Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

[El Gordo]

Tekstistäsi ilmenee, että olet ilmeisesti jättänyt peruskoulun kesken ja sen jälkeen ryhtynyt vihreiden fanipojaksi. Ei voi mitään, kaikilla ei vain ole edes alustavaa median lukutaitoa.
Faktaksi jää, että vihreiden energiaratkaisut ovat saaneet Venäjän laariin. Jokaikinen ratkaisu vuosikausien ajan. Suomessa ja muualla. Hautala ja Haavisto ovat olleet niitä koko ajan junailemassa. Totuutta et saa millään höpönassuttelullasi muutettua, vaikka jauhaisit tuubaa aamun sineen.

Ei siinä, onnea sinne ruusunnvihreään kuplaan, missä elämä on ihanaa

Venäläiset ovat olleet tarjoamassa Suomeen erityisesti fossiilista energiaa ja ydinvoimaa (Rosatom). Vihreät ovat puhuneet pitkään fossiilisista luopumisen puolesta, ja vastustaneet myös Rosatomin ydinvoimahanketta, joten hieman erikoinen näkemys että he tässä olisivat pahiten Venäjän pussiin pelanneet. Hehän ovat vastustaneet juuri niitä Venäjän kärkihankkeita joilla Suomea on koitettu sitoa heidän energiantuotantoonsa. Tosin enimmäkseen muista syistä kuin kaukonäköisyydestä Venäjän suhteen.

Plussapuolella on myös tuulivoiman kannatus, siitähän on tullut tärkeä osa Suomen sähköntuotantojärjestelmää, ja on Venäjästä riippumatonta tuotantoa.

Isoimpana miinuksena on, että ovat vastustaneet myös niitä ydinvoimahankkeita, joilla ei ole ollut yhteyttä Venäjään (Olkiluoto 3). Tosin ydinvoimakannat ei ole estänyt oloa näissä hallituksissa jotka ovat luvat myöntäneet, joten ehkä se on plusmiinus nolla.

Toinen miinus omavaraisuuden suhteen on kotimaisen turpeentuotannon alasajo, vaikkakin ymmärrettävistä syistä. Mutta siitä ei tule Suomelle nyt ongelmaa ministeri Lintilän mukaan. Turvetuotannolle voidaan myöntää jatkoaikaa, ja hankkia Suomen metsistä korvaavaa ainespuuta.

Sähköntuotannon suhteen Suomi on lähellä omavaraisuutta jo tänä vuonna, Olkiluoto 3:n käynnistymisen ja lisääntyneen tuulivoimatuotannon myötä.

 

[Cobol]

Venäläiset ovat olleet tarjoamassa Suomeen erityisesti fossiilista energiaa ja ydinvoimaa (Rosatom). Vihreät ovat puhuneet pitkään fossiilisista luopumisen puolesta, ja vastustaneet myös Rosatomin ydinvoimahanketta, joten hieman erikoinen näkemys että he tässä olisivat pahiten Venäjän pussiin pelanneet. Hehän ovat vastustaneet juuri niitä Venäjän kärkihankkeita joilla Suomea on koitettu sitoa heidän energiantuotantoonsa. Tosin enimmäkseen muista syistä kuin kaukonäköisyydestä Venäjän suhteen.

Plussapuolella on myös tuulivoiman kannatus, siitähän on tullut tärkeä osa Suomen sähköntuotantojärjestelmää, ja on Venäjästä riippumatonta tuotantoa.

Isoimpana miinuksena on, että ovat vastustaneet myös niitä ydinvoimahankkeita, joilla ei ole ollut yhteyttä Venäjään (Olkiluoto 3). Tosin ydinvoimakannat ei ole estänyt oloa näissä hallituksissa jotka ovat luvat myöntäneet, joten ehkä se on plusmiinus nolla.

Toinen miinus omavaraisuuden suhteen on kotimaisen turpeentuotannon alasajo, vaikkakin ymmärrettävistä syistä. Mutta siitä ei tule Suomelle nyt ongelmaa ministeri Lintilän mukaan. Turvetuotannolle voidaan myöntää jatkoaikaa, ja hankkia Suomen metsistä korvaavaa ainespuuta.

Sähköntuotannon suhteen Suomi on lähellä omavaraisuutta jo tänä vuonna, Olkiluoto 3:n käynnistymisen ja lisääntyneen tuulivoimatuotannon myötä.

