity siitä tekstistä.
Itse ihmettelin täällä Aamulehden Esa Maarasta joka on nyt päättänyt, että Baxterin tulee lähteä. Ensimmäiseen juttuunsa ei laittanut perusteluja mutta seuraavaan ne oli jo saatu, lisäksi oli vielä soitellut kavereilleen Zicolle ja Hape Kampmanille ja saanut sieltä vähän lisää muskeleita.
Minä en siis mitenkään pidä Baxterin käytöstä asiallisena, sanoin vain, että jollain tavalla ymmärrän myös hänen reaktionsa sen matsin jälkeen. Tämä sisältöasia on sitten tavallaan ihan erillinen ja paljon isompi asia ja koskee myös jääkiekkoa. Onhan meillä hyvät erikoislehdet Veikkaaja sekä Urheilulehti mutta nimenomaan haluaisin sitä substanssia isojen sanomalehtien urheilutoimituksiin ja Yleisradioon.
YLE on siinä mielessä jännä, että mielestäni se tekee radiossa ihan loistavaa urheilutoimitusta mutta jostain syystä tv:ssä se ei onnistu yhtä hyvin. Tapio Suominen on ihan huikea noissa studioissa ja todellakin lähes ainoa joka osaa kysyä hyviä kysymyksiä ennen peliä ja puoliajalla. Riku Riihilahti oli ainakin MM-kisoissa ihan surkea ja pisti vihaksi kun studiossa vain höpistiin niitä näitä. Jos haluan jutella futiksesta niitä näitä niin voin mennä kaverin luokse höpisemään. Ei sen paikka ole MM-kisastudiossa, Mestarien liiga-studiossa tai Suomen maajoukkueen peleissä. Esimerkiksi Juha Reiniä en tajua sitten alkuunkaan, kun hän ei tunnu oikein mihinkään ottavan sen syvällisemmin kantaa. Reinihän oli loistava pelaaja ja on ollut kovan luokan koutsien alaisuudessa joten pienellä sparrauksella varmasti saisi hänestäkin lisää irti, vaikkapa itse pelaamiseen liittyvissä asioissa.
Ehdottomasti kritiikki on aina hyvästä mutta sen kanssa pitää olla sen verran tarkkana, ettei kirjoittele ihan mitä sattuu. Esimerkiksi nyt on julistettu tuota maajoukkueen kriisiä ja sitä, että Baxter on tukkanuottasilla pelaajien kanssa. Sittemmin julkisuudessa ainakin kolme pelaajaa on kiistänyt tällaisen kriisin olemassaolon. Mihin tässä sitten pitäisi uskoa? Sen kai jokainen saa itse päättää, kentällä ne asiat sitten kuitenkin ratkeavat.
Oikeastaan tässä koko hässäkässä on kyse myös Palloliiton johdosta. Senhän tulisi valvoa juuri päävalmentajan ja A-maajoukkueen touhuja ja puuttua tarvittaessa asiaan. No nyt herää kysymys, että onko sielläkään riittävästi osaamista? Ja kun julkisuudessa selkeästi on ristiriitainen kuva joukkueen tilanteesta niin minkä ihmeen takia sitä ei voi avata yleisölle. Mikäli totuus on se, että joukkue on Baxterin takana niin silloin johdon pitäisi minun mielestäni jyrähtää Losalle ja Perpalle. Jos asia on päinvastoin niin sitten Baxter vaan hiuksista pihalle.
Tämä on kuitenkin tosi iso asia tämä substanssin puute. Se lähtee ihan siitä, että tunnistetaan suomalaiset vahvuudet ja sitä rataa. Vasta sitten voi alkaa kritisoida ihan tosissaan ja asiasta. Nyt esimerkiksi on ihan naurettavaa, että Palloliitto on ensin nähnyt unta hyökkäävästä Suomesta ja palkannut sitten valmentajan joka on tehnyt uransa nihilistisellä puolustuspelillä. Tässähän on menty jo ensimmäisen kerran vikaan. Sitten seuraavaksi media tietenkin luo odotukset sen pohjalta ja on olevinaan vihainen kun Suomi sattuu häviämään Hollannille ja Unkarille. Jos olisi sitä substanssia niin se ensimmäinen kritiikin aalto olisi pitänyt tulla jo Baxterin nimen putkahtaessa esiin. Silloin olisi pitänyt pystyä kysymään miksi palkataan puolustuskoutsi peluuttamaan hyökkäävää futista ja vielä pelaajilla jotka eivät kovin kummoisia ole pallollisessa pelissä kun verrataan kansainväliseen tasoon.
Nyt tilanne on se, että tätä rakenteellista ongelmaa ei tunnu kukaan näkevän tai sitten ei ota sitä esiin. Herranjumala kun olisi edes yksi vaikka kysynyt, että mikä oli Suomen hyökkäyspelin idea Unkaria vastaan. Mutta ei kun piti saada tietää miksei Perpa pelannut ja onko Stuart-poika eroamassa. Koitan siis sanoa, että se kritiikki ei mene nyt tavallaan maaliin. Sen mitä politiikkaa olen koittanut opetella niin ainakin itse olen siinä käsityksessä, että meidän poliittinen mediamme on erittäin asiantuntevaa myös sisältöasioissa ja sen vuoksi osaa puristaa isokenkäiset todella ahtaalle tarvittaessa.