Jos halutaan tietää miksi Rosatom tuli listalle, täytyy katsoa 1990-luvulle. Vuonna 1993 ydinvoiman lisääminen kaadettiin eduskunnassa. Vuonna 2002 olisi voitu valita 1500 MW päätös, mutta ei. Vuonna 2010 Katainen esitti jatkolupaa kolmelle ydinvoimahankkeelle, josta nousi meteli. Olkiluoto 3 epäonnistui, koska toimittaja Arevalle se oli neitsytprojekti. Olkiluoto 4 peruuntui, koska Arevasta ei ollut oikein edes OL 3 toimittajaksi. Seuraavaksi Saksa päätti ajaa ydinvoiman alas, jolloin Siemensin toimittama Fennovoima jäi ilman ydinvoimalapartneria.

Vihreiden rooli tässä oli toimia moottorina ydinvoiman vastaisissa päätöksissä 1990-luvulla ja olla mukana kaatamassa ydinvoimaa 1993 ja vaikeuttaa ydinvoiman toteuttamishankkeita 1990-luvulta eteenpäin. Jos hankkeet olisi silloin päätetty toteuttaa, Rosatomia tuskin olisi Suomessa nähty. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa - erityisesti Saksan kielteisen ydinvoimapäätöksen - Suomi tuli 2015 tilanteeseen, jossa Rosatom oli saatavilla, halukas ja valmis rahoittamaan projektia.

Riski oli useilla eri tavoilla erittäin kova ja kuten nyt tiedetään, se realisoitui. Päätöksen Fennovoimasta teki Vanhasen II, jossa oli mukana Keskusta, Kokoomus, RKP ja Vihreät. Vihreät äänesti vastaan. Rosatom tuli mukaan periaatepäätöksen jälkeen Siemensin vetäydyttyä, ja sen teki Sipilän hallitus, jossa oli mukana Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset.

Yhteenvetona voi sanoa, että ei Vihreätkään vastuusta pääse. He estivät järkevät ratkaisut aiemmin.

 

[Ck]

Riski oli useilla eri tavoilla erittäin kova ja kuten nyt tiedetään, se realisoitui. Päätöksen Fennovoimasta teki Vanhasen II, jossa oli mukana Keskusta, Kokoomus, RKP ja Vihreät. Vihreät äänesti vastaan. Rosatom tuli mukaan periaatepäätöksen jälkeen Siemensin vetäydyttyä, ja sen teki Sipilän hallitus, jossa oli mukana Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset.

Yhteenvetona voi sanoa, että ei Vihreätkään vastuusta pääse. He estivät järkevät ratkaisut aiemmin.

Tässä on virhe. Periaatepäätöksestä ja Rosatomista äänestettiin 2014, se meni läpi, mutta muunmuassa suurin osa perussuomalaisista äänesti vastaan, ei kuitenkaan kaikki. Kyseessä oli siis Stubbin hallitus, jossa äänestysvaiheessa mukana oli kokoomus, sdp, rkp ja kd.

Fennovoiman tarina

Suomen tuorein ydinvoimayhtiö on kasvanut satojen ammattilaisten työyhteisöksi. Yhteistä jokaiselle on tahto ja voima hakea ratkaisua kotimaiseen…

www.fennovoima.fi

Fennovoima sai ydinvoimaluvan Fennovoima sai ydinvoimaluvan

Edit: Sen verran korjaan itseäni, että suurempi osa silloisista perussuomalaisista äänesti puolesta toisin kuin tuossa uutisessa sanottiin. 19 puolesta, 13 vastaan.

Tästä löytyy sitten yksilöidysti kaikki kansanedustajat.

Äänestystulos

www.eduskunta.fi

 

[msg]

Sopinee tähän ketjuun, kun suomettumisen henki jatkui ainakin 24.2.2022 saakka:

Venäjä | Tutkijoiden Venäjä-kritiikkiä on yritetty rajoittaa Suomessa, sanoo Mika Aaltola: ”Sopivuuden säännöt ovat olleet hyvinkin jyrkkiä”

Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola kertoo tutkijoiden saaneen ”varoituksen sanoja” ja jopa uhkauksia kommenteista, jotka on tulkittu Venäjän uhalla pelotteluksi.

www.hs.fi

Eiköhän Kremlin ymmärtäjiä Suomesta taas löydy, kunhan murkulan ampumiseen tulee se vähän pidempi tauko, kun roistovaltion kusipäädiktaattori nuolee haavojaan ja kerää voimia uuteen raiskaus- ja ryöstöretkeen.

 

[Cobol]

Sopinee tähän ketjuun, kun suomettumisen henki jatkui ainakin 24.2.2022 saakka:

Eiköhän Kremlin ymmärtäjiä Suomesta taas löydy, kunhan murkulan ampumiseen tulee se vähän pidempi tauko, kun roistovaltion kusipäädiktaattori nuolee haavojaan ja kerää voimia uuteen raiskaus- ja ryöstöretkeen.

Ei yllätä todella yhtään, mutta onhan tämä karmeaa luettavaa:

"Olen ollut läsnä monissa keskusteluissa ja läksytyksissä koskien sitä, mikä tutkijoille on soveliasta. Mitä johtopäätöksiä ja suosituksia on tarkoituksen mukaista antaa".

Aaltola muistuttaa vuoden 2016 Ulkopoliittisen instituutin (UPI) selvityksestä, jossa ennakoitiin Venäjän etupiirivaateita ja geopoliittista uhittelua. Selvitys sai osakseen valtavan ryöpytyksen julkisessa keskustelussa, ja osa poliitikoista syytti sitä perusteettomasta pelottelusta.

”Julkisuudessa ja poliitikkojen taholta sen koettiin ylittäneen tietyt sopivuuden rajat, vaikka näin jälkikäteen katsottuna se näytti tavattoman kiltiltä ja oikeaan osuneelta raportilta”

"Toisena esimerkkinä Aaltola kertoo eräästä tutkimuksesta, jossa käytettiin Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan sodasta sanaa ”hyökkäys”. Silloin koettiin, että hyökkäys on liian vahva termi kuvaamaan vuoden 2014 tapahtumia. Tutkimus jäi julkaisematta, koska tutkimuksen tekijät eivät suostuneet ottamaan sanaa pois.”

Venäjä vei ja presidentit, hallitukset ja puoluejohdot sekä asiantuntijat ja tutkijat peesasivat muutamia henkilöpoikkeuksia mukaan laskematta. Onneksi se aika on vihdoin takana ja toivottavasti pysyvästi. Luotan siihen, että yhteinen taistelu Venäjää vastaan yhdistää Suomen samalla tavalla jatkossa kuin on yhdistänyt nyt. Taistelulla tarkoitan Ukrainan auttamista sodassa ja hybridisotaa Venäjää vastaan.

 

[Mojo]

Sopinee tähän ketjuun, kun suomettumisen henki jatkui ainakin 24.2.2022 saakka:

Venäjä | Tutkijoiden Venäjä-kritiikkiä on yritetty rajoittaa Suomessa, sanoo Mika Aaltola: ”Sopivuuden säännöt ovat olleet hyvinkin jyrkkiä”

Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola kertoo tutkijoiden saaneen ”varoituksen sanoja” ja jopa uhkauksia kommenteista, jotka on tulkittu Venäjän uhalla pelotteluksi.

www.hs.fi

Eiköhän Kremlin ymmärtäjiä Suomesta taas löydy, kunhan murkulan ampumiseen tulee se vähän pidempi tauko, kun roistovaltion kusipäädiktaattori nuolee haavojaan ja kerää voimia uuteen raiskaus- ja ryöstöretkeen.

Lainaus HS:n artikkelista 11.9.2016:
Tuomiojan mukaan selvitys oli "täysin epähistoriallinen" ja "yksisilmäinen" ja sen tekijät syyllistyvät pelotteluun.

Sdp:n kansanedustajan Tuomiojan ilmaisu 2016 : "Ulkopoliittisen instituutin selvitys on paikoin iltapäivälehtien lööppipelottelun tasoinen".

 

[Petri1981]

Hyi helvetti. Aika ajoin sitä saa tätäkin maata oikeasti hävetä. Kamalaa luettavaa.

 

[Tadu]

Lainaus HS:n artikkelista 11.9.2016:
Tuomiojan mukaan selvitys oli "täysin epähistoriallinen" ja "yksisilmäinen" ja sen tekijät syyllistyvät pelotteluun.

Sdp:n kansanedustajan Tuomiojan ilmaisu 2016 : "Ulkopoliittisen instituutin selvitys on paikoin iltapäivälehtien lööppipelottelun tasoinen".

Sama Erkki Tuomioja, joka vuonna 2022 moitti mediaa kun Nato-keskustelu oli yksipuolista? Eihän tämä voi pitää paikkaansa! Jos pitäisi paikkansa kyse olisi skandaalista.

Toivottavasti tutkijat alkavat jatkossa käyttämään oikeita nimiä näistä syyllisistä. Tarvitseeko esimerkiksi Erkin ja Tarjan nimiä peitellä? No ei pitäisi tarvita.

 

[Mojo]

Toivottavasti tutkijat alkavat jatkossa käyttämään oikeita nimiä näistä syyllisistä. Tarvitseeko esimerkiksi Erkin ja Tarjan nimiä peitellä? No ei pitäisi tarvita.

Mua kiinnostaisi kuulla Heinäluoman silloisia mielipiteitä.

 

[Ann Arbor]

Suomi–Venäjä-Seura – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Tiedä sitten onko oikea thread, mutta toivoisin jossain vaiheessa laajaa kansalaiskeskustelua Suomi-Venäjä-Seurasta ja sen toiminnasta etenkin 2000- ja 2010-luvuilla. Viileän pragmaattisesti Venäjään aina suhtautuneena jo kyseisen seuran olemassaolo on ollut pienehkö piikki lihassa. Rauhan aikana kaupankäynti itäisen naapurin kanssa on siis ok, muttei heidän kanssaan nyt "kaveeraamaankaan" pidä alkaa. Viimeistään vuoden 2014 tapahtumien jälkeen olisi asian suonut nousta puheenaiheeksi isomminkin.

Yhdistyksen historia on synkähkö ja kyseenalainen. Pidän erittäin huolestuttavana myös yhdistyksen lonkeroita aivan poliittisen päätöksentekomme ytimeen vielä nykyäänkin: Katri Kulmuni (puheenjohtajana 2015-2019) ja Petri Honkonen (puheenjohtajana 2020-2022) Molemmat heistä ovat syntyneet 1987, joten varsinaisesta suomettuneisuuden ajasta ei kummallakaan pitäisi olla käytännön muistikuvia, mutta niin vain nämä kaksi nuoremman polven porvaripoliitikkoa ovat olleet yhdistyksessä mukana, eivätkä vain rivijäseninä vaan puheenjohtajina.

Liikaa en halua yksittäisiä ihmisiä nostaa tikunnokkaan, mutta en itse ymmärrä miten Venäjä kiehtoo nimenomaan positiivisessa mielessä yllättävänkin monia suomalaisia. "Ikävä naapuri jonka kanssa pitää elää ja höynäyttää kaupanteossa" kuvastanee _rauhan ajan_ suhtautumistani Venäjään, mutta kuten mainittua ei sen kanssa mikään kaveri kuulu olla.

 

[finnjewel]

Yhdistyksen historia on synkähkö ja kyseenalainen. Pidän erittäin huolestuttavana myös yhdistyksen lonkeroita aivan poliittisen päätöksentekomme ytimeen vielä nykyäänkin: Katri Kulmuni (puheenjohtajana 2015-2019) ja Petri Honkonen (puheenjohtajana 2020-2022) Molemmat heistä ovat syntyneet 1987, joten varsinaisesta suomettuneisuuden ajasta ei kummallakaan pitäisi olla käytännön muistikuvia, mutta niin vain nämä kaksi nuoremman polven porvaripoliitikkoa ovat olleet yhdistyksessä mukana, eivätkä vain rivijäseninä vaan puheenjohtajina.

Onko Kekkosen painolastia vai miksi juuri kepulaiset ovat hakeutuneet niin Suomi-Venäjä-seuran kuin Suomi- Neuvostoliitto -seuran puheenjohtajaksi?

 

[Ann Arbor]

Onko Kekkosen painolastia vai miksi juuri kepulaiset ovat hakeutuneet niin Suomi-Venäjä-seuran kuin Suomi- Neuvostoliitto -seuran puheenjohtajaksi?

Kyllähän Keskustassa on "väyrysläinen" klikki aina katsonut itään päin ja ainakin tämä Katri Kulmuni on ollut tämän porukan "kruununprinsessa". Tämän klikin vastapuolella ns. liberaalikeskustalaiset perinteisesti Olli Rehnin johdolla.

1987 tämä Kulmuni syntynyt. Jotenkin kaikella järjellä voisi olettaa, ettei "milleniaaneilla" enää juurikaan syytä Venäjän fanittamiseen olisi.

 

[Barnes]

Kulmuni ja Honkonen edustavat omilla paikkakunnillaan (Saarijärvi ja Tornio) varsin tyypillistä ajattelua: Venäjältä on saatavissa paljon rahaa, ja vaikka se nyt onkin vähän paska maa, ei niitä mahdollisuuksia parane jättää käyttämättä.

Kävin ala-asteen Savossa ja sielläkin oli käynnissä ihan koulusta lähtien Venäjä-projekteja erityisesti teollisuuden ja matkailun tarpeisiin. Jevgeni ja Svetlana kun ovat valmiimpia maksamaan kylpylä-hotelli Tuohilinnan (pahoittelut jos tällainen paikka oikeasti on) huoneesta ihan maailman mittakaavassa kovan hinnan.

Kumpaakaan en siis luonnehtisi venäläismielisiksi toisinkuin vaikkapa Lehtomäkeä - kepulainen muuten hänkin. Kepusta sanoisin puolueena samat kuin Kulmunista ja Honkosesta: puolueen ydinalueet ovat taloudellisesti heikkoja joten ottaisivat rahaa vaikka yakuzalta. Ehkä jotain oikein pientä vähemmistöä saattaa myös miellyttää Venäjän konservatiivisuus. Monelle haittaoikeistolaisellehan Venäjä ei ole mitenkään hyvä, mutta se on parempi kuin monikulttuurinen länsi.

 

[Cobol]

Kepusta sanoisin puolueena samat kuin Kulmunista ja Honkosesta: puolueen ydinalueet ovat taloudellisesti heikkoja joten ottaisivat rahaa vaikka yakuzalta. Ehkä jotain oikein pientä vähemmistöä saattaa myös miellyttää Venäjän konservatiivisuus. Monelle haittaoikeistolaisellehan Venäjä ei ole mitenkään hyvä, mutta se on parempi kuin monikulttuurinen länsi.

Oma käsitykseni on, että isolle osalle vasemmistoa ja keskustaa Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä oli Suomen tärkein naapuri ja maa, jonka kanssa oli tultava toimeen. Päinvastoin kuin oikeisto yleensä, vasemmistolaiset ja keskustalaiset halusivat rakentaa ns. kansojen ystävyyttä. Itänaapuria ei arvostella eikä tehdä sellaisia toimia, joista itänaapuri ei pidä vaan tyydytään niiden asioiden tekemiseen, joista itänaapuri pitää...

Oikeistossa pääosin ei luotettu itänaapuriin ja sen tarjoamaan ystävyyteen. Oikeistossa nähtiin, että Suomen paikka on lännessä (Efta, EU, NATO jne). Keskustavasemmisto vastusti kaikkea sellaista, mikä veisi Suomea kansojen ystävyyden linjalta itäisen roistovaltion kanssa. Niinpä keskustavasemmisto vastusti myös mainitsemiani liittoja olkoonkin, että Keskustan Haavisto ja Aho olivat onneksemme ratkaisevassa asemassa EU:n osalta keskustan kenttäväkeä vastaan.

Ilman muuta jokainen henkilö kuten Kulmuni tai Honkonen toi oman persoonansa mukaan. Mutta mikä oleellista, he toimivat ison kuvan puitteissa.

 

[Satunnainen]

Niinpä keskustavasemmisto vastusti myös mainitsemiani liittoja olkoonkin, että Keskustan Haavisto ja Aho olivat onneksemme ratkaisevassa asemassa EU:n osalta keskustan kenttäväkeä vastaan.

EU:n kohdalla vasemistopuolueista Vasemmistoliitto kyllä vastusti, mutta SDP oli päin vastoin jäsenyyden kannalla ja äänesti eduskunnassa sen puolesta. Myös presidentti Ahtisaari kannatti liittymistä.

 

[mjr]

Oikeistossa pääosin ei luotettu itänaapuriin ja sen tarjoamaan ystävyyteen. Oikeistossa nähtiin, että Suomen paikka on lännessä (Efta, EU, NATO jne). Keskustavasemmisto vastusti kaikkea sellaista, mikä veisi Suomea kansojen ystävyyden linjalta itäisen roistovaltion kanssa.

Tästä elävänä esimerkkinä mm. vuoden -78 katkerat presidentinvaalit, jossa Kokoomus urheasti esitti YYA-sopimuksen purkamista, mutta Kekkosrintama vei voiton. SDP:n sodanjälkeinen tannerilainen linja muistetaan myös hyvin äärimmäisestä neuvostomielisyydestään. Yhtenä suurena häpeäpilkkuna myös Fagerholmin hallitus -48-50.

 

[Cobol]

Tästä elävänä esimerkkinä mm. vuoden -78 katkerat presidentinvaalit, jossa Kokoomus urheasti esitti YYA-sopimuksen purkamista, mutta Kekkosrintama vei voiton. SDP:n sodanjälkeinen tannerilainen linja muistetaan myös hyvin äärimmäisestä neuvostomielisyydestään. Yhtenä suurena häpeäpilkkuna myös Fagerholmin hallitus -48-50.

Olihan noita muitakin, jossa mentiin tyypillisestä poiketen. Iso kuva on kuitenkin se, että Kokoomus ja RKP sekä muutama jo kaatunut puolue kannattivat länsiyhteistyötä sen kaikissa muodoissaan muita poliittisia voimia enemmän.

 

[Cobol]

EU:n kohdalla vasemistopuolueista Vasemmistoliitto kyllä vastusti, mutta SDP oli päin vastoin jäsenyyden kannalla ja äänesti eduskunnassa sen puolesta. Myös presidentti Ahtisaari kannatti liittymistä.

Totta. Hyvä ja osuva tarkennus. NATO:n osalta ei sitten poikkeuksia ollut ennen 2/2022.

 

[mjr]

Olihan noita muitakin, jossa mentiin tyypillisestä poiketen. Iso kuva on kuitenkin se, että Kokoomus ja RKP sekä muutama jo kaatunut puolue kannattivat länsiyhteistyötä sen kaikissa muodoissaan muita poliittisia voimia enemmän.

Historiallinen jakolinja oli siis asevelipuolueet vs Maalaisliitto-SKDL. SDP taipui Kekkosen linjalle 60-luvun puolivälin jälkeen, Kokoomus 70-luvun alkupuolella. Jos siis ei halua tehdä jotain erittäin tendenssimäisiä ideologisia heittoja asiasta. Vieläkin tämä pitkä linja on heijastunut siinä, että porvarileirissä Keskusta on kautta linjan hieman nuivempi länsi-integraatiota kohtaan ja Kokoomus auliimpi. Samoin SDP on nyt näiden kahden historiallisen ratkaisun, EU:n ja Naton suhteen ollut huomattavasti avoimempi kuin Vasemmistoliitto omalaatuisine historiallisine taakkoineen.

 

[mjr]

Se mitä ei kannata unohtaa Tuomiojan kaltaisten henkilöiden suhteen, on sukupolvikokemus: paljolti näissä tapauksissa edelleen käydään jotain haamusotaa suurten ikäluokkien ja sotasukupolven välillä. Kumpujen yöstä isät katsovat poikiaan. Ei se sodanjälkeinen Suomi ollut mikään onnen lintukoto vaan henkisesti hyvin ahdas paikka. Taiteen piti olla konformistista, käyttäytymisen piti olla konformistista, ajattelun piti olla konformistista. Kaikkea vierasta epäiltiin. Mistään ei saanut valittaa koska sodassa oli aina ollut pahemmin. Kasvatus oli ankaraa, viinan käyttö oli ankaraa, remmiä ei säästelty.

Siinä tilanteessa sitten kapina kutsui: nuorisokulttuurissa, seksuaalimoraalin muutoksessa, pukeutumisessa, asenteissa, myös politiikassa (toki tulee muistaa että nuorisoradikaalit olivat vähemmistö ikäryhmässään vaikka symbolisoivatkin jälkimaailman silmissä aikakautta). Se tuntui ja oli suuren vapautumisen aikaa. Ja siinä tilanteessa oli helppo nähdä suhtautuminen Neuvostoliittoon yhtenä väärinymmärrettynä asiana muiden joukossa. Vaan siinäpä asiassa sotasukupolvi täsmälleen tiesi mistä puhui ja mistä varoitti. Nuoret puolestaan olivat naiiveja ja tietämättömiä, insulaarisia.

Neuvostoliiton romahdus tämän erehdyksen sitten lopullisesti sinetöi ja se on ollut monelle radikaalille todella kova paikka - tilintekoa on pirusti vältelty ja monet ovat menneet hautaansa tätä asiaa itselleen selvittämättä. Yksittäiset tarinat tietysti aina eroavat - Tuomioja kasvoi yläluokkaisessa liberaalissa suvussa, Halonen ponnisti vuoden -18 muistoa kantaneesta työväestöstä jne. Mutta aikakauden henki on hyvin vahvasti leimannut heitä ja monia muita. Ovat jääneet nuoruutensa vangeiksi. Varsinaisia bobrikoffareita he eivät siis todellakaan ole.

 

[mjr]

Ylpeys ja turhamaisuus leimaavat monia noita tuon ajan näkyviä hahmoja - sisu ei ole antanut periksi myöntää, että tuli oltua ideologisesti täysin väärässä, eikä tullut toimittua edes "reaalipoliittisesti" kansakunnan eduksi (monesta kekkkoslaisesta sukeutui vilkkaasti paasikiveläinen 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa). Noihin aikoihin kun Neuvostoliitto romahti, puhuttiin paljon negatiivisessa mielessä "takinkääntämisestä" ja monet ylpeästi ilmoittivat, etteivät aio "kääntää takkiaan". Eli vaikka historia oli viimeistään paljastanut täydellisen konkurssin niin tärkeämpää oli säilyttää omat kasvot: mitään ei kaduta, mitään ei pyydetä anteeksi. Stalinistien kohdalla se oli viimeinen moraalinen romahdus pitkässä moraalisten romahduksien sarjassa. Mutta eivät vulgaari-kekkoslaista yltiösuomettumista harrastaneet olleet paljon parempia.

Ja tuolloin tämän "takinkääntö"-selitys sai paljonkin tukea ja ymmärrystä mediassa, ei tullut mitään vaatimusta merkttävään tilintekoon: jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että siinä kokonainen sukupolvi, lähes laidasta laitaan, suojeli itseään kritiikiltä. Ne olivat eri aikoja, menneet olkoon menneitä ja tikulla silmään, kansakunnan etua me ajattelimme, ja nyt sitten porhalletaankin täysillä EU:hun, amnesia vallitkoon lähimenneisyyden suhteen. Yhtenä äärimmäisenä esimerkkinä Vasemmistoliitto, joka syntyi jotenkin ihmeellisen neitseellisesti juurikin SKDL-SKP:stä, kaikista maailman järjestöistä - notta mitäs meidän tässä pitää enää mitään kommunismia tilittää, kun kukaan meistä mikään kommunisti ole... Ei hyvää päivää.

Kai 90-luku oli liian lähellä YYA-Suomea, että olisi voinut käydä asiat läpi. Ja sitten onkin ollut liian myöhäistä, että mitäs sitä nyt enää, vanhoja asioita nuo. Ei viitsi pikkumaisesti kaivella, tikulla silmään sellaisia. Valtavan iso tilaisuus olennaisesti puhdistaa tämän maan poliittista ja henkistä ilmapiiriä on sillä menetetty. Tästä on suurilla ikäluokilla suuri vastuu. Stalinistit ovat täysin oma lukunsa, mutta eniten käytännön tasolla siitä menosta hyötyi ja sitä käytti hyödykseen ihan se varsinainen poliittinen ja osin taloudellinenkin eliitti. Valtavan suuri osa noista piireistä rämettyi ajattelultaan eikä ymmärtänyt Neuvostoliiton vihamielisiä tarkoitusperiä ja sen vihamielistä luonnetta. Tiliä ei ole tehty ja monet ajattelevat edelleenkin, että ihan hyväksyttävää oli tuo kaikki uhkapelaaminen Suomen itsenäisen aseman kustannuksella.

 

[douppi]

Liikaa en halua yksittäisiä ihmisiä nostaa tikunnokkaan, mutta en itse ymmärrä miten Venäjä kiehtoo nimenomaan positiivisessa mielessä yllättävänkin monia suomalaisia. "Ikävä naapuri jonka kanssa pitää elää ja höynäyttää kaupanteossa" kuvastanee _rauhan ajan_ suhtautumistani Venäjään, mutta kuten mainittua ei sen kanssa mikään kaveri kuulu olla.

Hyvin samanlaisella ajatusmaailmalla olen aina ollit, eli tuota kiinnostavuutta ja kiehtovuutta Venäjään joidenkin kohdalla hieman vaikea ymmärtää. En ole nähnyt mitenkään siinä maassa olevan jotain niin kiinnostavaa, että lähtisin siihen lähemmin tutustumaan. Se kaikki propaganda, epädemokratia ja maan habitus/tyyli vaan tekee sen.

Suomettumisen vuosikymmeniä on varmaan ohjannut tietysti myös pelko ja raha. Eli haluttu keinolla millä hyvänsä pitää sen karhun kanssa hyvät välit, ettei tule mitään ongelmia. Varsinkaan niitä sotilaallisia, kun historia on aika synkkä. Raha tietysti sitten taas yritysmaailman, energian ja turismin suhteen. Puukauppakin ollut suurta. Ja varsinkin Itäsuomessa huomataan heti, jos venäläiset puuttuu keskuksista. Toki esim. Helsingissä myös, mutta enemmän sielläpäin näkyy kaikessa.

Suomettumisen kierteen sota katkaiseekin sitten kertaheitolla. En tiedä palaako yritysmaailmakaan Venäjän kanssaan entiselleen koskaan, todennäköisesti ei.

 

[Everton]

Väitän: Suomi oli 1800-luvulla kenties suomettuneempi kuin koskaan muulloin.

Perustelen lyhyesti: yleinen ohjenuora oli, että parasta olisi, jos keisari ei kuulisi Suomen suurruhtinaskunnasta mitään. Ei edes positiivisia asioita. "Jos ollaan hiljaa", niin saadaan olla kaikessa rauhassa ja omillaan. Tätä toteutettiin aika vahvasti niin senaatissa, lehdistössä kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Joitain henkilöitä jopa karkoitettiin Ruotsiin, koska pelättiin että aiheuttaisivat jotain hämminkiä (esim. Turun romantiikan johtohahmo Arwidsson).

Tämä suomettumisen aikakausi loppui sitten sortovuosiin ja loppujen lopuksi viimeistään Suomen itsenäistymiseen. Suomettumaton aika jatkui vuoteen 1945 saakka.

Pidempiä perusteluita saatan kirjoittaa joskus myöhemmin, olen lukenut nimittäin muutamaa mielenkiintoista aihetta sivuavaa kirjaa.

 

[finnjewel]

"Ikävä naapuri jonka kanssa pitää elää ja höynäyttää kaupanteossa" kuvastanee _rauhan ajan_ suhtautumistani Venäjään, mutta kuten mainittua ei sen kanssa mikään kaveri kuulu olla.

Tässä ryhmässä katsoisin olleeni mukana, vaikka olen opiskellut venäjää ja asunut töiden vuoksi itänaapurissa yli viisi vuotta. Olen poiminut rusinat pullasta, kauniita tauluja olohuoneen seinälle ja verovapaita Mersuja, mutta systeemi on aina ollut ilmiselvästi täysin perseestä.

 

[El Gordo]

Väitän: Suomi oli 1800-luvulla kenties suomettuneempi kuin koskaan muulloin.

Perustelen lyhyesti: yleinen ohjenuora oli, että parasta olisi, jos keisari ei kuulisi Suomen suurruhtinaskunnasta mitään. Ei edes positiivisia asioita. "Jos ollaan hiljaa", niin saadaan olla kaikessa rauhassa ja omillaan. Tätä toteutettiin aika vahvasti niin senaatissa, lehdistössä kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Joitain henkilöitä jopa karkoitettiin Ruotsiin, koska pelättiin että aiheuttaisivat jotain hämminkiä (esim. Turun romantiikan johtohahmo Arwidsson).

Tämä suomettumisen aikakausi loppui sitten sortovuosiin ja loppujen lopuksi viimeistään Suomen itsenäistymiseen. Suomettumaton aika jatkui vuoteen 1945 saakka.

Pidempiä perusteluita saatan kirjoittaa joskus myöhemmin, olen lukenut nimittäin muutamaa mielenkiintoista aihetta sivuavaa kirjaa.

Samaahan tuossa on, että toteutetaan oma-aloitteisesti Venäjän toiveita (tai mitä niiden kuvitellaan olevan). Toisaalta Suomi ei ollut vielä ollut itsenäinen, eikä ainakaan 1800-luvun alkupuolella ollut kovin monella haaveissakaan itsenäistyminen, joten ei ehkä ole oikein perusteltavissa käyttää termiä suomettumisen siitä.

Suomettumisen ymmärrän tarkoittavan, että pienempi demokraattinen valtio sopeuttaa oman politiikkamsa ison autoritäärisen naapurivaltion tahtoon siinä määrin, että itsenäisyys muuttuu nimellisesti ja demokratiakin kyseenalaiseksi.